Mitä kristinusko opettaa?

 
 
 
 
 
 
 
Mikä on kristinuskon keskeinen sisältö yksinkertaisimmin sanottuna?

  • Jumala on luonut maailman ja ihmisen. Hän tarkoitti ihmisen elämään yhteydessään.

  • Ihmiset ovat kuitenkin rikkoneet Jumalaa vastaan ja joutuneet hänestä eroon. Tämä on ihmiskunnan ja yksilöihmisten suurin ongelma.

  • Olemme syyllisiä Jumalan edessä ja ansaitsemme rangaistuksen. Emme itse pysty auttamaan itseämme.

  • Jumala on ilmaissut itsensä ihmiskunnalle Jeesuksen Kristuksen kautta, joka kärsi pahojen tekojemme rangaistuksen meidän puolestamme.

  • Turvautumalla Jeesukseen saamme yhteyden Jumalaan, iankaikkisen elämän kuoleman jälkeen ja vältymme iankaikkisesta erosta Jumalasta.

Mitä tarkoittaa evankeliumi?


Sana evankeliumi tulee kreikan sanasta euangelion ja tarkoittaa "hyvää sanomaa". Niin koko ihmiskunnan kuin yksilöihmisen suurin ongelma on se, että olemme synnin vuoksi joutuneet eroon Jumalasta. Olemme Hänelle tilivelvollisia, eikä meillä itsellämme ole keinoa sovittaa rikkomuksiamme, vapautua rangaistuksesta ja päästä Jumalan yhteyteen. Tämä on huono uutinen, jonka vastapainoksi Jumala on antanut hyvän uutisen.

Hyvä uutinen on se, että kolmiyhteinen Jumala (Isä, Poika, Pyhä Henki) on valmistanut ihmiselle mahdollisuuden saada synnit anteeksi ja päästä Hänen yhteyteensä. Jumalan Poika, Jeesus Kristus - ihmiseksi syntynyt Jumalan toinen persoona - on kärsinyt ristillä ihmisten puolesta syntien rangaistuksen. - Vain Jumala voi valmistaa ihmiselle tien Jumalan luokse. 

Saamme syntimme anteeksi kääntymällä Jeesuksen puoleen ja uskomalla häneen syntiemme sovittajana, vapahtajana ja elämämme johtajana - eli turvautumalla henkilökohtaisesti ja tietoisesti hänen uhrikuolemaansa.  

"Pienoisevankeliumissa", Joh. 3:16:ssa sanotaan:

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen
Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."

Apostolien julistaman evankeliumin sisältö on kiteytetty 1 Korinttolaiskirjeen 15 luvussa jakeissa 1-11: 

"Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen teille julistanut
-- Kristus kuoli meidän syntiemme tähden Kirjoitusten mukaan,
hänet haudattiin ja hänet herätettiin kolmantena päivänä Kirjoitusten mukaan --" 

Miksi pitäisi uskoa juuri siihen, mitä kristinusko sanoo? 


1. Kristinusko ratkaisee ihmiskunnan perusongelman: synnin.

 

Kristinusko ei ole vain yksi moraalioppi muiden joukossa tai hyvän elämän ohje. Kristinusko vastaa maailman perimmäiseen ongelmaan ja tarpeeseen.    


2. Kristinusko perustuu julkisesti todennetuille historiallisille faktoille. 

 

Kristinusko ei ole verrattavissa jumaltarustoihin, koska se perustuu julkisille historian tapahtumille. Kristinuskon väittämät ja uskomukset voitaisiin helposti osoittaa vääriksi näyttämällä toteen, että näitä tapahtumia ei ole ollut sellaisina, kuin siinä sanotaan. Monet Uuden testamentin henkilöt, paikat ja tapahtumat mainitaan myös sen ulkopuolisissa kirjallisissa lähteissä, ja sille on vahva arkeologinen tuki. Kristinusko ei edellytä sokeaa uskoa, vaan se voidaan testata historiallisin perustein. Se on maailmankatsomuksena ja uskontona poikkeuksellinen tässä suhteessa.

  • Jeesus toimi julkisesti ja surmattiin julkisesti.

  • Hänet haudattiin yleisesti tiedossa olevaan hautaan julkisesti.

  • Hänen ylösnousemuksensa jälkeen tyhjä hauta oli julkisesti todennettavissa.

  • Ylösnoussut Jeesus ilmestyi julkisesti sadoille ihmisille yhtä aikaa.

  • Jeesus toimi julkisesti ja surmattiin julkisesti.

  • Monet ihmiset kertoivat julkisesti sen, mitä olivat nähneet.
     

3. Kristinusko on filosofisesti pätevä.

 

Kristinusko on ainoa maailmankatsomus, joka pystyy selittämään elämän ja maailman peruskysymykset ilman sisäisiä epäjohdonmukaisuuksia. Kristinuskon keskeiset totuusväittämät ovat sopusoinnussa sen kanssa, mitä voimme päätellä todellisuudesta.

    

Kristinusko ei ole vain yksi moraalioppi
muiden joukossa tai hyvän elämän ohje.
Kristinusko vastaa maailman
perimmäiseen tarpeeseen: syntiongelmaan.
 
Kristinusko perustuu julkisesti todennetuille
historiallisille faktoille.
Kristinuskoa voi testata

historiallisin perustein. 
Kristinusko on ainoa maailmankatsomus,
joka pystyy selittämään
elämän ja maailman peruskysymykset
ilman sisäistä epäjohdonmukaisuutta.

Miksei pelkkä hyvä elämä tai usko Jumalaan riitä?
Mihin tarvitaan Jeesusta?

Ihmisen perimmäinen ongelma on syyllisyys Jumalan edessä, ja vapautuksen syyllisyydestä voi saada vain Jeesuksen sijaiskuoleman kautta. 

Hyvillä teoilla ei voi peittää vääriä tekoja, koska ihmisen velvollisuus on tehdä vain hyvää - ja vaikka tekisimme kuinka paljon hyvää, teemme silloinkin vain velvollisuutemme. Siksi hyvät teot eivät voi sovittaa rikkomuksia. Väärät teot pysyvät, ellei Jumala itse valmista tapaa, jolla ne voidaan sovittaa - ja juuri sen Hän teki. 

Jumalan tarkoitus ei ole saada aikaan pelkkää ulkonaisesti hyvää elämää ja pelkkää tiedollista uskoa siihen, että Jumala on olemassa. Tarkoitus on, että ihminen löytää yhteyden Jumalaan.

Mitä on kristinuskon tarkoittama "usko" ja mitä se ei ole?

Usko on luottamista johonkin, minkä tietää todeksi.

 

Uskoon kuuluu kohde, sisältö ja luottamus.

  • Kristinuskon tarkoittaman uskon kohde on Raamatun Jumala ja Jeesus Kristus.

  • Uskon sisältö on se, että Jumala on luonut maailman ja ihmisen, ja Jeesuksen Kristuksen kautta vapauttaa ihmisen syyllisyydestä ja antaa iankaikkisen elämän.

  • Usko Jeesukseen tarkoittaa, että ihminen tietoisesti asettaa henkilökohtaisen luottamuksensa Jeesuksen persoonaan ja työhön niiden faktojen perusteella, jotka tietää hänestä.

Usko ei siis ole pelkästään tietoa jostakin, vaan omakohtaista luottamista näihin tosiasioihin. Joku voi olla varma, että Jumala on olemassa ja Jeesus kuoli syntien tähden, mutta hän ei silti ota näitä seikkoja henkilökohtaisen elämänsä perustaksi ja turvaksi.

Raamatun tarkoittama usko on henkilökohtainen luottamus asioihin, joiden päättelemme olevan totta yleisen ja laajan todistusaineiston perusteella. 

Usko on luottamista johonkin,
minkä tietää todeksi.

Mitä kristinuskon tarkoittama usko ei ole?

Usko ei ole toiveajattelua. 

Usko ei ole tietämisen korvaamista uskottelulla.

Usko ei ole sokeita uskomuksia.

Raamatullinen usko ei tarkoita uskomista johonkin, mistä tiedät että se ei ole niin eikä totta. (Eräästä Mark Twainin romaanista liikkeelle lähtenyt lentävä lause kuvaa uskon juuri uskotteluna: ”Faith is believing in something you know it ain´t so”.)

 

Raamatun tarkoittama "usko" ei siis ole lohduttavien asioiden ja yliluonnollisten hahmojen etsimistä mielikuvitusmaailmasta.

 

Usko ei ole toiveajattelua. 

tai  sokeita uskomuksia.

Mitä ovat kristinuskon keskeiset opetukset ja miten sopivat yhteen sen kanssa, mitä näemme ja koemme maailmassa?

Seuraavassa on tiivistelmä kristinuskon keskeisistä opetuksista ja siitä, miten ne vastaavat sitä, mitä tiedämme maailmasta ja mitä näemme ja koemme ympärillämme ja omassa elämässämme:

Kristinuskon opetus Jumalasta

On olemassa Jumala, joka on ikuisesti olemassa. Jumala on aineeton, henki, kokonaan omassa luokassaan ja riippumaton maailmankaikkeudesta.

 

Tämä vastaa sitä tosiasiaa, että jotakin on aina täytynyt olla olemassa ja että tämä jokin ei ole voinut olla ainetta, tilaa eikä energiaa, koska ne vaativat olemassaololleen selityksen.

 

Jumaluuteen kuuluu kolme samanarvoista persoonaa, jotka Raamattu on ilmoittanut meille nimillä Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Jumala on yksi henki, jolla on kolme persoonallista tietoisuuden "keskusta"

 

Jumalan kolminaisuus tuo ratkaisun ykseyden ja moneuden filosofiseen ongelmaan, joka liittyy siihen, voivatko ykseys ja moneus olla yhtä aikaa totta ja voimassa, (esim. ajatus yhdestä koirasta mahdollinen ilman yleistä "koiramaisuuden" käsitettä). Jumalan kolmiyhteisessä olemuksessa, eli olemassaolon perimmäisellä tasolla, ykseys ja moneus ovat yhtä aikaa voimassa, eikä kumpikaan ole perustavanlaatuisempi kuin toinen. 

 

Tämä koskee paitsi Jumalan kolminaisuutta, myös Hänen ominaisuuksiaan. Esimerkiksi rakkaudellisuus ja totuudellisuus, ovat samalla tavalla täydellisiä Hänen yhtenäisessä, muuttumattomassa luonteessaan.

Kolmen persoonan ykseys ja yhteys selittää myös sen, kuinka Jumalan iankaikkiseen, muuttumattomaan luonteeseen voi kuulua rakkaus, joka on muuhun kuin omaan itseen kohdistuva asenne ja tunne.

Lisätietoa:
Cornelius Van Til: Defense of the Faith
Rousas John Rushdoony: One and the Many. Studies in the Philosophy of Order and Ultimacy

 

Opetus luomisesta

Jumala päätti vapaasta tahdostaan luoda aineellisen maailman ja elävän luonnon. Luomisen hetkellä alkoivat olla olemassa aika, tila, ja aine.

Kristinuskon opetus luomisesta selittää sen, miksi on olemassa jotakin pikemminkin kuin ei mitään ja miksi aine, joka ei itsessään ole ikuista, on olemassa. Se selittää maailmankaikkeuden alun ja syyn.

 

Jumala loi ylivertaisella älykkyydellään maailmankaikkeuden, Maan ja elävät olennot toteuttamaan yhteensopivasti Hänen säätämiään toimintoja tiettyjen lakien ja tarkoitusperien mukaan. 

Tämä selittää, miksi maailmankaikkeus on hienosäädetty elämää sallivaksi, samoin kuin sen matemaattisen rakenteen, järjestyksen, ennustettavuuden, monimutkaiset elollisten olentojen toiminnat ja solutason informaation. 

Opetus ihmisestä 

Jumala halusi luoda ainutlaatuisen ja muusta luomakunnasta erottuvan ruumiillis-hengellisen, persoonallisen, älykkään, moraalisen ja tahdoltaan vapaan olennon, joka heijastaisi ja edustaisi Jumalan omia ominaisuuksia ja olisi, luomiskertomuksen termiä käyttäen, "Jumalan kuva".

 

Ihmisen aineeton sielu- ja henkiolemus heijastaa Jumalan ominaisuuksia myös siinä, että se on synnyttyään pysyvästi olemassa. 

Jumala on henkiolento, ja ihminen on luotu sisäiseltä, hengelliseltä olemukseltaan sellaiseksi, että hän pystyy olemaan yhteydessä Jumalan kanssa. 

Ihminen on asetettu toimimaan tässä maailmassa, hallitsemaan ja varjelemaan sitä ja luomaan uutta elämää synnyttämällä jälkeläisiä.  

 

Kristinuskon opetus selittää ihmisen älykkyyden ja loogisen päättelykyvyn, joka perustuvat Jumalan omaan mieleen.

Tämä selittää ihmisen tietoisuuden hyvästä ja pahasta sekä yleisinhimillisen moraalisen velvollisuudentunnon (omatunnon).

Tämä selittää myös sen, että ihminen tiedostaa kauneusarvot ja kykenee luomaan.

Tämä on perusta myös ihmisarvolle ja ihmisten väliselle tasa-arvolle: Jokainen edustaa samalla tavalla Jumalan ominaisuuksia. Jokaisella on ainutlaatuinen persoonallinen, pysyvä minuus. 

Maailmankaikkeuden ja ihmisen on tarkoitus tuoda Jumalalle kunniaa heijastamalla Hänen ominaisuuksiaan ja täyttämällä Hänen suunnitelmiaan yhteistyössä Hänen kanssaan. 

Jumalan tarkoitus oli myös, että ihminen näin toimiessaan saa kokea ajallista onnea, elämän rikkautta ja sisäistä tyydytystä sekä kuolemaan jälkeen iankaikkista onnellisuutta Jumalan yhteydessä täydellisessä olotilassa.

Jumalan tarkoituksellinen luomistyö selittää sen, että ihmisellä on tietoisuus elämän tarkoituksellisuudesta. 

Tämä selittää myös ihmisen kaipauksen Jumalan yhteyteen sekä yleisinhimillisen uskonnollisuuden, tuonpuoleisen totuuden etsinnän ja pyrkimyksen hengellisyyteen. Suoranaisia ateisteja on maailman väestöstä vain muutama prosentti.

 

Opetus enkeleistä

Jumala on luonut hengellisiä, persoonallisia enkeliolentoja. Tahdoltaan vapaina osa näistä henkiolennoista ryhtyi vastustamaan Jumalaa, kuten myöhemmin ihminen. 

Kristinuskon opetus enkeleistä selittää sen, miksi kautta historian eri kulttuurien ihmisillä on ollut kuvauksia yliluonnollisista kokemuksista - myös sellaisista, joissa useampi henkilö on nähnyt tai kokenut saman asian samassa tilanteessa. (Hyvän maailmankatsomuksen on pystyttävä selittämään nämäkin ilmiöt - ei siis vain selitettävä niitä pois toteamalla, että kaikki nämä ihmiset kaikkina aikoina ovat nähneet harhanäkyjä tai vain kuvitelleet kokeneensa jotain.)

Raamatun opetus enkeleistä selittää myös sellaiset ilmiöt, joita psykologia ja muut tieteet eivät pysty selittämään, koska ne eivät tunnusta persoonallisten pahuuden henkivoimien olemassaoloa.

Opetus synnistä

Synti on sisäinen, Jumalaa vastustava tila, jossa ihminen on asettanut oman itsensä Jumalalle kuuluvalle paikalle ja ajattelee ja toimii itsekeskeisten, ylpeiden ja aistillisten tarpeiden ohjaaman.

 

Kaikki ihmiset ovat syntisiä - ajattelemme ja toimimme Jumalan moraalilain vastaisesti. "Teemme syntiä" sen seurauksena, että olemme luonnostamme syntisiä.

Syntinen ihminen on erossa Jumalasta. Kasvatuksen ja itsekurin vaikutuksesta ei-uskovan henkilönkin elämä voi olla sivistynyttä ja hyvään pyrkivää, mutta tällaisen henkilön elämässä Jumala ei kuitenkaan saa olla Hänelle kuuluvalla paikalla. Oma minä ja itselle mieluisat aatteet, ihanteet tai jumaluudet on asetettu johtamaan elämää. Ilman Jumalaa ihminen on hengellisesti kuollut. Uskoon tullessa ihminen "syntyy uudestaan" (Jeesuksen termin mukaan) ja Pyhä Henki alkaa vaikuttaa hänessä.


Synti, ilman Jumalaa eläminen, aiheuttaa sisäistä rauhattomuutta, tarkoituksettomuuden kokemusta, erilaista pahuutta ja siitä seuraavaa syyllisyydentunnetta.

Jumalan oikeudenmukaisuus vaatii synnille rangaistusta. Henkilöt, jotka tietoisesti torjuvat Jumalan ja sen ilmoituksen, minkä ovat saaneet, joutuvat itse kärsimään syntien rangaistuksen - iankaikkisen eron Jumalasta.
Lapset ja muut henkilöt, jotka eivät täysin tiedosta moraalisia valintoja eivätkä ymmärrä eivätkä itsenäisesti pysty ratkaisemaan jumalasuhdetta koskevia asioita, ovat Jeesuksen työn vuoksi vapaita rangaistuksesta. 

Raamatun opetus synnistä selittää maailmassa olevan pahan ja sen, että jokaisella ihmisellä on luonnostaan taipumus itsekkyyteen ja pahaan.

 

Synti selittää myös sen, että ihmisen pahuus on selvästi muusta luonnosta poikkeavaa. Ihmisen pahuutta ei voi verrata eläinten käytökseen, koska eläimet ovat ei-moraalisia (amoraalisia) olentoja: toisiaan saalistavat lihansyöjät eivät ole pahoja tai murhanhimoisia. Ihmisen pahuus ei ole pelkästään luonteen heikkoutta, hermostuneisuutta tai vaistomaisen itsekeskeistä oman alueen ja etujen puolustusta, vaan se on moraalisesti paheellista ja kuuluu ihmisen aineettoman, hengellisen minän vapaaseen valintakykyyn. 

 

Opetus synnistä selittää sen, miksi ihmisen pahuus on alhaista, halpamaista, häijyä, ilkeämielistä, julmaa, tahallista ja pahimmillaan kaikki moraaliarvot polkevaa ja toisten kärsimyksistä nauttivaa.  

 

Kristinusko on ainoa maailmankatsomus, joka pystyy perusteellisesti ja johdonmukaisesti selittämään ihmisen pahuuden.

Opetus pelastuksesta

Kristinuskon mukaan pelastus tarkoittaa vapautumista synnin rangaistuksesta, vapautumista synnillisten taipumusten hallintavallasta,  vapautta elää Jumalan yhteydessä ja iankaikkisen elämän saamista

 

Tämä on johdonmukainen ratkaisu ihmisen pahuuden ja syyllisyyden ongelmaan, joka on jokaiselle ilmeinen.

 

Opetus Jeesuksesta Kristuksesta

 

Pääkohdat kristinuskon opetuksessa Jeesuksesta ovat, että hän on "Jumalan Poika" - ihmiseksi syntynyt yksi Jumalan kolmesta persoonasta, samalla täysin Jumala ja täysin ihminen. Hän syntyi neitsyestä, hänellä oli normaali ihmisen ruumis. Hän kuoli ristiinnaulittuna kärsien syntien rangaistuksen ihmiskunnan puolesta. Hän nousi ruumiillisesti ylös kolmantena päivänä kuolemansa jälkeen ja nousi taivaaseen.

Tämä kuva Jeesuksesta selittää täysin häneen liittyvät historialliset tapahtumat ja kuvaukset hänestä. 

Opetus Pyhästä Hengestä

Pyhä Henki on yksi Jumalan kolmesta persoonasta. Hänet kuvataan Raamatussa yhtä lailla persoonalliseksi kuin Isä ja Poika. Hänen toimintaansa voisi kuvata siten, että hän on asioiden tekninen, käytännön toteuttaja: Pyhä Henki vaikuttaa ihmisessä hengellisen heräämisen ja kääntymisen Jumalan puoleen sekä elämän ja ajattelun muuttumisen Jumalan tahdon mukaiseksi. Pyhä Henki myös antaa uskoville valmiuksia hengelliseen palvelutyöhön.

 

Pyhän Hengen toiminta selittää sen sisäisen muutoksen, mikä tapahtuu uskoontulleissa ihmisissä. Se selittää myös armolahjat ja vailla luonnollista selitystä olevat parantumiset, joita tapahtuu uskovien elämässä vastauksena rukouksiin.

Opetus Raamatusta

 

Raamattu sanoo itsestään, että se on Jumalan innoittama (inspiroima) - "Jumalan hengittämä, henkäisemä" kreikankielisen tekstin mukaan (2 Tim. 3:16, 2 Piet. 1:20-21). Raamatulla on siksi korkein arvovalta uskon ja elämän asioissa.

 

Se, että Raamattu on Jumalan Hengen innoittama, selittää sen, että Raamatussa on ennustettu oikein asioita vuosisatoja ennen kuin ne ovat tapahtuneet. Tämä selittää myös sen, että Raamatun opetus ja jumalakuva poikkeavat huomattavasti inhimillisestä ajattelutavasta ja muista uskonnoista ja että Raamattu on filosofisesti johdonmukainen.

Kuka on kristitty?

Kristitty tarkoittaa Jeesuksen seuraajaa. Jeesuksen seuraaja on henkilö, joka tunnustaa, että Jeesus on hänen syntiensä sovittaja ja elämänsä auktoriteetti.

Tällaisella henkilöllä on sisäinen varmuus  jumalasuhteestaan ja syntien anteeksisaamisesta ja halu seurata elämässään Jeesuksen esimerkkiä ja Raamatun opetusta.

 

Jeesus itse antoi joitakin elämäntapaan liittyviä tunnusmerkkejä, joista voi tunnistaa Hänen seuraajansa: rakkaus häntä  kohtaan (Luuk. 14:26) ja rakkaus muita hänen seuraajiaan kohtaan (Joh. 13:35) ja määrätietoinen hänen opetustensa noudattaminen (Joh. 8:31). Esimerkiksi henkilö, joka kieltää yliluonnollisen ja Jumalan, ei mitenkään voi olla kristitty Raamatun tarkoittamassa mielessä, vaikka hän kuuluisi kristillisen kirkkokuntaan.

Jeesuksen seuraaminen on henkilökohtainen asia, mutta se ei voi olla pelkästään yksityinen asia ilman, että tunnustautuminen ja sitoutuminen Jeesukseen tulisi muidenkin tietoon. Kaikki ihmiset eivät tuo sydämen uskoa yhtä voimakkaasti esille, mutta jos heidän elämäntapansa ei mitenkään todista sydämen uskosta, on syytä epäillä, että tätä uskoa ei ole.

Kristitty tarkoittaa Jeesuksen seuraajaa:

henkilöä, joka tunnustaa,

että Jeesus on hänen syntiensä sovittaja

ja elämänsä auktoriteetti.

 

Kristityllä on sisäinen varmuus jumalasuhteestaan ja syntien anteeksisaamisesta sekä halu seurata Jeesuksen esimerkkiä ja Raamatun opetusta.

Vastauksia usein esitettyihin väitteisiin ja kysymyksiin kristinuskosta

Kysymysten aloitussivulle