Jumala - kysymyksiä ja vastauksia
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Millainen on Raamatun Jumala?

Raamatun Jumala on itseoleva, aineeton henki; persoonallinen, hyvä, kaikkivaltias, kaikkialla läsnäoleva, älykäs, muuttumaton - ääretön ja täydellinen kaikilta ominaisuuksiltaan.

Jumala määrittelee itsensä "Minä olen se, joka minä olen" (2 Moos. 3:14). Jumalan ainutlaatuista tapaa olla olemassaoloa kuvaa sana "itseoleva": Jumala on olemukseltaan hengellinen, aineeton. Hän ei voi olla olematta olemassa ja olematta elävä. "Jumalalla on elämä itsessään, Joh. 5:26". Jumalan olemassaololla ei ole alkua eikä loppua. Jumalan olemassaolo ei ole riippuvainen mistään. Kaikki muu olemassaoleva ja elävä on riippuvainen Hänestä.

RAAMATUN JUMALA ON

  • itseoleva
  • aineeton henki
  • persoonallinen
  • täydellisen hyvä
  • kaikkivaltias
  • kaikkialla läsnäoleva
  • äärettömän älykäs ja viisas
  • muuttumaton
  • pyhä - kokonaan omassa luokassaan  

Jumala on olemukseltaan persoonallinen, ei siis vain jokin persoonaton voima. Hänen persoonallisuutensa on ainoa laatuaan ja monimutkaisempi kuin ihmisyksilön persoona: Jumala on "kolmiyhteinen", eli Hän on yksi, yhtenäinen henki, mutta Hänellä on kolme sellaista persoonallisen itsetietoisuuden, tunteen ja tahdon keskusta, jotka ymmärrämme "persoonina". Näistä persoonista käytetään Raamatussa nimiä Isä, Poika ja Pyhä Henki viitaten rooleihin, jotka heillä on Jumalan pelastussuunnitelmassa ihmiskuntaa varten.

Jumala on luonteeltaan täydellisen hyvä. Hänen luonteensa on perusta ja mittapuu sille, mitä tarkoittaa "hyvä". Jumala on täydellisen rakastava. "Jumala on rakkaus" (1 Joh. 4:8). Hänen omaan olemukseensa sisältyy kolmen persoonan välinen täydellinen rakkaus. 

Jumala on äärimmäisen voimakas, kaikkivaltias. Hän pystyy tekemään kaiken, mikä riippuu voimasta ja vallasta.

Jumala on kaikkitietävä. Rajoittamattoman, hengellisen olemuksensa vuoksi Hän tietää intuitiivisesti ("automaattisesti" ja itsestäänselvästi) kaiken tiedettävissä olevan. 

Jumala on myös kaikkialla läsnäoleva. Se ei tarkoita, että Hän levittäytyisi kaikkialle kuin kaasu, jolloin pienessä tilassa olisi "enemmän Jumalaa" kuin isommassa. Jumala on tietoinen ja toimintakykyinen maailmankaikkeuden jokaisessa kohdassa.

Jumalan olemukseensa kuuluu järki, ja juuri Jumalan mielen ja ajattelun olemassaolon vuoksi on olemassa loogisuus ja järjellisyys sellaisena, kuin mekin sen ymmärrämme ja koemme.

Jumala on myös äärettömän älykäs: Hän paitsi tietää kaiken tiedettävissä olevan (menneen, nykyisen ja tulevan), myös ymmärtää välittömästi eri asioiden ominaisuudet ja keskinäiset suhteet ja pystyy suunnittelemaan ja johtamaan asioita omien tarkoitustensa mukaisiksi. Jumala on paitsi älykäs myös viisas, eli Hänen luontoonsa kuuluu aina käyttää älykkyyttä ja voimaa parhaalla mahdollisella, hyvällä ja oikeamielisellä tavalla. 

Jumala on oman täydellisen olemuksensa vuoksi muuttumaton. Hänen voimansa tai olemassaolonsa ei voi heiketä tai lakata.

Jumala on pyhä. Tämä tarkoittaa, että suhteessa luomakuntaan hän on sen ulkopuolella, "omassa luokassaan" ("transsendentti"), täydellisen hyvä ja virheetön, elämän ja voiman lähde. Tämän absoluuttisen moraalisen puhtauden, viisauden ja vallan vuoksi Jumala on myös kaiken kunnioituksen ja kiitoksen arvoinen. 

Jumala ei koskaan tee mitään
luonteensa vastaisesti.
Voimme siksi olla varmoja,
että kaikki Hänen tuomionsa
perustuvat täydelliseen
oikeudenmukaisuuteen, oikeamielisyyteen,
hyvyyteen ja rakkauteen.

Jumala on maailmankaikkeuden alkusyy ja selitys ihmisen olemassaololle ja erityisominaisuuksille

Jumala on maailmankaikkeuden - ajan, tilan, aineen, elämän ja luonnon - alkusyy ja luoja. Jumala on selitys ihmisen olemassaololle ja ihmisen muusta luonnosta poikkeaville erityisominaisuuksille: persoonalliselle itsetietoisuudelle, korkealle älykkyydelle ja ajattelu- ja toimintakyvylle, vapaalle tahdolle ja tietoisuudelle hyvästä ja pahasta, luovuudelle. 

 

Kaikki ihmisen henkiset ominaisuudet ovat mahdollisia siksi, että Jumala on luonut ihmiseen sisäisen aineettoman olemuksen (hengen/sielun), joka tietyssä määrin heijastaa näitä Jumalan vastaavia ominaisuuksia ja on kuolematon.

JUMALA ON
MAAILMANKAIKKEUDEN ALKUSYY.
Hän on luonut ajan, 
tilan, aineen, elämän ja luonnon.
 
JUMALA ON SELITYS
ihmisen olemassaololle 
ja erityisominaisuuksille.
JUMALA ON LUONUT IHMISEEN 
sisäisen, kuolemattoman,
aineettoman olemuksen,
joka heijastaa Jumalan omia ominaisuuksia:
persoonallisuutta, älykkyyttä,
moraalisuutta, vapaata tahtoa, luovuutta.

"Mistä Jumala on tullut?" Jos Jumala on selitys maailmankaikkeuden olemassaololle, miten voi selittää Jumalan oman olemassaolon?"

"Kuka loi Jumalan?" on usein esitetty kysymys. Tätä kysymystä ei kuitenkaan tarvitse esittää, jos ymmärtää, että Jumala on itsessään ikuisesti olemassaoleva. Hänen ainutlaatuisessa ulottuvuudessaan ei ole alkua eikä loppua, toisin kuin aineellisessa todellisuudessa.

1. Jumalalle ei voi olla mitään Hänen itsensä ulkopuolista, perimmäistä selitystä vaan selitys sisältyy Jumalaan itseensä. Hän itse on perimmäinen todellisuus.  Jumalan olemassaolo on välttämätön, ja Hänen olemassaolemattomuutensa on mahdotonta. 

Jumala on aineeton ja aineettoman maailman ulkopuolella. Hän on siis henkiolento, jota eivät koske ajalliset rajoitukset. Jumala on olemukseltaan välttämätön, luomakunta on olemukseltaan riippuvainen jostakin itsensä ulkopuolisesta.

Jumala on kokonaan omassa luokassaan. Jumalan olemassaolon syyn pohtiminen on loogisesti sama kuin pohtia, mistä johtuu, että kaikki poikamiehet ovat naimattomia - poikamieshän on määritelmältään naimaton. Jumalakin on määritelmältään itseoleva. 

Maailmankaikkeuden olemassaololle on kolme selitystä, joista kaksi ensimmäiset ovat mahdottomia:

SELITYS 1: "Maailmankaikkeus - aine, aika, tila ja energia - ovat aina olleet olemassa." Sekä tieteen että filosofian perusteella voi osoittaa, että tämä vaihtoehto ei voi pitää paikkansa. Ajalla on oltava alkupiste. Aine, tila ja energia vaativat itsensä ulkopuolisen selityksen.

SELITYS 2: "Ennen maailmankaikkeuden olemassaoloa oli täydellinen olemattomuus ja maailmankaikkeus tuli tästä olemattomuudesta." Tämän selityksen mukaan ei siis ollut tilaa, aikaa, ainetta - ei siis edes kvanttityhjiötä. - Täydellisestä olemattomuudesta ei kuitenkaan voi itsestään syntyä mitään.

SELITYS 3: "Ennen maailmankaikkeutta oli olemassa jotain, mikä ei ollut ajallista eikä avaruudellista." - Tämä on ainoa pätevä selitys maailmankaikkeuden olemassaololle. Ei-ajallinen ja ei-avaruudellinen alkusyy on Jumala.

Hengen maailma ja iankaikkisesti olemassaoleva henkiolento on äärimmäisen vaikea ymmärtää inhimillisellä mielellä ja tämän aineellisen maailman rajoitusten puitteissa. Oma olemassaolomme ja tapamme kokea asioita ovat aikaan ja paikkaan sidottuja.

Hengen todellisuus on erilainen. Sen lainalaisuudet ja mahdollisuudet ovat meille tuntemattomia - ja Jumala on tässä hengellisessä todellisuudessa vielä aivan omassa luokassaan. Voimme puutteellisen tietomme ja ymmärryksemme pohjalta vain jotenkin yrittää hahmottaa, mitä tarkoittavat Jumalan aineeton, iankaikkinen olemassaolo, kaikkialla läsnäolevuus, kaikkitietävyys ja kaikkivaltius.

Vielä vaikeampia - ja poissuljettuja - ovat ne kaksi muuta selitysvaihtoehtoa, että täydellisestä olemattomuudesta olisi tullut jotakin tai että aina olisi ollut olemassa aineellinen maailmankaikkeus ja tila, jossa voi tapahtua jotain fysikaalista ja kemiallista.

Aineen ja energian olemassaolo ei ole välttämätöntä, ja siksi se tarvitsee selityksen. Aine ja energia eivät itsessään ole pysyviä voidakseen olla aina olemassa. Jumala on maailman ulkopuolinen eikä Häntä voi eikä tarvitse selittää tämän maailman käsitteiden avulla.

2. Selitykselle ei tarvita selitystä, että se olisi oikea. 

 

Maailmankaikkeus ei voi olla oma selityksensä. Se ei pysty selittämään itse itseään. 

Jumala on maailmankaikkeudelle paras ja pätevä selitys - mutta meidän ei tarvitse pystyä täysin selittämään Jumalaa todetaksemme, että Hän on paras selitys. 

Vastaavalla tavalla arkeologit voivat löytää jostakin kerrostumasta nuolenpäitä ja ruukunsiruja, joista näkee heti, että ne ovat ihmisen tekemiä, vaikka ei vielä pystyttäisi selittämään, keiden tekemiä ne tarkalleen ovat. 


Lue lisää:

- Why Does God Exist? (Reasonable Faith) 

- Prominent atheists fundamentally misunderstand first cause arguments (Uncommon descent)

Jumalalle ei voi olla mitään
Hänen itsensä ulkopuolista,
perimmäistä selitystä,
vaan selitys sisältyy Jumalaan itseensä. 
Jumala itse on
perimmäinen todellisuus. 
Miten Jumala on ilmaissut itsensä?

Jumala on ilmaissut itsensä ihmiskunnalle maailmankaikkeudessa ja luonnossa, jotka kertovat älykkäästä, kaikkivaltiaasta, aineettomasta Luojasta, joka itse on ajan, aineen ja tilan ulkopuolella.

Jumala on ilmaissut itsensä ihmiskunnalle myös sen kautta, että ihmisellä on moraalinen tietoisuus: myötäsyntyinen ymmärrys siitä, että on olemassa hyvää ja pahaa, samoin kuin syyllisyydentunto tämän sisäisen moraalilain rikkomisesta.

 

Myös ihmisen järjellinen ajattelukyky perustuu siihen, että on olemassa muuttumaton Jumala, jonka mieli ja ajattelu on järjellisyyden ja loogisuuden lähde.

Jumala on ilmaissut itsensä historiassa - ajassa ja paikassa: ennen kaikkea Jeesuksen syntymän, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta, mutta myös Israelin kansan vaiheiden kautta ja täyttyneiden Raamatun ennustusten kautta.

Jumala on ilmaissut itsensä persoonallisesti Jeesuksen kautta. Jeesus, yksi Jumalan kolmesta persoonasta, syntyi ihmiskunnan keskelle ilmaisemaan Jumalan, antamaan Hänestä tarkempaa tietoa ja kantamaan ihmisten puolesta syntien rangaistuksen.

Jumala on ilmaissut itsensä antamalla konkreettista, sanallista tietoa: Jumala on ilmoittanut luonteestaan, tahdostaan ja suunnitelmistaan kielellisessä, ymmärrettävässä, yksityiskohtaisessa muodossa. Raamatun kirjoitukset kuvaavat Hänen toimintaansa historiassa, tiettyjen henkilöiden ja ihmisryhmien elämässä sekä välittävät joillekin henkilöille annettua suoraa profeetallista tietoa Jumalasta ja tulevista tapahtumista. 

Jumalan yleisesti havaittavaa ilmoitusta itsestään luonnossa ja ihmisen omissa ominaisuuksissa kutsutaan yleiseksi ilmoitukseksi, muu tarkempi tieto on erityistä ilmoitusta. Jumalan erityisen ilmoituksen keskeinen sisältö on se, kuinka ihmisellä voi olla suhde Jumalaan.

Jumala on ilmoittanut  itsestään​
  • luonnossa
  • omassatunnossa ja järjessä
  • historiassa
  • Raamatussa
  • Jeesuksessa
Raamatun ja Jeesuksen kautta annetun ilmoituksen
keskeinen sisältö on se,
kuinka ihminen voi vapautua syyllisyydestään Jumalan edessä 
ja löytää henkilökohtaisen suhteen Häneen. ​

 

Millä tavalla Raamatun Jumala on ainutlaatuinen?

Raamatun Jumalan luonto, luonne ja pelastussuunnitelma ovat inhimilliselle ajattelutavalle vieraita - toisin kuin muissa uskonnoissa.

RAAMATUN JUMALA:

Raamatun Jumala ylittää sen, mitä inhimillinen mieli voi saada aikaan. Hänen kolmiyhteinen luontonsa ylittää ihmisen kokemuspiirin ja ajattelukyvyn.

Hän on täydellisen oikeudenmukainen ja täydellisen hyvä. Raamatun Jumala ei muuta moraalisia käsityksiään, koska ne perustuvat Hänen omaan luonteeseensa. Hän on johdonmukainen. Raamatun Jumala arvioi kaikki ihmiset samalla mittapuulla.

Raamatun Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä. Hän haluaa heidän pelastuvan ja on itse valmistanut heille pelastustien. Jeesus on kuollut kaikkien puolesta. 

Myös Jumalan pelastussuunnitelma ylittää ihmisen oman ajattelutavan: Yksi Jumalan kolmesta persoonasta syntyi ihmiseksi (otti jumalallisen luontonsa lisäksi myös ihmisen luonnon) ja kärsi ihmisen puolesta syntien rangaistuksen. Syntien anteeksiantamus tapahtuu tämän sijaiskärsimyksen pohjalta armosta ilman ihmisen omia ansioita, kun hän kääntyy Jumalan puoleen ja asettaa luottamuksensa siihen, mitä Jumala on tehnyt hänen puolestaan. 

 

IHMISTEN HAHMOTTAMAT TAI LUOMAT JUMALAT:
 

Ihmiset luovat oman mielensä mukaisia jumaluuksia, jotka heijastavat heidän omia toiveitaan, etujaan ja ajattelutapojaan.
 

Ihmisten keksimä jumaluus muuttaa käsityksiään. Hän sallii eri ihmisille eri asioita ja on puolueellinen suosien tiettyjä ihmisiä ja suvaiten heidän virheitään.

Ihmisten keksimät jumaluudet eivät rakasta kaikkia, eikä heidän rakkautensa ole pyyteetöntä. Näiden jumaluuksien suosio on ansaittava. 

Kun ihmiset tulkitsevat Raamattua omien mielipiteidensä ja ideologioidensa pohjalta, Jumalan ja Jeesuksen persoona, luonne ja opetukset pyritään muuntamaan niiden mukaisiksi.

Raamatun Jumalan ajattelutapa

ei heijasta eikä noudata

ihmisen ajattelutapoja.

Onko Jumala ajan ulkopuolella?

Ilman luomakuntaa Jumala on ajaton. Luomakunnan kanssa Jumalalla on suhde aikaan: Hän oli olemassa eilen, Hän on olemassa nyt juuri ja myös huomenna.

Jumala on ikuinen, ilman alkua ja loppua (Ps. 90, 41:13). Hän itse on luonut ajan ja ajallisen luomakunnan, ja sen luomisen jälkeen Hän on suhteessa siihen ja aikaan. Jumala ei ole ajan ulkopuolella, koska ilman aikaa ei ole tapahtumia. Hän ei ole kuitenkaan ole ajassa samalla tavalla kuin ihmiset. 

Lähde ja lisätietoa: Can an atemporal being be personal? (William Craig, Reasonable Faith) 

Mitä tarkoittaa Jumalan kaikkitietävyys?
Kuinka Jumala voi tietää tulevaisuuden?

Jumala tietää "automaattisesti" kaikki tosiasiat, myös tulevaisuutta koskevat.

Jumala tietää suoraan ja välittömästi (intuitiivisesti) kaikkien asioiden totuusarvon, myös tulevien. "On totta, että asia A tulee tapahtumaan päivänä P." 

Usein ajatellaan, että Jumala "katsoo" tulevaisuuteen ja "näkee" kuin elokuvana, mitä siellä tapahtuu. Tulevaisuuden "näkeminen" tällä tavalla ei kuitenkaan vastaa sitä, mitä tarkoitetaan Jumalan tietämisellä. Hän tietää asiat intuitiivisesti - suoraan ja välittömästi.

Kuinka tämä on mahdollista? Hengen maailma on erilainen kuin aineellinen maailma, jonka keskellä elämme. Tietäminen siellä ei ole samanlaista kuin täällä - ja Jumala on hengen maailmassa aivan omassa, täydellisessä luokassaan. Hänen tietämisensäkin on täydellistä ja ylittää kaikkien luotujen olentojen tavan tietää.

Jumala tietää intuitiivisesti
(suoraan ja välittömästi)
kaikki tosiasiat, myös tulevat.

"Jos Jumala tietää, että jotain tapahtuu, eikö se ole silloin määrätty tapahtumaan eikä sille voi mitään?"

Jumalan ennaltatietämys - tieto tulevaisuuden tosiasiasta - ei määrää sitä, että jokin tuleva asia tapahtuu.

Jumala esimerkiksi tietää, mitä joku henkilö päättää tehdä, mutta Hän ei määrää tätä päätöstä. Ihmisellä on vapaa tahto. 

 

Jumalan ennaltatietämys on kuin ilmapuntari. Se ilmoittaa sen, mitä on tulossa. Mutta se ei määrää tulevaa säätä. Jos säätilassa on tulossa muutos, puntari "tietää" sen.

Jumalan ennaltatietämys 
on kuin ilmapuntari.
Se ilmoittaa,
millaista säätä on tulossa. 
Mutta se ei määrää tulevaa säätä.

"Voiko kaikkivaltias Jumala luoda niin painavan kiven, ettei hän pysty nostamaan sitä?"

Tämä on usein esitetty kysymys, jolla pyritään osoittamaan kaikkivaltiuden mahdottomuus. ​Jumala ei tietenkään voi tehdä sellaisia asioita, jotka ovat loogisesti mahdottomia.

 

Jumalalle itselleenkin liian painavan kiven luominen, pyöreän kolmion piirtäminen yms. ovat pelkkää leikkiä sanoilla ja loogisesti mahdottomia. Mikään ei voi olla samalla kertaa pyöreä ja kulmikas.

Kaikkivaltius tarkoittaa, että Jumala voi tehdä kaiken, mikä riippuu vallasta ja voimasta. 

Jumalan kaikkivaltiuteen ei myöskään kuulu, että Hän voisi tehdä luonteensa vastaisia asioita.

"Kuinka Jumala voi olla hyvä, jos hän sallii pahan?"

Ensisijaisesti tulisi kysyä, miksi ihminen sallii pahan. Suuri osa pahoista asioista on seurausta ihmisen omasta toiminnasta tai toimimattomuudesta. Ihmisellä on ollut niin tahtoessaan valta lopettaa nämä asiat.

Jumalalla on moraalisesti pätevä syy sallia paha. Paha on seuraus ja sivutuote siitä, että Jumala on antanut luomilleen persoonallisille olennoille vapaan tahdon. Ilman vapaata tahtoa ei voisi olla aitoja persoonia, jotka pystyvät rakastamaan.

 

Tämän korkeamman hyvän mahdollistamiseksi Jumalan oli tehtävä mahdolliseksi myös vapaus valita väärin.

Aiheesta lisää osiossa "Pahan ongelma"

Jumala on antanut
luomilleen olennoille

vapaan tahdon,
jotta he voisivat olla aitoja persoonia
ja pystyisivät rakastamaan.

Paha on tämän hyvän asian sivutuote:

Luodut olennot käyttävät
vapaata tahtoaan väärin.  

"Missä Jumala oli, kun...? Nukkuiko hän?"

Onnettomuuksien, terrori- ja muiden hirmutekojen yhteydessä usein kysytään, miksi Jumala ei varjellut näitä ihmisiä eikä estänyt tätä tapahtumaa. Oikea kysymys olisi: Missä oli ihminen, jolle Jumala on antanut vastuun itsestään ja muista? 

Jumala on antanut ihmiselle suuren lahjan, vapaan tahdon. Vapaan tahdon väärinkäyttö aiheuttaa kuitenkin pahaa - suoraan ja epäsuorasti. Vapaan tahdon pohjalta ihmiset voivat tehdä pahaa toisilleen, myös syyttömille.

Jumala on asettanut kolme instituutiota rajoittamaan pahaa: perheen, esivallan ja seurakunnan. Jos ne eivät toimi Hänen tarkoittamallaan tavalla, pahuus lisääntyy ja saa ylivallan.

 

Jos perheet opettavat lapsensa siihen, että Jumalaa ei ole tai Häntä ei tarvitse totella, seuraukset näkyvät.

 

Jos perheet ja heidän kasvattamansa jälkeläiset luovat yhteiskunnan, jossa Raamatun Jumala ja usko Häneen pyritään poistamaan julkisesta tilasta, sen seuraukset näkyvät julkisessa tilassa ja heijastuvat yhteisön elämään monella tavalla. 

 

Jos perheet ja heidän kasvattamansa uusi sukupolvi nostaa keskuudestaan päättäjät ja esivallan, joka ei täytä Jumalan asettamaa tehtäväänsä - ihmisten suojelua ja pahan rankaisua - vaan itsekin tekee pahaa, seuraukset näkyvät.

 

Jos seurakunta ei kykene opettamaan jäsenilleen ja kasvavalle sukupolvelle uskon perusteita ja sisältöä, seuraukset näkyvät.

Huonoista valinnoista tulee huonoja seurauksia. "Mitä kylvää, sitä niittää." Nykyaikaisesti sanottuna: "Sitä saa, mitä tilaa."

Jumala itse ei ole poliisi, perheen vanhempi eikä seurakunnan pastori - nämä ovat ihmisen rooleja. Jumala ei tee ihmisen tehtäviä. Mutta näihin tehtäviin saa Jumalalta viisautta ja johdatusta, kun sitä Häneltä pyydetään.

Jumala on asettanut ihmiselle
kolme instituutiota

rajoittamaan pahaa:

perheen, esivallan

ja seurakunnan.

Jos ne eivät toimi
Hänen tarkoittamallaan tavalla,

pahuus lisääntyy 
ja saa ylivallan.

Jumala ei tee ihmisen tehtäviä:

Hän ei ole perheen vanhempi,

poliisi tai seurakunnan pastori.

Mutta näihin tehtäviin

saa Jumalalta viisautta

ja johdatusta,

kun sitä Häneltä pyydetään.

Entä onnettomuudet ja veriteot, jotka kohtaavat myös "hyviä", eivät vain "pahoja" ihmisiä?

 

Jeesus tiesi opetuslasten pohtivan tätä samaa asiaa:

Luuk. 13:1 Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen.
2 Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän?
3 Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.

4 Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat?
5 Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte."

Meillä pitäisi olla Jumalan näkökulma ja tieto voidaksemme vastata kysymykseen, miksi joku joutui johonkin tilanteeseen tai miksi jotkut tapahtumat estyvät, toiset eivät, ja millä tavalla Jumalan kokonaissuunnitelma rajoittaa ihmisen valintojen seurauksia.

Inhimillinen näkökulma ei riitä edes oman elämän tai historian yksittäisten tapahtumien tulkitsemiseen. Emme voi tietää kokonaiskuvaa ja sitä, miten asioiden syyt ja seuraukset viime kädessä liittyvät toisiinsa. 

Raamattu kertoo kuitenkin siitä, kuinka Jumala voi varjella ja kuinka voimme rukoilla varjelusta pahan keskellä.

 

Raamattu opettaa myös, että kun kollektiiviset (yleiset ja kaikkia koskevat) pahojen tekojen seuraukset kohtaavat kansakuntaa tai ryhmää, myös sen keskellä olevat Jumalaa palvelevat ihmiset joutuvat kärsimään niistä.

Jeremia, joka oli Jumalan lähetti ja varotti kansaa pahojen tekojen seurauksista ja tulevasta karkotuksesta, joutui itse mitä suurimmässa määrin kärsimään tilanteesta, vaikka oli syytön. Hän sai kaiken keskellä kuitenkin pitää henkensä (Jer. 45:5).

Jumala ei ole ole kenellekään ihmiselle velkaa. Pahasta kärsiville Hän on kuitekin luvannut, että iankaikkisessa elämässä Hän tulee pyyhkimään kaikki kyyneleet. Koetun pahan sijaan tulee jotain, mikä korvaa ja hyvittää sen. 

Tiedämme myös sen, että kukaan ei lähde ajasta ikuisuuteen "vahingossa" siksi, että Jumala ei olisi huomannut hänen henkeään uhkaavaa asiaa. Tiedämme, että ihminen voi jouduttaa omaa kuolemaansa elämäntavoillaan ja myös vapaasta tahdostaan päättää elämänsä. Sitä emme kuitenkaan voi tietää, missä määrin kunkin eliniän pituus on säädetty etukäteen. Emme tiedä, olisiko esimerkiksi jonkun henkilön kuoleman voinut estää, jos kohtalokas hoitovirhe olisi estetty. 

 

Jumala tietää elämän pituuden etukäteen - mutta emme pysty sanomaan, tarkoittaako se tulevien tapahtumien tietämistä vai sitä, että ihmiselle ei ole annettu enempää elämää.

Meillä pitäisi olla
Jumalan näkökulma
voidaksemme vastata kysymykseen,
miksi joku joutui johonkin tilanteeseen.

Inhimillinen näkökulma ei riitä
edes oman elämän tai historian 
yksittäisten tapahtumien tulkitsemiseen.  

"Jos Jumala on muuttumaton, voiko hän sitten muuttaa mieltään niin kuin Raamatussa sanotaan hänen tehneen? Ja eikö hän muuttunut kun hän syntyi ihmiseksi?"

Jumalan muuttumattomuus tarkoittaa, että Hänen olemuksensa, luonteensa ja tahtonsa eivät voi muuttua. Jumala ei ole koskaan syntynyt eikä voi myöskään lakata olemasta. Hän ei voi muuttua esim. siten, että hänestä tulisi vain joissain paikoissa läsnäoleva, vain joitain asioita tietävä tai voimaltaan rajoitettu. Hän ei voi muuttua vähemmän hyväksi.

Muuttumattomuus ei tarkoita, että Jumala olisi passiivisessa olotilassa, vaan se tarkoittaa sitä, että Jumala toimii aina oman luonteensa ja ominaisuuksiensa mukaisesti - sen mukaisesti, mitä Hän on ilmoittanut itsestään Raamatussa.

Riippuen tilanteesta ja ihmisten teoista ja asenteista Jumala toimii eri tavoilla,  mutta aina muuttumattoman luonteensa mukaisesti. Vastaavalla tavalla poliisi pidättää rikollisia ja auttaa lainkuuliaisia ihmisiä. Jos Jumala alkaisi siunata vääryyttä tai ei antaisi anteeksi parannusta tekeville, Hän toimisi itseään vastaan.

 

Kun Raamatussa sanotaan, että Jumala "muutti mieltään", se ei tarkoita, että Hänen luonteensa olisi ristiriitainen ja häilyvä. Kun Jumala esim. peruutti niiniveläisten rangaistuksen sen jälkeen, kun he katuivat pahoja tekojaan ja luopuivat niistä, Hän toimi muuttuneen tilanteen edellyttämällä tavalla. "Mielen muuttaminen" on ihmisten näkökulmasta esitetty sanonta. 

Lisää aiheesta: Does God Ever Change His Mind? (Bible Study Tools) 

Jumala toimii eri tilanteissa
niiden vaatimalla tavalla

- aina oman muuttumattoman
luonteensa mukaisesti. 

Vastaavalla tavalla poliisi
pidättää rikollisia ja
toisaalta auttaa
lainkuuliaisia ihmisiä.

"Kuinka Jumala voi olla hyvä,  jos hän ensin kätkeytyy ja sitten odottaa ihmisiltä sokeaa uskoa ja kuuliaisuutta?"

Jumala ei odota sokeaa uskoa ja kuuliaisuutta, jolle ei olisi mitään tiedollisia, järjellisiä ja moraalisia perusteita. 

Jumala on antanut itsestään riittävää ja vakuuttavaa näyttöä, joka ei kuitenkaan ole pakottavaa. (Katso alla kysymys "Miksi Jumala kätkeytyy".

"Miksi Jumala kätkeytyy? Miksei Jumala tee jotain ihmettä kaikkien edessä, niin että kaikki uskoisivat?"

Tässä kysymyksenasettelussa on ongelma:

Kysymyksessä oletetaan lähtökohtaisesti, että Jumala kätkeytyy eikä ole mitenkään osoittanut olemassaoloaan. Tämähän ei pidä paikkaansa.

 

Kristinuskon ydinajatuksia on se, että Jumala nimenomaan ilmaisi itsensä ja tuli ihmiskunnan keskuuteen.

Puhe siitä, että Jumala ei ole ilmaissut itseään riittävän selvästi, on joillekin epäilijöille vain tekosyy. Joillekin epäilijöille ei mikään riitä. Heillä on "siirtyvä maali". Kun jokin asia on todistettu, he siirtävät maalia kauemmas. 

Sille, joka haluaa rakastaa ja palvella Jumalaa, todisteita on yllinkyllin. Sille, joka ei halua, mitkään todisteet eivät riitä.

Jumala ei toki kätkeydy - Hän on ilmaissut itsensä monin tavoin. Hän ilmaisi Jeesuksen persoonassa syntymällä ihmiseksi. Jumala on ilmaissut itsensä myös luonnossa, omassatunnossa, historiassa ja  Raamatussa. Lisäksi Hän aktiivisesti vetää ihmisiä puoleensa.

Jumala on jo tehnyt ihmeitä ihmisten edessä, mutta monet eivät silti usko.

Israelin kansa sai Egyptistä lähdön jälkeen kokea monia vaikuttavia ihmeitä ja näyttöjä Jumalasta: Mereen avautui tie. Pilvi- ja tulipatsaat suojasivat kansaa, jne. Silti he jatkuvasti kapinoivat, ja pian ihmeiden jälkeenkin kääntyivät Jumalasta pois.

 

"Kätkeytymisellä" tarkoitetaan usein sitä, ettei Jumala tee epäilijöiden vakuuttamiseksi erilaisia, toinen toistaan vaikuttavampia ja näyttävämpiä ihmeitä ja temppuja - esim. muodostaisi tähdistä lausetta "Jumala on olemassa". 

Jumalan tavoite ei kuitenkaan ole, että ihmiset lisäävät maailmankuvaansa sen seikan, että on olemassa Jumala ja sen jälkeen jatkavat elämäänsä kuten aiemminkin, vaan se, että he palvelevat Häntä vapaasta tahdostaan.

Jos ihmeteoilla todella voisi vaikuttaa niin, että sen nähtyään ihminen automaattisesti tekisi tahtoratkaisun Jumalan puoleen, haluaisi elää Hänen yhteydessään ja luopuisi pahojen tekojen tekemisestä, Jumalalla olisi moraalinen velvollisuus tehdä kaikkien ihmisten nähden tällaisia tekoja tai temppuja. 

Raamatussa kuvatut tapahtumat, samoin kuin käytännön kokemus kristillisestä työstä osoittavat, että mitä suurimmatkaan ihmeet eivät saa aikaan uskoa ja kääntymistä Jumalan puoleen, jos ihmiset eivät halua elää Jumalan yhteydessä (Jeesuksen ylösnousemus, Lasaruksen herättäminen kuolleista, Egyptin vitsaukset, Punaisen meren ylitys, savu- ja pilvenpatsaat).

Raamattu sanoo, että pahat hengetkin "uskovat Jumalaan" - eli uskovat ja tietävät Jumalan olevan olemassa, mutta eivät ne silti palvele Häntä. On ateisteja, jotka ovat sanoneet, ettei ole mitään, mikä voisi tehdä heistä kristittyjä. Jumalalla ei ole velvollisuutta ilmestyä ihmisille, jotka eivät lähtökohtaisesti omasta tahdostaan halua olla Hänen kanssaan tekemisissä. 

Henkilö, joka ymmärtää tarvitsevansa Jumalaa, ei vaadi Jumalalta erityisiä henkilökohtaisia, vaikuttavia todisteita, vaan kiirehtii kiitollisena tarttumaan ja turvautumaan Jumalan tarjoamaan syntien anteeksisaamiseen ja iankaikkiseen elämään, joista on jo saanut riittävästi tietoa.

 

Yhä uusia näyttöjä halusivat Jeesukselta myös kansan uskonnolliset johtajat: "Tee jokin ihme, että me uskomme." Niiden lisäksi, mitä Jeesus oli jo tehnyt heti aloitettuaan julkisen toimintansa, he halusivat vielä jotain lisää. Jeesus sanoi, että hän on itse tullut merkiksi ja totesi, että Niinive teki parannuksen Jumalan Sanan julistuksen perusteella ilman merkkejä. (Luuk. 11:29-32)

 

Näyttö Jumalasta on laajalti ja helposti saatavilla - mutta myös helposti torjuttavissa.

Näyttö ei ole pakottava. Tahto- ja tunnetekijät voivat kumota älyllisen vakuuttuneisuuden. Jumala haluaa sydämemme ja ystävyytemme, ei pelkkää älyllistä totenapitoa.
 

Lue lisää:

Is God imaginary? (Reasonable Faith) 

- "Wide Accessibility and Easy Resistibility Principle",  C. Stephen, Evans Natural, Signs and Knowledge of God: A New Look at Theistic Arguments, 2010)


Ihminen on asetettu ja joutunut tietyn "tiedollisen (epistemisen) välimatkan päähän" Jumalasta.

Yksi syy tiedolliseen välimatkaan ihmisen ja Jumalan välillä liittyy todennäköisesti siihen, että liian ilmeinen tieto Jumalasta pakottaisi ihmistä ja rajoittaisi vapaata tahtoa. Jos Jumalan todellisuus ja kirkkaus olisi ihmisille murskaavan ilmeinen, heidän valintansa kunnioittaa Jumalaa Herrana ei olisi yhtä vapaa kuin nyt. Samasta syystä myös Jumalan hylkääminen saattaisi olla vastaavalla tavalla anteeksiantamatonta kuin enkelien lankeemus.

 

Raamatusta käy ilmi, että Jumalaa vastaan kapinoineille enkeleille ei ole tarjolla anteeksiantamusta ja tietä takaisin. Hengellisessä maailmassa elävinä olentoina he tiesivät täysin, millaista pyhyyttä ja jaloutta vastaan he kapinoivat. 

Todennäköisesti se, että ihminen on Jumalasta erilaisen tiedollisen välimatkan päässä kuin enkelit, mahdollistaa myös Jumalan pelastussuunnitelman ihmistä varten.

 

Jumala on antanut ihmiselle itsestään riittävää ja vakuuttavaa, mutta ei pakottavaa tietoa.

Jumala on antanut ihmiselle itsestään
riittävää ja vakuuttavaa,
mutta ei pakottavaa tietoa.
Sille, joka haluaa palvella Jumalaa,
todisteita on yllin kyllin.
Sille, joka ei halua palvella Jumalaa,
mitkään todisteet eivät riitä.

"Onko Vanhan ja Uuden Testamentin Jumala sama? Miksi Vanhassa testamentissa Jumala tuomitsee ja rankaisee, mutta ei Uudessa?"  

 

Ei ole mitään eroa Vanhan testamentin ja Uuden testamentin Jumalan henkilöllisyyden ja ominaisuuksien välillä.

​Kysymyksessä on sama ja samanlainen Jumala. Vanhan testamentin Jumala on se, jota Jeesus kutsui Isäkseen. Jeesus sanoo olevansa yhtä Isän kanssa. ​

 

Jeesus luki samaa Vanhaa testamenttia kuin me ja tunsi hyvin ne kohdat, joihin usein viitataan epäiltäessä, onko Uuden ja Vanhan testamentin Jumala sama. Hän ei nähnyt mitään eroa tai ristiriitaa.

Esimerkkejä kohdista, joissa Jumalan ankaruus monen mielestä on ristiriidassa Jeesuksen antaman jumalakuvan kanssa, ovat 4 Moos. 15:32-36 ja Mark. 2:23-27.

Mooseksen kirjan kohdassa Jumala määräsi kuolemanrangaistuksen miehelle, joka oli kerännyt sapatinpäivänä polttopuita erämaassa. Markuksen evankeliumissa Jeesus sanoi, että hän on sapatin Herra eikä fariseusten tavoin tuominnut opetuslapsiaan siitä, että nämä katkoivat ja söivät sapattina viljantähkiä.

Toinen esimerkki on Joosuan kirjan luvussa 7, jossa Aakan piilotti ryöstösaalista ja koko perhe sai kuolemantuomion. Monen mielestä Jumala oli pikkumainen ja äkkivihainen. Miksi hän surmasi rikkoneet, miksei hän armahtanut vain lähettänyt heitä pois? 

Ongelma ei olekaan teologinen tai looginen, sillä syyt näihin rangaistuksiin tässä historiallisessa tilanteessa olivat selvät. 

Ongelma on siinä, että myötätuntoiset ihmiset eivät soisi tällaisia rangaistuksia asioista, jotka heidän mielestään eivät ole tärkeitä - "joku vain keräsi polttopuita" - vaan Jumalan olisi pitänyt armahtaa ja rakastaa. Myötätuntoisina he myös pitävät epäoikeudenmukaisena, että Jumala antoi jonkin ryhmän noudatettavaksi sääntöjä, joita myöhemmin ei sovellettu toisiin. 

Vanha Testamentti kertoo siitä, kuinka Jumala valmisti ja säilytti historian aikana tilanteen ja yhteisön, johon Hän Jeesuksen persoonassa saattoi itse syntyä aikuisista riippuvaiseksi lapseksi ja joka säilyttäisi kirjoitukset. Tähän kansaan ja suunnitelmaan kohdistuneet uhat oli torjuttava. 


Israelin kansaa jatkuvasti uhkasi sulautuminen ympäröivien kansojen kulttuuriin ja uskontoihin. Tuona aikana oli ehdottoman tärkeää, että Israelin kansa ymmärsi pitää itsensä erossa muiden kansojen uskonnoista ja tavoista. Ruoka- ja muut määräykset, jumalanpalvelussäännöt ja sapatinpitokäsky oli asetettu tätä tarkoitusta varten, säilyttämään ja varjelemaan kansa ja sen usko Jumalaan. Näiden rajoitusten rikkomisesta oli niiden tärkeän tarkoitusperän vuoksi ankaria ranaistuksia.  

 

Estääkseen Israelia sulautumasta ympäröiviin kansoihin Jumala myös rankaisi niitä ja omaa kansaansa synneistä ja toimi niin, että Jeesuksen syntymään asti Jumalan palvelus ja tuntumus saattoi säilyä. 

Tätä taustaa vasten yllämainituissa raamatunpaikoissa mainittujen miesten rikkomukset eivät olleet pieniä: puita kerännyt mies tietoisesti rikkoi sapattia piiloutuen ihmisten katseilta kauemmas erämaahan. Jumalan antama rangaistus toimi varoituksena muille. Samoin Aakanin rikkomus oli tuossa tilanteessa vakava.

Nämä määräykset oli siis tarkoitettu Israelin kansalle väliaikaisesti tiettynä ajanjaksona tiettyä tarkoitusta varten. Ne eivät olleet yleispäteviä, eettisiä totuuksia. Jeesus peruutti jotkut niistä. Nämä määräykset eivät koske kristittyjä.

Myös Vanhassa testamentissa Jumala on armollinen ja pitkämielinen. Vuosisadasta toiseen Hän antoi anteeksi Israelin kansan jatkuvan kapinoinnin ja luopumuksen - siitä huolimatta, että kansan rikkomukset olivat tietoisia: ihmisillä oli tieto Jumalan todellisuudesta ja ihmeistä, joita Israelin kansa oli kokenut. 

Jeesus kutsui Vanhan testamentin Jumalaa
Taivaalliseksi Isäkseen ja
sanoi olevansa yhtä Hänen kanssaan.

Jeesus tunsi hyvin ne Vanhan testamentin kohdat,

joihin usein viitataan epäiltäessä,

onko Uuden ja Vanhan
testamentin Jumala sama. 

Jeesus ei nähnyt niissä mitään ristiriitaa.

"Eikö juutalaisuudessa ole sama Jumala kuin kristinuskossa?
Mikä ero sitten on siinä, tunnustaako juutalaista vai kristillistä uskoa?"

Juutalaisuus, jossa ovat kristinuskon teologiset juuret, oli ja on edelleen tiukasti monoteistinen (yksijumalainen) sillä tavoin, että ajatus kolmiyhteydestä (kolmesta persoonasta samassa jumaluudessa) on sille mahdoton.

Juutalaisuuden keskeinen uskontunnustuksen, Sheman, keskeinen ajatus "Jumala on yksi", sulkee pois sen, että voisi olla Isä, Poika ja Pyhä Henki ja että Jeesus Nasaretilainen voisi olla Jumala. 

"Eikö kristinuskon ja islamin Jumala ole sama?
Eikö Ukko Ylijumala tarkoita samaa, yhtä Jumalaa?"

 

Kristinuskon ja Islamin Jumala ei ole sama. Jos kahdessa uskonnossa on kummassakin yksi jumaluus, se ei tarkoita, että jumaluus olisi persoonaltaan ja ominaisuuksiltaan sama. 

Sanaa "jumala" voi käyttää samantapaisessa merkityksessä kuin virkanimikettä "presidentti".

Se, että monessa maassa on "presidentti", ei tietenkään tarkoita, että he ovat sama henkilö.

Islamin jumalakuva on monessa suhteessa aivan erilainen kuin kristinuskossa.

"Jumala" on Raamatussa erisnimi. Sana ei tarkoita samaa kuin muiden uskontojen sanat, jotka tarkoittavat jumaluutta. 

Jos kahdessa uskonnossa
on kummassakin yksi Jumala,
se ei tarkoita, että hän olisi
henkilöllisyydeltään ja
luonteeltaan sama. 

"Jos Jumala on täydellinen, miksi maailma ei ole täydellinen?"

 

Kristillinen teologia ei väitä, että maailman pitäisi olla "täydellinen", jos Jumala on täydellinen. "Täydellinen" on lisäksi loogisesti mahdoton ominaisuus maailmankaikkeudelle ja sen osille. 

 

"Täydellista maailmaa" ei tosiasiallisesti voi olla edes olemassa. Parhaimpaankin voisi aina lisätä jotakin. Ajatus täydellisen maailman luomisesta ei siis ole johdonmukainen. 

 

Täydellisen sijaan voi puhua optimaalisesta suunnittelusta eli parhaasta jotain tiettyä, toivottua tarkoitusta varten. Optimaalisuus jonkin tarkoitusperän kannalta saavutetaan tietynlaisella kokonaisuudella. Se ei tarkoita, että jokainen osa olisi itsessään täydellinen. Osien pitää toimia hyvin yhdessä, ja silloin on ratkaisevaa keskinäinen yhteensopivuus.


Mutta suunnittelijan ei edes ole pakko tehdä parhaita mahdollisia luomuksia. Autosuunnittelija voi vapaasti tehdä eri tavoin varustettuja autoja.

Ihmistä ei ole tarkoitettu lentämään, sukeltamaan syvyydessä, näkemään pimeässä tai aistimaan hyönteisten liikkeitä. Hänen suorituskykynsä vastaa sitä tarkoitusta, mikä hänellä on luomakunnassa.

 

"Miksi Jumala loi maailman?"

 

Jumala loi maailman oman kunniansa vuoksi ja hyvyytensä vuoksi.

 

On väitetty, että Jumala loi maailman,koska häneltä puuttui jotain eli hän ei ole täydellinen ja siksi tämä ajattelutapa on sisäisesti ristiriitainen. Jos joku tahtoo jotakin, se ei tarkoita, että häneltä puuttuu jotain.

 

On myös esitetty, että itsensä uhraaminen puuttuu ja on mahdoton ominaisuutena ilman luomakuntaa ja siksi Jumala ei voi olla täydellinen rakkaus itsessään. Pelkkä mahdollisuus uhrautumiseen kuitenkin riittää todistamaan, että Jumala on täydellinen rakkaus itsessään, sen toteutuminen ei ole välttämätöntä. Jumalalla ei sen vuoksi ole velvollisuutta luoda maailmaa.

 

Jumala loi maailman paitsi oman kunniansa vuoksi, myös hyvyytensä vuoksi. 

Jumalan suunnitelma on, että samalla kun Hänen luomansa persoonalliset olennot tuovat Hänelle kunniaa, he saavat kokea sanoinkuvaamatonta hyvyyttä ja onnea. Syntiinlankeemus turmeli tämän, mutta Jeesuksen työn kautta voimme jälleen tuoda Jumalalle kunniaa ja kokea aikanaan ikuisuudessa sen, mitä Jumala on meille valmistanut.

Jumala loi maailman
oman kunniansa
ja hyvyytensä vuoksi.
Pitikö Jumalan luoda luomakunta ollakseen täydellinen?

 

Pitääkö paikkansa että jos Jumalalta puuttuu jotain, hän on epätäydellinen?

Jos Jumalalta puuttuu jotain aineellista, ajallista tai inhimillistä, se ei tarkoita epätäydellisyyttä. 

Jumalalla ei ole esim. KELA-korttia.

 

Väittämä on siis epälooginen, ja sen tarkoitus horjuttaa ajatusta Jumalan täydellisyydestä. Luomakunnan luomattomuus ei ole puute.

Jumalalla ei myöskään ole syntiä, eikä Hän siksi ole epätäydellinen. Synnin puuttumisen vuoksi Hän nimenomaan on moraalisesti täydellinen - eli täydellisyys tässä suhteessa edellyttää tietyn asian eli synnin puuttumista.

Kysymysten aloitussivulle