Raamattu

- Kysymyksiä ja vastauksia

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
PERUSTIETOA RAAMATUSTA
 
Millainen kirja on Raamattu lyhyesti sanottuna?

Raamattu on kokoelma 1400 vuoden aikana laadittuja erityyppisiä kirjoituksia, jotka kokonaisuutena antavat ihmiskunnalle riittävän tiedon Jumalasta, Hänen tahdostaan, toiminnastaan ja suunnitelmastaan ihmisten pelastamiseksi syyllisyydestä Jumalan edessä ja sen seurauksista.

Jumala on vaikuttanut Raamatun kirjoittamiseen siten, että sen sisältö, opetus ja sanamuoto vastaavat Hänen tahtoaan ja tarkoitustaan. 

 

Tekstit on kirjoitettu tietyssä historiallisessa tilanteessa tietylle yleisölle, mutta ne sisältävät tietoa, joka on tärkeää kaikille ihmisille kaikkialla.

Millainen on ollut Raamatun yleinen merkitys  ihmiskunnalle?


Läntisen maailman maallistuminen ja moniarvoistumisen vuoksi Raamatun tuntemus on viime vuosikymmenten aikana heikentynyt eikä ihmisillä ole käsitystä siitä, miten Raamattu on vaikuttanut asioihin ja olosuhteisiin, joilla on tärkeä merkitys heidän omalle elämälleen.

Raamatulla Raamattu on maailman levinnein kirja ja sillä on yleisinhimillinen, maailmankatsomuksellinen merkitys. 

 

  • Raamattu selittää ihmiskunnan perimmäiset kysymykset. Se vastaa ongelmiin, joihin ei saa vastausta muualta. Raamattu antaa ainutlaatuisen perustan ihmisille, kun he käsitteleviä omia, yhteiskunnan ja maailman ongelmia.

  • Raamattu antaa totuudellisen kuvan ihmisen pahuudesta ja ongelmista ja se korostaa ihmisen riippuvuutta Jumalasta.

  • Raamattu opettaa, että jokainen yksilö on ainutlaatuisen arvokas, ja se pystyy myös perustelemaan ihmisarvon.

  • Raamattu opettaa, että elämällä on tarkoitus.

  • Raamattu opettaa, että ihminen on olemukseltaan hengellinen, ja siksi hengelliset ja henkiset arvot ovat tärkeitä. ​

Raamatulla on eettinen merkitys:

  • Raamatun vaikutus moraaliarvoille on ollut länsimaisessa kulttuurissa mullistava. 

Monet sanovat, etteivät he tarvitse Raamattua ja kristinuskoa tietääkseen, mitkä itsestäänselvät hyvät asiat ovat oikein. Useimmat eivät kuitenkaan tiedä, kuinka perusteellisesti Raamatun arvot ja Jeesuksen opetukset ovat muokanneet kulttuuriamme.

 

Ne arvot, jotka meidän kulttuurissamme ovat itsestäänselviä kristinuskon vaikutuksen vuoksi, olivat halveksittuja 2000 vuotta sitten eivätkä edelleenkään ole ominaisia monille kulttuureille.

Se, mikä kristillisyyden merkitys on olut länsimaisille moraaliarvoille, tuleekin ilmeiseksi nykyajan ihmisille ehkä vasta sitten, kun ne on vaihdettu sekulaareihin, materialistisiin arvoihin, joihin ei kuulu esim. jokaisen ihmisen arvoa ja elämän kunnioitusta.

Lue lisää (Stand to Reason): Jesus built the Western civilization

We don't understand the difference Christianity makes

  • Raamattu antaa oikean ja hyvän elämän ohjeita niin yksilölle kuin yhteisölle. Se opettaa esim. nk. kultaisen säännön: "Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille” (Matt. 7:12, Mark. 12:29-31, joissa Jeesus viittaa Vanhan testamentin kohtiin 2 Moos. 3:6, 5 Moos. 6:4-5 ja 4 Moos. 19:18).

  • Raamattu opettaa, että kaikki ihmiset samalla tavalla vastuullisia teoistaan: samat moraalisäännöt koskevat kaikkia. Oikean ja väärän mittapuu on ihmisen yläpuolella, Jumalassa.


Raamatulla on ollut keskeinen merkitys länsimaisen sivistyksen ja sen arvojen ja yhteiskuntamallin kehityksessä. 

  • Länsimainen oikeuskäsitys ja vapauden ja oikeudenmukaisuuden arvot ovat johdettavissa pitkälti Raamatusta. Raamattu on lisännyt elämän kunnioitusta ja nostanut yleistä moraalia. 

  • Raamattu on vaikuttanut erilaisiin yhteisöllisiin tapoihin ja juhliin.

  • Raamattu on vaikuttanut naisten ja lasten aseman paranemiseen ja orjuuden lakkauttamiseen.

  • Raamattu ja kristillinen opetus ovat edistäneet koulutusta ja tiedettä.

  • Raamatun arvot ovat edistäneet hyväntekeväisyyttä - esim. sairaaloiden rakentamista ja hädänalaisten auttamista. ​

Raamattu on vaikuttanut taiteeseen

  • Raamattu on innoittanut merkittävää osaa länsimaisesta kuvataiteesta, arkkitehtuurista ja musiikista.

  • Raamattu on osa maailmankirjallisuutta. Se on erilaisten sitaattien yleisin lähde. 

Raamattu on historiallisen tiedon lähde

  • Raamattu sisältää tärkeää historiallista tietoa Lähi-idästä. 

Raamattu on pyhä kirja kristinuskossa ja Vanhan testamentin osalta juutalaisuudessa 

  • Raamatulla on keskeinen uskonnollinen merkitys juutalaisuudelle (jolle Vanha testamentti on pyhä kirja) ja kristillisyydelle. Se on auktoriteetti uskonkysymyksissä, toivon ja maailmankatsomuksen lähde. - Tämä uskonnollinen tausta vaikuttaa suureen osaan maailman ihmisiä, vaikka he eivät aktiivisesti tunnustaisi uskontoa. 

Lue lisää: Alvin J. Schmidt, How Christianity Changed the World (2004)

Mistä Raamatussa tarkemmin sanottuna on kysymys?

Raamattu selittää, mistä maailmankaikkeus on tullut, mikä ihminen on ja miksi on ihminen, mikä on elämän tarkoitus. Raamattu selittää myös hyvän ja pahan olemassaolon ja syyn ihmiskunnan ongelmiin. 

Raamattu kertoo, miten Jumala on ilmaissut itsensä ihmiskunnalle Jeesuksen persoonassa, miten Jeesus on sovittanut ihmisten syyllisyyden ja miten hänen kauttaan ihminen voi löytää yhteyden Jumalaan ja saada iankaikkisen elämän.

Raamattu kertoo historiasta tietoja, jotka ovat olennaisia Jumalan suunnitelman ymmärtämiseksi ja Jeesuksen ja hänen työnsä ymmärtämiseksi. 

 

Historian aikana Jumala on omasta aloitteestaan ja armostaan (ilman ihmisen ansioita) tehnyt erilaisia liittoja ihmisten kanssa, että he voisivat elää Hänen yhteydessään ja saada syntinsä anteeksi. Raamatun jako Vanhaan ja Uuteen testamenttiin liittyy näihin liittoihin. (Sana "testamentti" tarkoittaa tässä yhteydessä liittoa).

Vanhan Testamentin kirjat on kirjoitettu noin aikavälillä 1400-400 eKr. ja kattavat ajan ennen Jeesusta.

Vanha testamentti kertoo ennen kaikkea liitosta, jonka Jumala teki Mooseksen lain välityksellä Israelin kansan kanssa, sekä vaiheista, jotka johtivat lopulliseen uuteen liittoon, joka koski kaikkia ihmisiä. 

Vanha testamentti kertoo maailmasta, historiasta ja aiemmin eläneiden ihmisten elämästä ne asiat, mitkä kaikkien ihmisten kaikkina aikoina on tarpeellista tietää, että ymmärtäisimme maailmankaikkeuden, luonnon ja ihmisen alkuperän, ihmiskunnan ongelman (synnin ja eron Jumalasta), Jumalan suunnitelman sen ratkaisemiseksi ja Jeesuksen merkityksen.

Uuden testamentin kirjoitukset ovat syntyneet noin vuosina 44-96 ja kertovat Jeesuksesta ja tapahtumista muutama vuosikymmenestä hänen jälkeensä. 

Uudessa testamentissa on ilmoitettu Jumalan suunnitelma kokonaisuudessaan. Siinä kerrotaan uudesta liitosta, jonka Jumala teki ihmisten kanssa Jeesuksen (ihmiseksi syntyneen Jumalan toisen persoonan) kautta: Uskomalla Jeesuksen sovitustyöhön ihmiset saavat syntinsä anteeksi ja iankaikkisen elämän, ja Pyhä Henki uudistaa heidät sisäisesti Jumalan lapsiksi elämään Jumalan tahdon mukaisesti.

Mitä tarkoittaa, että Raamattu on "Jumalan sana", ja miksi "Jumalan sana" tarvittiin?

 

Miksi on ylipäätänsä oltava kirjoitettu Jumalan sana, Raamattu?

 

1. Raamattu on se sanallinen viesti, jonka Jumala on halunnut kertoa ihmiskunnalle.

 

Raamatun sisältämä tieto Jumalasta, maailman ja ihmisen luomisesta, ihmisen tilasta ja mahdollisuudesta saada synnit anteeksi Jeesuksen kautta on Jumalan viesti ihmisille.

2. Raamattu antaa meille käsitteet, joiden avulla voimme puhua Jumalasta ja ihmisen suhteesta Jumalaan.

 

Käsitteellinen kieli on olemassa vain ihmisellä. Se koostuu kielellisistä käsitteistä (sanoista, jotka viittaavat ihmisen mielessä olevaan ajatukselliseen käsitteeseen - esim. ajatus koirasta, punaisesta, ilosta, kivusta). Kielelliset käsitteet lokeroivat asioita ja ilmiöitä ja antavat niille nimen, jonka kaikki ymmärtävät samalla tavalla. Kielellisiä käsitteitä yhdistetään toisiinsa käyttämällä muoto- ja lauseopin sääntöjä, jotka saman kielen puhujat tuntevat. Näin voidaan ilmaista ajatuksia. 1 Mooseksen kirja kertoo, kuinka Adam aloitti asioiden ja ilmiöiden jaottelun ja nimeämisen, joka edelleen jatkuu eri kielissä. 

 

Jumala on omalta osaltaan antanut Raamatussa ihmisen kielen välityksellä asioille ja ilmiöille nimiä. Hän on Pyhän Hengen vaikutuksesta ilmoittanut ja opettanut ihmisille käsitteitä, jotka heidän on tiedettävä ja ymmärrettävä, että heillä olisi oikea käsitys Jumalasta, aineellisesta ja hengellisestä maailmasta, elämästä, uskosta, oikeasta ja väärästä. Näin Jumala on voinut täsmällisesti ilmaista ajatuksiaan ihmisille.

Tällaisia käsitteitä ovat "Jumala", "Isä", "Poika", "Pyhä Henki", "synti", "pelastus", "lunastus", "armo", "uudestisyntyminen", "pyhitys" "iankaikkinen elämä" ja monet muut. 

 

Kirjoitetussa muodossa, vakiintuneessa kirjakokoelmassa, Jumalan ilmoittamat käsitteet ja totuudet ovat voineet säilyä ja levitä kautta vuosisatojen ja -tuhansienNäiden käsitteiden merkitys on se, mikä se on Raamatun kokonaisen tekstin yhteydessä.

Kautta kristinuskon historian - alkaen heti varhaisen seurakunnan ajoilta ja jatkuen meidän aikanamme - näitä käsitteitä on yritetty määritellä uudestaan ja muuttaa niitä eri ideologioiden ja näkemysten mukaisiksi.

Millaisia kirjoja Raamattu sisältää?

VANHA TESTAMENTTI jaetaan yleensä neljään pääosioon:

  1. Viisi Mooseksen kirjaa (Raamatun viisi ensimmäistä kirjaa kertovat luomisesta, syntiinlankeemuksesta ja Israelin kansan vaiheista luvattuun Kanaanin maahan pääsyyn asti. Niihin sisältyy Israelin kansalle annettu laki: Kymmenen käskyä (perustavaa laatua olevat moraalikäskyt, jotka ovat edelleen juutalaisuuden ja kristinuskon moraalinen perusta) ja tarkemmat jumalanpalvelusta ja yhteisön elämään koskevat määräykset (Mooseksen kirjojen kreikkalaisperäinen nimitys on "Pentateukki" - "viisi kirjakääröä". Juutalaiset käyttävät nimitystä "Toora".) 

  2. Historialliset kirjat kertovat Israelin kansan vaiheista Kanaanin maahan tulosta n. vuoteen 400 eKr.

  3. Runolliset kirjat sisältävät psalmeja (lauluja) ja muuta runous- ja viisauskirjallisuutta Israelin kuningaskunnan, erityisesti Daavidin ja Salomon ajalta, ennen valtakunnan jakautumista.

  4. Profeetalliset kirjat sisältävät useiden eri profeettojen kautta esiin tuotuja kutsuja parannukseen, varoittavia ja rohkaisevia sanomia sekä tulevaisuutta koskevia ennustuksia. Tunnetuimpia suuria profeettoja ovat Jesaja ja Jeremia.

 

UUSI TESTAMENTTI voidaan samoin jakaa neljään osioon: 

  1. Evankeliumit. Neljä evankeliumia (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) kertovat silminnäkijätodistusten pohjalta Jeesuksen elämästä, teoista, opetuksista, kuolemasta ja ylösnousemuksesta

  2. Apostolien teot: Tämä on toinen osa Luukkaan kaksoisteoksesta ja jatkoa hänen kirjoittamalleen evankeliumille. Se kertoo evankeliumin leviämisestä ja seurakunnan alkuvaiheista. Keskeisiä henkilöitä ovat Paavali ja Pietari.

  3. Kirjeet: Nämä ovat seurakunnille tai yksityisille henkilöille laadittuja eripituisia kirjeitä, joiden kirjoittajat ovat apostoleja (Paavali, Pietari, Johannes, Jaakob sekä tuntematon Heprealaiskirjeen kirjoittaja.) Kirjeissä on käytännön neuvoja uskovien elämään ja joihinkin yksittäisiin tilanteisiin, rohkaisua sekä opillista ohjausta.  

  4. Ilmestyskirja sisältää profeetallisia näkyjä (ilmestyksiä), jotka koskevat tulevaisuutta, maailmanhistorian viimeisiä tapahtumia, tämän maailmanajan loppua ja uuden ajan tuloa.

Lue lisää: Raamatun kirjojen sisällön tiivistelmät yhdellä lauseella sekä kirjoitusajat.

Miten Raamattu on koottu?

 

Raamattuun otettavia kirjoja ei ole valittu ihmisten päätöksillä tai kirkolliskokouksissa, vaan aikalaisten yhteisö ja seurakunnan johtajat ovat niin Vanhan kuin Uuden testamentin osalta tunnistaneet nämä kirjoitukset Pyhän Hengen inspiroimiksi.


Raamatun kaanon (vakiintunut tesktikokoelma) sisältää 66 eripituista kirjaa, jotka täyttävät seuraavat tuntomerkit:

1. Jumalalta tullut arvovalta. Tekstissä todetaan, että se välitti suoraan Jumalan sanoja ("Näin sanon Herra") tai se kuvasi Jumalan tekoja.
2. Profeetallisuus ja apostolisuus. Vanhassa testamentissa kirjoittajat olivat Israelin hengellisiä ja profeetallisia johtajia Jumalan sanansaattajia ja Uudessa testamentissa apostolisen silminnäkijätodistuksen välittäjiä.
3. Ne olivat sopusoinnussa muun ilmoituksen kanssa.
4. Ne ilmensivät Jumalan voimaa, joka voi muuttaa ihmisten elämän (Hepr. 4:12)
5. Uskovat yleisesti tunnistivat niiden laadun, ottivat ne vastaan ja käyttivät niitä. (1 Tess. 2:13)

 

Lähde ja lisätietoa: Norman L. Geisler, William E. Nix, A General Introduction to the Bible

 

Alkuajan seurakunta uskoi, että Uuden testamentin kirjat todistivat itse alkuperästään ja arvovaltaisuudestaan. Uuden Testamentin kaanon ei ole kirkolliskokousten asettama. 

Vuodelle 170 ajoitettu Muratorin fragmentti (käsikirjoituskatkelma, jonka alku puuttuu) sisältää vanhimman tunnetun luettelon Uuden testamentin kirjoista, 22 sen 27 kirjasta.

Uusi testamentti on kirjoitettu silminnäkijöiden vielä ollessa elossa. Sen kirjat ovat varhaisimmat kristilliset kirjoitukset, jotka meillä on.

Jotkut tutkijat ovat pyrkineet siirtämään Uuden testamentin kirjoitusaikaa myöhemmäksi. Tälle ei kuitenkaan ole mitään käsikirjoituksiin perustuvaa syytä. Ainoa syy on se, että halutaan selittää pois Jeesuksen ennustus Jerusalemin tuhosta, joka tapahtui v. 70, samoin kuin Jeesuksen ihmeet. Ne on helpompi selittää pois, jos oletetaan, että silminnäkijät eivät tekstejä kirjoitettaessa enää olleet elossa. (Daniel Wallace).

Uuden testamentin kirjat ovat ainutlaatuisia siksi, että ne ovat apostolisia: Ne ovat apostolien kirjoittamia tai perustuvat heidän todistukseensa ja toimintaansa. Koska apostolit olivat Jeesuksen itsensä valtuuttamia, näillä kirjoituksilla katsottiin alusta asti olevan erityinen arvovalta. Jotkut Uuden testamentin kirjoittajat siteeraavat muita Uuden testamentin kirjoituksia Jumalan Sanana.

Uudesta testamentista ei puutu kirjoja, toisin kuin joskus väitetään. Aikalaiset ovat pikemminkin käyneet keskustelua siitä, onko Raamatussa jotain ylimääräistä kuin puuttuuko siitä jotain

Aikalaisten keskuudessa ei koskaan ollut esim. todellista kiistaa siitä, pitäisikö myöhemmin kirjoitettu, legendatyyppinen ja evankeliumille vieraita opetuksia sisältävä Tuomaan evankeliumi sisällyttää Uuteen testamenttiin. Tämä ja muut apokryfiset evankeliumit (legendaa ja harhaopetuksia sisältävät kirjat, esim. Pietarin Evankeliumi, Johanneksen teot, Kahdentoista evankeliumi) on kirjoitettu toisella vuosisadalla tai myöhemmin. Niillä ei koskaan ole ollut sellaista arvovaltaa kuin Uuden testamentin evankeliumeilla. Apokryfisistä evankeliumeista on säilynyt huomattavasti pienempi kopiomäärä kuin varsinaisista evankeliumeista, mikä osaltaan osoittaa, että ne eivät ole olleet yhtä levinneitä ja arvostettuja kuin varsinaiset evankeliumit. Lisätietoa: Apocryphal gospels. BibleStudyTools 

 

Myöskään Vanhan testamentin apokryfiset kirjat eivät täytä yllämainittuja tunnusmerkkejä eivätkä ne siksi ole mukana alkuperäisessä kaanonissa, vaikka ne ovatkin mukana katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa. Näissä kirjoissa ei esim. sanota, että ne olisivat Jumalan sanaa eivätkä juutalaiset ole koskaan pitäneet niitä Raamatun sanana. Apokryfisiin kirjoihin kuuluu 15 kirjaa, jotka on kirjoitettu 400 vuoden aikana Malakian jälkeen ennen Uutta testamenttia. Niissä on historian kuvausta ja uskonnollisia kertomuksia ja opetuksia.

USEIN ESITETTYJÄ KYSYMYKSIÄ JA VÄITTEITÄ RAAMATUSTA
"Mistä tiedämme, että käytössämme oleva Raamattu vastaa alkuperäisiä tekstejä?"

Vaikka alkuperäiset käsikirjoitukset eivät ole säilyneet, sisältö ja tarkka sanamuoto ovat määriteltävissä, koska käytössä on valtava määrä käsikirjoituskopioita. 
 

Uudesta testamentista on säilynyt erittäin suuri määrä kopioita (yli 24000, joista 5800 kreikkalaista). Lähes koko Uusi testamentti voidaan koota myös ensimmäisen vuosisadan kirkkoisien kirjoituksista ja jumalanpalvelusteksteistä, joita on 86000. 

 

Poikkeamat käsikirjoitusten välillä ovat minimaalisia ja käytännössä merkityksettömiä.  


Myös Vanhan testamentin käsikirjoitukset ovat säilyneet tarkasti.

Qumranista v. 1947 löydetyt kirjakääröt ajoittuvat noin vuoteen 150 eKr. Sieltä löydetty kokonainen Jesajan kirja on yli 95%:ssa tekstistä sanasta sanaan identtinen nykyisen heprealaisen Raamatun Jesajan kirjan kanssa. (Loput 5% koostuivat ilmeisistä kynän liikkeen lipsahduksista tai oikeinkirjoituseroista.)

 

Lue aiheesta tarkemmin tästä.

Onko Vanha testamentti historiallisesti luotettava?

Vanha testamentti sisältää erittäin vanhoja kirjoituksia ja se kertoo tuhansien vuosien takaisista asioista. Raamattu on itsessään historiallinen lähde. Kaikkea sen sisältämää mittavaa tietomäärää ei tietenkään pysty vahvistamaan arkeologisesti.

1800-luvulta alkaen Raamatussa mainittuja paikkoja, henkilöitä, ihmisryhmiä ja tapahtumia koskeva arkeologinen tietämys on kuitenkin kasvanut merkittävästi - "vallankumouksellisesti", kuten arkeologian tuntija T. C. Mitchell sanoo. Raamatun tueksi on tehty yhä uusia löytöjä.

Esimerkiksi vuonna 1975 löydetyt Eblan tabletit mm. mainitsevat Daavidin, Abrahamin ja Ismaelin. 1993 tehtiin arkeologisia löytöjä, jotka antavat Raamatun ulkopuolisen vahvistuksen kuningas Daavidista. 

Nämä löydöt eivät "todista", että Raamattu on totta - Raamatun totuuden voi päätellä ilman niitäkin. Mutta ne osaltaan vahvistavat Raamatun historiallisen luotettavuuden. 


Lue lisää:

- Is the Bible a reliable historical source? (What Christians want to know)

- Biblical Archeology Review -lehti 

- T. C. Mitchell. Biblical Archaeology: Documents for the British Museum Hardcover. 1988. 

Ovatko evankeliumit ja Apostolien teot historiallisesti luotettavia?

Evankeliumien historiallisia viittauksia on tutkittu paljon, ja kaikki tutkimukset ovat vahvistaneet niiden tarkkuuden. 

 

Kristinuskon kriitikot vetoavat usein siihen, että evankeliumit eivät voi olla historiallisesti luotettavia, koska kirjoittajat uskoivat Jeesuksen jumaluuteen eivätkä siksi olleet näkemyksiltään puolueettomia. Vakuuttuneisuus jostain asiasta ei ole sama asia kuin ennakkoasenne ja puolueellisuus. Kriitikkojen tulisi arvioida sitä seikkaa, olivatko kirjoittajat niin suuressa määrin puolueellisia, että he kohtuuttomasti ja tarkoituksellisesti vääristelivät asioita. Mikään evankeliumeissa ei kuitenkaan viittaa tähän. (Lue lisää alempaa) Täysin ulkopuolisia, neutraaleja kirjoituksia ei ole olemassa kenestäkään tuon ajan henkilöstä.

1. Evankeliumit on kirjoitettu hyvin niiden tapahtumien jälkeen, joista ne kertovat, ja silminnäkijät olivat vielä elossa.

Väite, että evankeliumit ovat liian myöhään kirjoitettuja ollakseen luotettavia, ei lainkaan pidä paikkansa. Evankeliumit ovat päinvastoin harvinaisen varhaisia lähteitä verrattuna muihin tuon ajan lähteisiin. (Historian henkilöistä, esim. Aleksanteri Suuresta kertovat dokumentit on usein kirjoitettu satoja vuosia heidän jälkeensä.)

Apostolien tekojen on täytynyt olla kirjoitettu ennen Paavalin teloitusta 60-luvun puolivälissä, koska kirjoittaja Luukas ei mainitse kertomuksen keskeisen henkilön ja työtoverinsa Paavalin teloitusta 60-luvun puolivälissä. Apostolin teot päätyy Paavalin vankeuteen Roomassa. Jerusalemin tuhoa v. 70 - erittäin merkittävää tapahtumaa - ei mainita. Jerusalemin seurakunnan johtajan Jaakobin kivitystä Jerusalemissa Sanhedrinin toimesta 60-luvun  puolivälissä ei myöskään mainita, vaikka jopa historioitsija Josefus mainitsee siitä.

 

Luukkaan evankeliumi kirjoitettiin ennen Apostolien tekoja n. 57.  

Luukkaan evankeliumissa todennäköisesti on viittaus Markuksen evankeliumiin, joka on vielä aikaisempi ja kirjoitettu todennäköisesti 50-luvun alussa (Markus toimi kirkkoisien mukaan Pietarin avustajana ja tulkkina).

Uuden testamentin aikaisin teksti on todennäköisesti Jaakobin kirje, joka  arvioidaan kirjoitetuksi jo n. v. 47. 

 

Paavalin ensimmäinen kirje Korinttolaisille on kirjoitettu n. vuonna 55, vain 25 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Paavali siteeraa siinä suullista traditiota (uskontunnustusta luvussa 15), jonka arvioidaan olevan erittäin varhainen, mahdollisesti vain viisi vuotta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen syntynyt. 

UT:ssa on erittäin varhainen uskontunnustus 30-luvun alkupuolelta.

Paavali siteeraan 1 Korinttolaiskirjeen 15 luvussa uskontunnustusta, jonka valtaosa tutkijoista ajoittaa 30-luvun alkupuolelle heti seurakunnan syntyajankohdan yhteyteen.

(Lue lisää: Does the “1 Corinthians 15 creed” date to about AD 30?)

2. Legendoille tyypilliselle tapahtumien liioittelulle ei ollut aikaa.

 

Tapahtumat olivat aikalaisten tuoreessa muistissa ja tiedossa, ja niitä kuvataan asiatyylillä. Evankeliumeissa kerrotaan todellisista, tunnetuista henkilöistä ja paikoista. 

3. Juutalainen pyhän perimätiedon säilyttäminen ja siirtäminen eteenpäin oli pitkälle kehitettyä ja luotettavaa.

 

Ensimmäisen vuosisadan juutalaisessa kulttuurissa arvostettiin ja harjoitettiin taitoa säilyttää muistissa laajaa suullista perimätietoa. Lapsia opetettiin sekä kotona että koulussa painamaan mieleensä kirjoituksia ja perimätieota. On ilmeistä, että opetuslapset suhtautuivat samalla huolellisuudella Jeesuksen opetusten säilyttämiseen

 

4. Evankeliumien ja Apostolien tekojen sisältämät historialliset yksityiskohdat on kriittisillä tutkimuksilla todettu paikkansapitäviksi. 

 

Esimerkiksi Luukas mainitsee evankeliumissaan ja Apostolien teoissa monia tarkkoja ajankohtia, eri hallitsijoita ja hallituskausia ja yli 100 henkilöiden ja paikan nimeä sekä muita yksityiskohtia.

 

Arkeologi William Ramsayn (1851–1939) tekemä tunnettu tutkimus osoitti Apostolien tekojen historialliset tiedot tarkasti paikkansapitäviksi, mikä muutti tämän alun perin skeptisen tutkijan näkemyksen Luukkaasta. Antiikin tutkijan ja historioitsija Colin Hemerin (1930-1987) tutkimus vahvistaa 84 Apostolien tekojen loppulukujen historiallista tosiasiaa. (Katso ne tästä: Apowiki, Apostolien teot)

Arkeologia vahvistanut evankeliumeissa mainittujen kaupunkien ja muiden paikkojen sijainteja (esim. Kapernaum ja Betesdan lammikko). Samoin on löydetty kaiverruksia, jotka vahvistavat aiemmin epäiltyjä Luukkaan tietoja. Yksi esimerkki on maininta, että Jeesuksen toiminnan alkaessa Lysanias oli Abilenen neljännysruhtinaana (Luuk. 3:1). Vuosisatojen ajan ainoa tunnettu Lysanias oli Kalkisin hallisija vuosina 40–36 eKr, kunnes löydettiin kaiverrus keisari Tiberiaan ajalta (14–37), jossa mainittiin Luukkaan antamaan tietoon sopiva "neljännesruhtinas Lysanias". 

 

Lue lisää

- The Historical Reliability of the Gospels, Craig L. Blomberg

- The evidence for Jesus (Reasonable Faith)

Onko Raamattu erehtymätön?

Kyllä: Raamattu on täysin totta siinä, mitä se opettaa.

Raamatussa ei ole mitään totuuden vastaista. Se välittää totuudenmukaisesti sen, mitä Jumala on halunnut ihmisille sanoa Raamatun kirjoittajien kautta.

 

Raamatun erehtymättömyys tarkoittaa, että Raamattu ei opeta, väitä tai todista mitään totuuden ja tosiasioiden vastaista.

On huomattava, että vaikkei edes uskoisi Raamatun erehtymättömyyteen, ylösnousemuskertomusten uskottavuuden ja sitä kautta kristinuskon keskeisen sanoman voi silti vahvistaa muista lähteistä. 

Onko Raamattu sanatarkasti totta?

Kyllä ja ei.

KYLLÄ: Raamatun jokaisen sanan välittämä merkitys on totta lause- ja asiayhteydessään ja oman kirjallisuudenlajinsa puitteissa niin että se, mitä Raamatun teksti opettaa, ilmaisee totuuden.

EI: Raamattua ei voi ymmärtää sanatarkasti silloin, kun käytetylle kirjallisuudenlajille ovat tyypillisiä kuvakieliset, yleistävät tai tiivistävät ilmaisut.

 

Esimerkiksi kun

- Kun käytetään normaalia yleiskielistä kuvakieltä: liioittelu, metaforat, vertaukset. Jeesus sanoi "Minä olen ovi." On selvää, ettei hän tarkoittanut tavallista ovea, vaan kyseessä on kielikuva. (Vastaavasti esim. urheilu-uutisessa voidaan sanoa ”Leijonat murskasivat Kolme kruunua”, vaikka jäällä ei ollut leijonia eikä kruunuja.)

- Kun on kysymys runoudesta, esim. laulujen sanoista (esim. ”sydämeni särkyy”)

- Kun on kysymys sananlaskuista, jotka ilmaisevat nasevasti periaatteita, jotka on havaittu useimmiten paikkansapitäviksi ja hyödyllisiksi. "Ylpeys käy lankeemuksen edellä." Näin tapahtuu usein, ja siksi on syytä varoa ylpeyttä. Tämä ei kuitenkaan ole kuin luonnonlaki.

- Kun on kysymys poleemisista lausahduksista (joissakin kirjeissä ja puheissa.”Kunpa aivan silpoisivat itsensä”),

- Kun on kysymys yleistyksistä ja likiarvoista (esim. luetteloissa)

- Kun on kysymys tiivistelmistä (koosteet puheen pääkohdista, tiivistetyt sukuluettelot, historiallisten dokumenttien tiivistetyt lainaukset). Esimerkiksi evankeliumit sisältävät totuudenmukaisia tiivistelmiä Jeesuksen opetuksista ja opetustilanteista. Niitä ei kuitenkaan voi verrata sanatarkkaan transkriptioon oikeudenkäynnistä tai poliisikuulustelupöytäkirjaan. Niiden tekstityyppi on jo lähtökohtaisesti erilainen, ja siksi kaksi eri kirjoittaa voi tiivistää saman puheen hieman eri tavalla. Kummankaan esitys ei ole sanatarkka toisinto puheesta.

"Miksi uskoa juuri Raamattuun?
Onko se sen erityisempi kuin mikään muukaan pyhä kirja?

1. Raamattu vastaa kaikkein parhaimmin todellisuutta, jossa elämme, ja selittää parhaiten elämän perimmäiset kysymykset. Raamattuun perustuvassa maailmankatsomuksessa kaikki osa-alueet osuvat kohdalleen ilman sisäistä ristiriitaa.

2. Raamattu on falsifioitavissa: Raamatun kuvaamat tapahtumat on kiinteästi sidottu historiaan - tiettyyn aikaan ja paikkaan. Ne voisi tältä pohjalta helposti osoittaa vääriksi, jos ne olisivat virhellisiäMyös tulevaisuutta koskevat profetiat ovat falsifioitavissa, ja ne, jotka ovat koskeneet tähänastista historiaa, ovat osoittautuneet oikeaksi

"Mistä tietää, että Raamattu on Jumalasta?"

1. Vain tekijä voi viime kädessä vahvistaa tekstin lähteen ja tunnustaa sen omakseen - ja Raamattu sisältää Jumalan vahvistuksen siitä, että se on Hänen Sanansa.

2. Jeesus vahvisti Raamatun olevan Jumalasta - ja hänen oman jumaluutensa vahvistuksena ovat hänen synnitön elämänsä, toteutuneet ennustukset, ihmeteot ja ylösnousemus kuolleista.

Jeesus vahvisti Vanhan testamentin ja lupasi Uuden testamentin.

 

Jeesus on siis auktoriteetti, jonka käsitys Raamatusta on oikea - ja hän vahvisti Raamatun olevan Jumalan arvovaltainen ilmoitus (Mt. 4:2Mt. 22:31-32, Lk. 4)12:47-48), ennustavan hänestä (Lk: 24:25-27, 44-47; Jn. 5:46-47) ja olevan myös historiallisesti tarkka. Hän piti Vanhan testamentin henkilöitä todellisina historiallisina hahmoina. Jeesukselle mikään Vanhan testamentin kohta ei ollut ongelmallinen.

 

3. Raamattu sisältää ominaisuuksia ja sisältöä, jotka eivät ole tyypillisiä inhimilliselle ajattelulle. 

 

Jumalan suunnitelma ihmiskuntaa varten etenee Raamatussa johdonmukaisesti kautta historian, ja ihmisen tilaa ja ongelmia käsitellään rehellisesti. Sellaista armoon perustuvaa pelastusta kuin Raamatussa ei ole missään muussa uskonnossa.

"Raamattu on ihmisten kirjoittama."

Kyllä ja ei. Raamattu on kirjoitettu Jumalan ja ihmisen yhteistyönä. Jumala toimii maailmassa muutenkin yhteistyössä ihmisen kanssa. Raamattu on kirjoitettu samalla periaatteella.

Raamattu ei ole Jumalan sanelema.

 

Mitään osaa Raamatusta ei ole kirjoitettu transsissa tai saneluperiaatteella siten, että ihminen toimisi sanelukoneena, kun Jumala käskee hänen kirjoittaa jotain. Kirjoitukset on kirjoitettu aitoihin historiallisiin tilanteisiin ja tarpeisiin, ja niissä on paljon näihin tilanteisiin liittyvää käytännön asiaa. 

 

Raamattu on kirjoitettu Jumalan Hengen johdatuksessa.

 

Raamatussa itsessään sanotaan siihen sisältyvistä kirjoituksista:

"Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta." (2 Piet. 1:20-21) ja

 

"Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. (2 Tim. 3:15-16)

Lähempänä alkutekstiä olevat käännökset toteavat: "All scripture is given by inspiration of God, and is profitable for doctrine, for reproof, for correction, for instruction in righteousness" (NASB)

 

Tästä käytetään teologiassa termiä "inspiraatio": Jumala on valinnut ja valmistanut kirjoittajat ja kirjoitustilanteet, antanut heille viisautta ja innoittanut ja johtanut heidän ajatuksiaan siten, että kirjoitettu lopputulos vastaa sitä, mitä Jumala haluaa sanoa ihmiskunnalle. 

"Raamattu on satukirja."


Tämä on yksi useimmin kuulluista Raamattua vastaan esitetyistä väitteistä ja samalla yksi epäpätevimmistä. Raamattun nimittäminen satukirjaksi osoittaa, että näin sanova henkilö ei tunne kirjallisuudenlajeja.

 

"Satu" on kertomakirjallisuuden laji, joka on tarkoitettu ennen kaikkea lapsille ja sisältää kuvitteellisia kertomuksia mielikuvitusolennoista: kuninkaallisista, keijuista, jättiläisistä, kääpiöistä, peikoista, noidista jne. Satuja on niin kansanperinteessä (esim. hölmöläistarinat) kuin nimeltä tunnettujen kirjailijoiden tuotannossa (esim. Grimmin veljekset). Sadut eroavat legendoista siten, että legendat yleensä perustuvat todellisen henkilön elämään. 

 

Raamatun kirjoitukset on laadittu erilaisia historiallisen tilanteen tarpeita varten. On selvää, että Raamattu ei tekstilajina vastaa "sadun" määritelmää.

 

Raamattua satukirjana pitävä henkilö myös suhtautuu vähättelevästi käsitykseen, että todellisuus ei ole pelkästään aineellinen vaan siihen kuuluu on myös niin kutsuttuja yliluonnollisia asioita. 

Vastaavaan johtopäätökseen kuin mitä Raamattu opettaa maailmankaikkeuden yliluonnollisesta alkuperästä, voi tulla myös tieteellisen tiedon ja filosofian pohjalta. Maailmankaikkeudella on alkupiste eikä se ole voinut olla oma alkusyynsä, joten sen olemassaololle on oltava aiheuttaja, joka on aineen, tilan ja ajan ulkopuolella. Luonnollisen, aineellisen maailman ulkopuolinen tekijä on "yliluonnollinen", mikä ei tietenkään tarkoita, että kysymys olisi sadusta tai fantasiasta. 

"Saduksi" voivat Raamattua nimittää vain henkilöt, jotka eivät usko minkään aineellisen luonnon ulkopuolisen olemassaoloon ja joille kaikki viittaukset jumaluuteen ja yliluonnolliseen ovat oman maailmankuvan vastaisia.

"Raamattu on paimentolaiskansan jumaltarustoa, jolla ei ole mitään tekemistä meidän aikamme kanssa."

Jumala on ilmoittanut itsensä historian aikana ihmisille. Kansa, jonka Jumala valitsi yhteisöksi, jonka keskelle Jeesus syntyisi, toki eli 40 vuotta siirrettävissä asumuksissa ennen asettumistaan määränpäähänsä kuljettaen mukanaan karjaa.

 

Paikasta toiseen siirtyminen ja karjanhoito eivät kuitenkaan aiheuta sitä, että tämän kansan historiankirjoitus, lainsäädäntö ja muu kirjallisuus tulisi luokitella "taruksi" eli fiktiiviseksi kirjallisuudeksi.

Se, miksi tämä kansa uskoi Jumalaan, yliluonnolliseen olentoon, selviää näitä historiallisia kirjoituksia lukemalla.

Ylipäätänsä se, että joku on "paimentolainen", ei merkitse, että hän on todistajana epäluotettava ja ymmärrykseltään ja moraaliltaan muita ihmisiä heikompi eikä näin ollen voisi luotettavasti kertoa kokemustaan Jumalasta.

Tällainen näkemys on heikommassa asemassa olevan ihmisryhmän halveksuntaa. Jeesuksen syntymän aikoihinkaan paimenia ei arvostettu. Jumala kuitenkin pitää kaikkia ihmisiä yhtä arvokkaina, ja sen osoituksena Jeesuksen syntymästä saivat ensimmäiseksi tietää juuri paimenet.

 

"Evankeliumien kirjoittajat olivat itse uskovia ja siksi puolueellisia kirjoittajina." 

Vakuuttuneisuus jostain asiasta ei ole sama asia kuin ennakkoasenne ja puolueellisuus.

On selvää, että evankeliumien kirjoittajat olivat vakuuttuneita asiastaan. Juuri sen vuoksi he kirjoittivatkin evankeliumit. Johannes,joka sanoo olevansa tapahtumien silminnäkijä, kirjoittaa: "Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä." (Joh. 20:30-31)


Jos vakuuttuneisuus siitä, mitä tietää ja on kokenut, katsotaan puolueellisuudeksi, vain asiastaan vakuuttumattomat voisivat kirjoittaa muistiin historiaa ja kokemuksiaan!  

Se seikka, mitä kriitikkojen tulee arvioida on, olivatko kirjoittajat niin suuressa määrin puolueellisia, että he kohtuuttomasti ja tarkoituksellisesti vääristelivät asioita. Mikään evankeliumeissa ei kuitenkaan viittaa tähän. Tällaiselle epärehellisyydelle ei myöskään ole esitettävissä järkevää motiivia.

 

Evankeliumien tyyli on asiallinen eikä tekstissä ole legendaarista paisuttelua. Henkilöiden ja paikkojen nimet on mainittu. Aikalaiset ovat voineet tarkistaa kertomukset. Kirjoittajat kirjoittivat itsestään epäedullisia asioita. Uuden testamentin ulkopuolisissa lähteissä on mainittu keskeiset asiat Jeesuksen elämästä ja kuolemasta. Se, että kirjoittajat itse olivat kristittyjä, ei merkitse, että he olivat valehtelijoita. 

Jos evankeliumien luotettavuuden kyseenalaistamiseksi ei ole selkeää näyttöä ja jos kyseenalaistaminen johtuu ennen kaikkea siitä, ettei kriitikko itse usko yliluonnollisiin tapahtumiin, se osoittaa, että hän itse on puolueellinen. Hänen maailmankuvassaan ei lähtökohtaisesti ole sijaa historialliselle henkilön kuvaukselle, joihin liittyy ajatus Jumalasta ja hänen toiminnastaan.

Lue lisää: How Can the New Testament Be Trusted If the Writers Are Biased? (Lenny Esposito)
 

"Raamаttu on täynnä ristiriitoja ja evankeliumit eroavat toisistaan ."

Tällä väitteellä halutaan sanoa, että Raamattu ja evankeliumit eivät ole täysin luotettavia eikä kristinusko siksi perustu totuuteen.

 

- On ensinnäkin huomattava, että vaikka joku pystyisi osoittamaan Raamatusta ja evankeliumeista jonkin ristiriidan, sen seurauksena jouduttaisiin korkeintaan tarkentamaan, mitä tarkoitetaan Raamatun erehtymättömyydellä. Kristinuskon totuudellisuus ei perustu Raamatun täydelliseen erehtymättömyyteen, vaikka kristityt pitävätkin Raamattua erehtymättömänä. 

Toiseksi on huomattava, että lähes kaikki Raamatun väitetyt ristiriidat johtuvat kirjalliseen esitykseen liittyvistä tavoista ja seikoista tai siitä, että yksittäistä kohtaa on tarkasteltu irti tekstiyhteydestään.

Myös evankeliumien väitetyt ristiriidat ovat luonteeltaan eroavaisuuksia, eivät ristiriitoja. Esim. toisen kertojan kuvaus samasta tapahtumasta on yksityiskohtaisempi kuin toisen, joka kertoo yleistäen ja tiivistäen.  

 

Seuraavassa on tästä esimerkkejä:

1. Evankeliumit ovat kirjallisuuslajiltaan lähinnä antiikin elämänkertaa.

 

Tälle kirjallisuudenlajille ei ollut välttämätöntä esim. tapahtumien esittäminen tarkassa aikajärjestyksessä. Esim. Matteus kertoi tapahtumista aiheiden mukaan. Parantumisihmeet on esitetty yhdessä. Myös Jeesuksen eri puheita on yhdistetty, minkä huomaa verrattaessa Matteusta muihin evankeliumeihin, jossa ne ovat erillään.

2. Esityksen yksinkertaistaminen ja tiivistäminen. 

 

Marc Licona toteaa uudessa kirjassaan, että antiikin elämänkerroille oli tyypillistä esityksen yksinkertaistaminen. (Why Are There Differences in the Gospels? What We Can Learn from Ancient Biography. 2016)

 

Esim. antiikin ajan historiankirjoittaja Plutarkhos kertoo Cato nuoremman elämänkerrassa, kuinka Pompeius kirjoitti puolustuspuheen ystävänsä Plancuksen oikeudenkäyntiä varten ja lähetti edustajansa lukemaan sen. Mutta Pompeiuksen elämänkerrassa Plutarkhos sanoo, että Pompeius itse oli läsnä ja luki sen. Asioita siis yksinkertaistettiin tässä jälkimmäisessä elämäkerrassa. 

 

Samantapainen tapaus on evankeliumeissa. Luukas sanoo, että sadanpäämies lähetti ystäviään Jeesuksen luo pyytämään apua sairaalle palvelijalleen. (Luuk. 7:1-10). Matteus taas kertoo, että sadanpäämies tuli itse Jeesuksen luo (Matt. 7:5-9). Matteus yksinkertaisti kerrontaansa noudattaen samaa tapaa kuin Plutarkhos. 

Samaan tapaan tiivistettiin tai yksinkertaistettiin asioita, kun oli kysymys vähemmän tärkeistä yksityiskohdista, esim. joidenkin tapausten ajallisesta järjestyksestä tai siitä, paransiko Jeesus tietyssä tilanteessa yhden sokean miehen vai kaksi. Licona toteaa, että tuon ajan kerrontatavan valossa kysymyksessä ei ole ristiriita vaan kirjallisen perinteen sallima eroavaisuus.

Lähde: New research on gospel contradictions. Interview with Mike Licona. 

3. Referaatti (tiivistelmä, kooste).

 

Kaikki evankeliumeissa olevat Jeesuksen puheet on esitetty referaatteina eli lyhennelminä ja tiivistyksinä. Tällainen esitys oli tuolloin, kuten nykyäänkin, jo lähtökohtaisesti yleistys puheen pääkohdista. 

 

4. Yleistys ja likimääräisyys.

 

Kun joltakulta kysytään, kuinka vanha hän on, kukaan ei vastaa esim.: 35 vuotta, 4 kuukautta, 3 päivää, 10 tuntia ja 2 minuuttia. Näin tarkka tieto ei ole tarkoituksenmukainen tällaisessa asiayhteydessä. Kaikki Raamatun tekstilajit ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden päätarkoituksena ei ole välittää mittoja tai lukumääriä senttimetrin tarkkuudella. (On jopa huomautettu siitä, että Raamatusta piin arvo on johdettavissa epätarkasti vesisäiliön ympärysmitassa olevan "virheen" vuoksi.)

 

Nämä eivät ole virheitä sen enempää kuin, se ettei normaalissa keskustelussakaan ilmoiteta mittayksiköitä tieteellisen tutkimuksen vaatimalla tarkkuudella.

5. Silminnäkijätodistus. 

 

Silminnäkijätodistus on jo lähtökohtaisesti esitystapa, jossa puhuja tai kirjoittaja kertoo asioista omasta henkilökohtaisesta näkökulmastaan ja omalle yleisölleen. Kirjoittajat korostavat eri asioita, ja kaikki eivät tiedä samoja asioita. Jos kaikki henkilökohtaiset kuvaukset jostakin asiasta ovat täsmälleen samanlaisia ja sisältävät samat asiat ja yksityiskohdat, on syytä epäillä, että kerrottavista asioista on sovittu etukäteen.

Raamatun oletettuja ristiriitoja käsitellään tarkasti Raapustus.net-sivustolla

"Miksi kristityt eivät noudata asioita, jotka on käsketty Raamatussa?

 

Tällä kysymyksellä halutaan osoittaa, että kristityt noudattavat Raamattua valikoivasti, koska eivät toimi Vanhan testamentin käskyjen mukaan. 

Mooseksen laki (Toora) ei kuitenkaan lähtökohtaisestikaan koske kristittyjä.

 

Elämme Jeesuksen tekemän uuden liiton alaisuudessa, emme lakiliiton. Laki annettiin israelilaisille, kun he siirtyivät Egyptistä kohti luvattua maata, ei meille. Uudessa testamentissa nimenomaan korostetaan, että Mooseksen laki on poistunut käytöstä (mm. Hepr. 7:13, Room. 10:4).

Mooseksen laki kuitenkin perustuu moraaliarvoille ja periaatteille, jotka ovat ajattomia. Jumalan luonne ja tarkoitus määrittelevät, mikä on aina ja kaikkialla hyvää ja oikein. Nämä asiat on kiteytetty Kymmeneen käskyyn (joista on huomattava, että sapattikäsky oli nimenomaan Israelille annettu liiton merkki eikä velvoita meitä, vaikka lepopäivä onkin hyvä periaate.) Vielä tiiviimmin ajattomat periaatteet Jeesus kiteytti "rakkauden kaksoiskäskyyn": "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi... ja lähimmäistäsi niin kuin itseäasi." 

 

Kun kristityt sanovat, että jokin asia on väärin, he eivät sano sitä siksi, että ovat lukeneet sen Mooseksen laista, vaan siksi, että kysymyksessä on ajaton totuus, joka vahvistetaan myös Uudessa testamentissa.

Lisää aiheesta artikkelissa "Rusinat pullasta" 

 

"Voiko kuka tahansa ymmärtää Raamattua?"

Kyllä ja ei.

 

KYLLÄ:

- Raamattu sisältää yksinkertaisia, jokaisen elämään liittyviä asioita. 

- Asiat on ilmaistu ymmärrettävällä yleiskielellä.

- Raamattu on alunperinkin tarkoitettu laajalle lukijakunnalle.

EI:

On olemassa kokonainen teologian osa-alue - eksegetiikka - joka käsittelee Raamatun tekstien oikeita tulkintaperiaatteita ja tuon ajan kielen ja ilmaisujen oikeaa ymmärtämistä. Näistä asioista tietämättömällä skeptikolla ei ole edellytyksiä esittää varteenotettavia mielipiteitä pelkästään sillä perusteella, että hän on avannut Raamatun summittaisesti jostain kohdasta tai lukenut ateistista sivustoa, jolla on lueteltu asiayhteydestään irrotettuja ja siksi ristiriitaisiksi väitettyjä jakeita.

- Raamatussa on oma terminologia: mihin sanat viittaavat ja mistä on kysymys. Samalla tavalla kuin asioihin perehtymätön ei voi ymmärtää lääketieteellistä tai filosofista teosta, Raamattua ei voi alkaa lukea mistä vain ja olettaa saavansa kaikesta oikean käsityksen ilman opetusta.

- Osa käsitteistä viittaa asioihin, joita ei voi ymmärtää, ellei itse ole kokenut sitä. Esim. "uudestisyntyminen". 
- On oltava riittävästi taustatietoa, että voi ymmärtää, millaiseen historialliseen tilanteeseen teksti liittyy (esim. Vanhan testamentin laki).

- Raamatussa on erilaisia kirjallisuustyylejä, joiden erikoispiirteet tekstien kirjoitusaikana on ymmärrettävä, että osaa tulkita ilmaisut oikein.

Miten Raamattua voi ymmärtää oikein:

- Lukemalla avoimella mielellä.

- Käyttämällä tunnettuja selitysteoksia, jotka ovat linjassa klassisen kristinuskon kanssa. 

- Käyttämällä riittävästi aikaa ja perehtymällä asioihin vakavissaan. 

 

"Evankeliumit  muuttuivat, kun ne siirtyivät henkilöltä toiselle, niin kuin lasten puhelinleikissä."

 

Evankeliumeissa ei ole kysymys suullisesta perinnöstä, joka siirtyi sukupolvelta toiselle. Silminnäkijät olivat vielä elossa, kun niitä kirjoitettiin. Kysymys oli suullisesta historiasta, joka taltioitiin kirjallisesti.

Juutalaisuudessa lapsia opetettiin koulussa, kodissa ja synagoogassa opettelemaan ulkoa kirjoituksia tarkalleen. Se oli arvostettu taito. Jeesuksen opetuksia kohdeltiin samalla tavalla.   

Evankeliumien varhainen kirjoitusaika voidaan päätellä useista seikoista.

(Lue lisää edeltä kohdasta "Ovatko evankeliumit ja apostolien teot historiallisesti luotettavia").

 

"Raamattu on muuttunut käännösprosessien aikana."

 

Käännökset ovat välttämättömiä, että alkukieltä ymmärtämättömät voivat ymmärtää Raamatun sanoman.

 

Meillä on nykyään, toisin kuin esim. keskiajalla, laajasti käytettävissä ja luettavissa alkukielinen teksti, joka on käytännössä täysin luotettava. 

Käytössämme on suoraan alkutekstistä tehdyt käännökset - ei ole mitään käännösten ketjua.

Epäselviä yksittäisiä sanoja on vain sellaisissa yhteyksissä, joista ei riipu mikään tärkeä oppi.

"Onko nykyinen Uusi testamentti edes sama kuin alkuseurakunnalla? Muunsiko kirkko historiaa ja Uuden testamentin kirjakokoelmaa?"

 

Liberaali raamatuntutkimus on edistänyt epäilevää suhtautumista Raamatun asemaan ensimmäisten kristittyjen keskuudessa.

 

Sitä edustavat tutkijat Bart Ehrman, Elaine Pagels, Karen L. King ja Marvin W. Meyer ovat levittäneet sitä käsitystä, että nykyiset Uuden testamentit tekstit eivät vastaa alkuperäisiä, että kristinuskosta oli jo ensimmäisellä vuosisadalla useita muunnelmia ja että neljännellä vuosisadalla johtoasemaan päässyt "oikeaoppinen" kirkko muunsi historiaa häivyttämällä todisteita kristinuskon variaatioita, hylkäämällä apokryfiset kirjoitukset ja muuttamalla arvovaltaisten kirjoitusten kokoelmaa siten, että evankeliumeista otettiin kaanoniin mukaan vain ne neljä, jotka ovat nykyäänkin tuttuja. Tällaisessa tutkimuksessa viitataan erityisesti gnostilaisiin teksteihin, joille tässä tutkimuksessa annetaan sama arvovaltakuin Raamatun teksteille. (Egyptistä Nag Hammadista v. 1945 löydettiin suuri määrä gnostilaisia tekstejä.)

Nämä teoriat on kumottu, ja perinteiselle käsitykselle Uuden testamentin kirjoituksista ja ensimmäisten vuosisatojen kristinuskosta on erittäin vahva tuki.

Heikon tietämyksen vuoksi monet uskovat on kuitenkin voitu johtaa epäilemään sen luotettavuutta. 

 

Yksi tunnetuimmista Uuden testamentin kreikan tuntijoista, Daniel Wallace, on todennut, että Bart Ehrmanin kuuluisa kirja "Misquoting  Jesus" (2005) on kirjoitettu provokatiivisesti ja valikoituja seikkoja korostaen, ja siksi se voi aiheuttaa tietämättömälle keskivertolukijalle samantapaisen järkytyksen kuin Dan Brownin romaani "Da Vinci -koodi". Tällaisella lukijalla on kirjan luettuaan huomattavasti suurempia epäilyjä kuin mitä kenenkään asiantuntevan Uuden testamentin tekstikriitikon mieleen voisi tulla.

Bart Ehrman on itse myöntänyt, että 99% Uuden testamentin teksteistä tiedetään luotettaviksi. Ne jakeet, joiden hän sanoo olevan epäluotettavia, tiedetään yleisesti kyseenalaisiksi ja monista Uuden testamentin versioista ne on jätetty pois. Tämän voi tavallinenkin Raamatun lukija voi nähdä alaviitteistä.

Lähteet ja lisätietoa:

A beginner's guide to understand and answer Dr. Bart Ehrman

Daniel B. Wallace: The Gospel according to Bart 

Edward D Andrews, Misrepresenting Jesus: Debunking Bart D. Ehrman's Misquoting Jesus

"Uudesta testamentista on 400 000 eri tekstiversiota."

Esim. yllä mainittu agnostikkohistorioitsija Bart Ehrmann on sanonut, että Uudessa testamentissa on erilaisia tekstivariantteja enemmän kuin siinä on sanoja ja että koko "alkuperäisen" tekstin käsite on kyseenalainen.

Daniel Wallace toteaa, että kun lasketaan yhteen vähäpätöisimmätkin keskinäiset eroavuudet, joita löytyy niistä yli 20000 käsikirjoituksesta, jotka on käytettävissä, varianttien lukumäärä on huomattavasti suurempikin kuin tuo 400 000. Mutta valtaosa näitä eroavaisuuksista on käytännössä merkityksetön tekstin sisällön kannalta. 


Craig Blomberg toteaa tästä 400 000 variantin määrästä: "On masentavaa nähdä, kuinka monet uskovat ja ei-uskovat, saadessaan kuulla tällaista luvuista, hyväksyvät ne sellaisinaan kyselemättä enempää. Skeptikko nojaa tuolissaan taaksepäin omahyväisen tyytyväisenä, kun taas uskovat ovat kauhuissaan ja miettivät, pitäisikö heidän hylätä uskonsa. Onko koulutuksen ja analyyttisen ajattelun taso tänä päivänä todellakin näin alhainen?" (2014, 2. 13)


Blomberg jatkaa: "Ylivoimaisesti suurin osa näistä tekstivarianteista on täysin mielenkiinnoton muille kuin alan tutkijoille. Lähes kaikki, jotka ovat käyttäneet aikaa perehtyäkseen näihin teksteihin, ovat päinvastoin ihmeissään siitä, kuinka vähän eroavaisuudet vaikuttavat tekstien merkitykseen."

Näitä pieniä eroja on paljon ja lukumäärä nousee satoihin tuhansiin juuri siitä syystä, että kopioita on niin paljon - ja kopioiden valtava määrä on nimenomaan hyvä asia, sillä niiden perusteella voidaan tarkasti määritellä alkuteksti.

 

UT:n käsikirjoituskopioiden lisäksi on käytettävissä satoja tuhansia UT:n sitaatteja kirkkoisien kirjoituksista ensimmäiseltä ja toiselta vuosisadalta. Suuri osa Uudesta Testamentista voidaan koota näistä sitaateista.

Varhaisin käsikirjoitus (Markuksen evankeliumista) on ensimmäiseltä vuosisadalta, ja se osaltaan vahvistaa sen, että oikea tekstiasu on säilynyt.

Lue lisää: 

Daniel Wallacen sivut 

Craig L. Blomberg, Can We Still Believe the Bible? (2014)

"Raamattua voi kukin tulkita miten haluaa."

Mikä tahansa teksti - oli se romaani, sanomalehtiartikkeli tai käyttöohje - on loogisesti sidoksissa itsensä ulkopuolelle: tekijään, yleisöön ja todellisuuteen, johon sen kieli viittaa. Samoin tekijä, yleisö ja todellisuus ovat sidoksissa toisiinsa. Tekstin merkitys ei tässä ympäristössä voi olla mielivaltainen.

 

Raamattu ymmärretään samoin tulkintaperiaattein kuin mikä tahansa teksti.

Tekstin yhteydestä tekijään, yleisöön, tarkoitetodellisuuteen ja niiden välisiin suhteisiin ilmenee myös, mistä kirjallisuudenlajista kulloinkin on kysymys.

 

Yleisö osaa tunnistaa eri tekstilajien ilmaisutavat. Kun runossa sanotaan: "sydämeni särkyy" lukijat ymmärtävät, että sitä ei pidä tulkita kirjaimellisesti. Kielikuvienkaan tulkinta ei ole mielivaltaista, vaan nekin tulkitaan yleisesti tunnettujen mielleyhtymien pohjalta. 

Raamatun kuvakieli tulkitaan samaan tapaan.

 

Myös sananlaskut ovat oma erityinen tekstilajinsa. Raamatun sananlaskut, kuten yleensäkin sananlaskut ja kansanviisaus, tuovat esiin laajasti paikkansapitäviksi todettuja periaatteita: Ahkera työ johtaa hyvinvointiin, toisin kuin laiskottelu. Hurskas elämä suojaa monelta ongelmalta. Sananlaskut eivät kuitenkaan kuvaa yleissitovia "lakeja" tai Jumalan säädöksiä, jotka ehdottomasti toteutuvat jokaisen yksilön kohdalla joka tilanteessa. Se, että hurskaus ja ahkeruus yleensä johtavat hyvään elämään, ei tarkoita sitä, että hurskas ja ahkera ihminen ei koskaan voi kohdata ongelmia ja puutetta. Itse Raamatussakin on esimerkkejä siitä, että erilaisista kriisitilanteista kärsivät kaikki, myös hurskaat.

"Raamatulla voi perustella mitä tahansa."

Tekstiyhteydestään irrotetuilla yksittäisillä lauseilla voidaan saada näyttämään, että Raamattu opettaa asioita, jotka ovat sen todellisen opetuksen vastaisia.

Vastaavalla tavalla poliitikkojen ja muiden henkilöiden puheista voidaan irrottaa lauseita ja katkelmia ja vääristellä sitä, mitä he ovat todellisuudessa sanoneet tai kirjoittaneet. Samalla tavalla jokaisen puheita voi vääristellä. ​

Raamatussa on esim. katkelmia pahojen ihmisten pilkkapuheista, jotka eivät tietenkään kuulu Raamatun opetukseen. Irrottamalla näitä puheita yhteydestään Raamatun sisällön voi saada näyttämään ristiriitaiselta.

"Raamatun jumalakuva on ristiriitainen."

Tätä kysymystä on käsitelty osiossa "Jumala" - "Onko Vanhan ja Uuden Testamentin Jumala sama? Miksi Vanhassa testamentissa Jumala tuomitsee ja rankaisee, mutta ei Uudessa?"  

"Raamattu on täynnä väkivaltaa, siksi se ei edusta hyvää enkä voi uskoa siihen."

Raamattu tuo rehellisesti esiin ihmisen moraalisen rappion ja pahuuden, mutta Raamattu ei hyväksy kaikkea, mistä se kertoo.

Raamatun eettistä arvoa on yritetty mitätöidä sanomalla, että kirja, joka sisältää väkivaltaa, murhia, veritekoja, ihmisuhreja, raiskausta, orjuutta ym. pahaa ei voi edustaa hyvyyttä. Raamattu ei kuitenkaan hyväksy kaikkea, mikä siihen sisältyy. Uutistenlukijakaan ei hyväksy kaikkea, mistä hän tiedottaa, esim. terroritekoja. Raamattu osoittaa ihmisen pahuuden ja moraalisen rappion. Kaikki ovat tehneet syntiä, kaikki ovat ansainneet Jumalan tuomion. 

 

Raamattu edustaa hyvyyttä siksi, että se kertoo täydellisen hyvästä Jumalasta ja hyvästä uutisesta ihmiskunnalle: Paha on voitettu ja tulee väistymään, Jeesus on kuollut syntisten puolesta ja tekee heistä sisäisesti uusia ihmisiä, jotka pääsevät kerran Jumalan luo.

"En voi uskoa kirjaan, jossa kerrotaan puhuvasta käärmeestä ja puhuvasta aasista."

Raamatun kirjoittajat ja heidän yleisönsä eivät uskoneet puhuviin eläimiin. Bileamin aasiin liittyi Raamatun mukaan enkeli, joka oli puheen lähde (4 Moos. 22). Raamatun ensimmäiset 11 lukua, kuten Ilmestyskirja monipäisine hirviöineen, jotka kuvaavat valtioliittoja, kuuluvat symboliikkaa ja allegoriaa käyttäviin tekstilajeihin.

Lue koko vastaus tästä.

"Jos Raamatusta löytyy virhe, kristinusko ei ole totta. En voi perustaa elämääni yhden vanhan kirjan varaan."


On huomattava, että kristinusko voi olla totta, ilman että koko Raamattu kaikkine yksityiskohtineen olisi täysin paikkansapitävä. (Tämä ei toki tarkoita, että olisi ilmaantunut syitä epäillä Raamatun luotettavuutta.) Kristinuskon perustotuuksien paikkansapitävyys ei edellytä sitä, että koko Raamatun tarvitsisi olla täysin vailla virheitä. 

 

Jeesuksen elämä ja ylösnousemus, joka on historiallinen fakta ja kristinuskon perusta, voidaan vahvistaa ilman että jokainen yksityiskohta Uuden testamentin kertomuksissa olisi oikein. Kristinusko ei siis ole kuin korttitalo, joka romahtaa, jos esim. Uudesta testamentista löytyisi jokin virhe.

Ennen kuin Uusi testamentti kirjoitettiin, oli jo tuhansia kristittyjä. Paavali oli kristitty, ennen kuin hän kirjoitti Uuteen testamenttiin otettuja kirjoituksia, samoin Matteus, Johannes, Jaakob, Pietari ja muut. He olivat Jeesuksen ylösnousemuksen todistajia.

Kristinusko ei siis ole totta siksi, että Raamattu sanoo niin, vaan siksi, että tietty historiallinen tapahtuma tosiasiallisesti tapahtui. Raamatun avulla olemme saaneet tästä asiasta enemmän tietoa.

Päinvastoin kuin monet kristinuskon kriitikot sanovat, Uuden testamentin kirjoittajat eivät luoneet ylösnousemuskertomusta, vaan ylösnousemus loi Uuden testamentin kirjoittajat.

 

Lähde: Frank Turek, Christianity is true even if some of the BIble isnt’t. https://crossexamined.org/christianity-is-true-even-if-some-of-the-bible-isnt/ 

”Onko Vanha Testamentti säilynyt alkuperäisenä? Onko Jesajan lukua 53 manipuloitu jälkeenpäin Jeesukseen sopivaksi?”

VT:n kopiontitapa oli erittäin huolellinen. Virheiden välttämiseksi oli erilaisia käytäntöjä: kopion sanamäärän oli vastattava alkuperäistä kirjakääröä. Joka rivillä oli oltava sama määrä sanoja kuin alkuperäisessä. Kun kopio oli valmis, toinen henkilö tarkisti kopion ja alkuperäistekstin keskikohdan kirjaimen.

VT:n käsikirjoituksia on yli 10000. Vanhin kopio (250 eKr) on tehty ainoastaan 150 vuotta VT:n viimeisen kirjan kirjoittamisen jälkeen. Vuonna 1947 tehtiin merkittävä käsikirjoituslöytö Kuolleella merellä. Sitä ennen varhaisimmat säilyneet VT:n kopio olivat vuosilta 900-1000 jKr. Luolista löydettiin suuri määrä heprean, aramean ja kreikan kielisiä VT:n käsikirjoituksia ja muita tekstejä, joiden uskotaan olevan alkaen toiselta vuosisadalta eKr.  Jerusalemin tuhoon asti v. 70. Mukana oli osia kaikista VT:n kirjoista paitsi Esteristä. Tekstien joukossa oli Jesajan kirja lähes kokonaisuudessaan. Verrattuna vuoden 900-1000 tekstikopioon, siitä löytyi vain 13 pientä eroavaisuutta. - Kuolleen meren löytö todisti, että 1000 vuodessa tekstikopioissa ei ollut tapahtunut käytännössä mitään muutoksia.

VT käännettiin kreikaksi toisella ja kolmannella vuosisadalla ennen Jeesuksen syntymää. Tämä "Septuaginta"-käännös on vanhin säilynyt VT:n kreikkalainen käännös.

 

VT oli se Raamattu, jota luettiin Jeesuksen aikana, ja on tiedossa, millainen se oli. Evankeliumeissa Jeesus vahvisti VT: luotettavuuden ja oikeellisuuden (Matt. 4:4, 7, 10, Matt. 22:29, 5:18, 12:40, Mark. 13:19, Joh. 17:17) ja myös Vanhaan testamenttiin kuuluvat kirjat ja sen alun ja lopun (Matt. 23:35, Luuk. 24:27).

Jesajan luku 53 oli Jeesuksen ja apostolien aikana hyvin ja laajalti tunnettu. Sitä siteerataan Uudessa testamentissa selvästi kuusi kertaa: Matt. 8:14-17, Luuk. 22:35-38; 1 Piet. 2:19-25, Room. 10:11-21 ja Apt. 8:32-33, jossa etiopialainen hoviherra luki juuri tätä lukua.

 

Lue lisää:

http://coldcasechristianity.com/2018/the-case-for-the-reliability-of-the-old-testament-bible-insert/

http://www.evidencesforchristianity.org/old-testament-text.html

Kysymysten aloitussivulle