Millainen kristinusko on maailmankatsomuksena lyhyesti sanottuna? 

Kristinusko tarjoaa kaikenkattavan maailmanselityksen. Se selittää miten ja miksi maailma ja ihminen ovat olemassa, mikä on ihmisen ongelma ja sen ratkaisu. 

Kristillisessä maailmankatsomuksessa ei ole sisäisiä ristiriitoja eikä aukkoja, vaan siinä kaikki palat osuvat paikoilleen.

​

Millainen kristinusko on verrattuna muihin uskontoihin? 

Kristinuskossa on erityistä, että se perustuu ajatukseen Jumalan armosta: Kristinuskossa Jumala etsii ihmistä ja on valmistanut tien luokseen, kun muissa jumalauskonnoissa ihminen etsii teitä jumaluuden luokse. 

Kristinuskossa on erityistä myös se, että se perustuu julkisille, todennettaville historian tapahtumille.

​

Kristinuskossa ei ole kysymys uskonnollisista menoista ja tavoista vaan suhteesta Jumalaan

Vaikka kristinusko on uskonto siinä mielessä, että siinä uskotaan korkeampaan voimaan, sillä on pyhä kirja jne., siinä ei ole kysymys joidenkin uskonnollisten tapojen omaksumisesta vaan henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan. 

​

Kristinuskossa siis yhdistyvät henkilökohtainen suhde Jumalaan ja maailmankatsomus.

​

​

Mitä tarkoittavat "maailmankuva", "maailmankatsomus", "ideologia" ja "uskonto"? Miten ne liittyvät kristinuskoon?

​

Maailmankuva (todellisuuskäsitys)

Suomen kielessä on kaksi samantapaista termiä, maailmankuva ja maailmankatsomus, jotka kuitenkaan eivät merkitse samaa. Maailmankuva tarkoittaa todellisuuskäsitystä. Se on maailmaa koskevien, tavalla tai toisella perusteltujen väitteiden järjestelmällinen kokonaisuus. Eri aikakausina ihmisten todellisuuskäsitys on voinut muuttua. Maailmankuva voi olla tieteellinen, arkikokemukseen perustuva, metafyysinen, epätieteellinen, maaginen, uskonnollinen, jos näiden alueiden tieto on merkittävässä osassa todellisuuskäsityksessä. (Prof. Ilkka Niiniluodon määritelmä)

​

Maailmankatsomus (käsitys todellisuudesta ja arvoista)

Maailmankatsomus sisältää maailmankuvan lisäksi myös käsityksen arvoista ja merkityksistä: Mikä on hyvää, oikeaa ja tavoiteltavaa niin omassa elämässä kuin yhteisössä ja koko ihmiskunnassa? Mikä on elämän tarkoitus? 

​

Ideologia (aatejärjestelmä)

Ideologia on järjestelmä, joka sisältää uskomuksia, arvoja, ihanteita ja tavoitteita ja muodostaa perustan yhteiskunnalliselle, poliittiselle tai taloudelliselle käsitykselle ja käytännölle. 

Ideologia voi olla tiukempi poliittis-yhteiskunnallinen linja tai väljempi ajattelu- ja toimintatapa.

Ideologiat voivat yhdistyvät eri tavalla maailmankatsomuksiin ja uskontoihin riippuen yhteensopivista osa-alueista.

​

Uskonto   

"Uskonto" on terminä yhtä laaja kuin "ideologia". Eri uskontojen sisällöt vaihtelevat vastaavalla tavalla kuin eri ideologioiden sisällöt. "Uskontoa" on erittäin vaikea määritellä, koska uskonnot ovat niin erilaisia.

• Uskontoihin kuuluu yleensä usko tuonpuoleiseen tai yli-inhimilliseen todellisuuteen tai voimaan, joka antaa maailmalle ja elämälle perimmäisen selityksen ja merkityksen.

• Uskontoihin kuuluu yleensä jumalien, henkien, luonnonvoimien ym. kunnioitus.

• Uskontoihin kuuluu usein jotakin pyhää: pyhiä tekstejä, paikkoja, pyhiä henkilöitä. 

• Uskonto antaa yleensä myös eettisen käyttäytymismallin. 

• Uskonto tarkoittaa yleensä kokonaisen yhteisön uskomusjärjestelmää, joka vaikuttaa kulttuuriin.

​

Miten termit "maailmankatsomus", "maailmankuva", "uskonto" ja "ideologia" liittyvät kristinuskoon?

• Kristinusko on "uskonto" siinä mielessä, että se täyttää edellä mainitut uskonnon tuntomerkit (vaikka kristinusko oman käsityksensä mukaan ei olekaan vain "uskonto").

• Kristinuskossa on tietynlainen maailmankuva.

• Kristinusko on kaikenkattava maailmankatsomus.

• Kristinusko ei ole ideologia, koska ideologian käsite ei riitä kattamaan kristinuskon kaikkia osa-alueita. Eri ideologiat ovat eri tavalla yhteensopivia tai yhteensopimattomia kristinuskon sisällön eri osa-alueiden kanssa. 

​

​

Millainen on hyvä maailmankatsomus?

​

• Hyvä maailmankatsomus perustuu tosiasioille, ei subjektiiviselle (henkilökohtaiselle) näkemykselle. Maailmankatsomuksen väitteitä täytyy pystyä testaamaan tosiasioiden valossa. (Tällainen henkilökohtainen näkemys olisi esim. "Ulkoavaruuden asukkaat ovat tuoneet planeetallemme elämän.")

​

• Hyvä maailmankatsomus ei sisällä sisäistä ristiriitaisuutta. (Sisäinen ristiriita on esim. se, että korostetaan ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia, mutta samalla kannatetaan materialistista maailmankatsomusta, jonka mukaan ihminen on viime kädessä verrattavissa eläimiin.)

​

• Hyvä maailmankatsomus pystyy antamaan järkevän selityksen ympäröivälle todellisuudelle ja sen kiistattomille tosiasioille. (Esim. objektiivisille, yleispäteville moraaliarvoille, tietoisuudelle, kokemuksellemme oman persoonamme jatkuvuudesta, ihmisten yliluonnollisille kokemuksille jne.)

​

• Hyvän maailmankatsomuksen on pystyttävä selittämään hyvän ja pahan perimmäinen olemus, koska juuri näiden moraalisten vaihtoehtojen tiedostaminen keskeisellä tavalla erottaa ihmisen muista olennoista. ​ 

​

• Hyvällä maailmankatsomuksella on oltava jokin objektiivinen (henkilökohtaisesta näkemyksestä riippumaton, puolueeton ja yleispätevä) mittapuu. Sen on pystyttävä määrittelemään, miksi jokin asia on oikein tai väärin, tosi tai epätosi.

​

• Hyvä maailmankatsomus pystyy perustelemaan, miksi muut maailmankatsomukset eivät ole oikeita.

​

• Hyvä maailmankatsomus ei saa olla liian yksinkertainen tai liian monimutkainen. (Liian yksinkertainen on esim.m näkemys, että on olemassa vain fysikaalinen, aineellinen todellisuus, jolloin henkiset asiat selitetään alentamalla ne fysikaalisiksi reaktioiksi.) ​

​

• Hyvä maailmankatsomus ei perustu vain yhdenlaiseen näyttöön, vaan sen tueksi on erityyppisiä todisteita.​ ​ ​

​

• Hyvä maailmankatsomus pystyy selittämään myös esim. yliluonnolliset asiat, ihmeet.

​

(Tiivistelmä Ravi Zachariaksen määritelmästä teoksessa "Real Face of Atheism", 2008) 

​

​

Mikä on kristillisen maailmankatsomuksen sisältö?

​

Mistä maailmankaikkeus ja ihminen ovat tulleet: 

Maailmankaikkeuden, elämän ja ihmisen olemassaolon selitys on iankaikkisesti olemassa oleva aineeton, kaikkivaltias ja kaikkitietävä ja täydellisen hyvä Jumala, joka tahdosta ja luomistyöstä ovat saaneet alkunsa niin fysikaalinen kuin hengellinen todellisuus.

​

Mikä on ihminen, ja miksi maailma ja ihminen ovat olemassa? 

Ihminen eroaa muista elävistä olennoista siten, että hän on ruumiillis-hengellinen olento, joka muistuttaa henkisiltä ja hengellisiltä ominaisuuksiltaan Jumalaa ja voi olla Häneen yhteydessä. Ihminen on luotu "Jumalan kuvaksi". 

 

Ihmisellä on persoonallinen, itsestään tietoinen hengellinen olemus (sielu/henki), hän on tietoinen objektiivisesta (yleispätevästä ja muuttumattomasta) hyvästä ja pahasta, hänellä on vapaa tahto ja kyky tehdä riippumattomia moraalisia valintoja (eli hän voi valita omasta tahdostaan hyvän ja pahan, oikean ja väärän välillä); hän kykenee rakastamaan ja tuntemaan erilaisia aitoja tunteita ja hänellä on luomakunnassa vertaansa vailla olevia tiedollisia kykyjä ja taitoja.

​

Ihminen on luotu, että hän voisi tuoda Jumalalle kunniaa ja toimia Hänen kanssaan yhteistyössä, ja että hän tuntiessaan Jumalan saisi niin maanpäällisen kuin kuolemanjälkeisen iankaikkisen elämän aikana kokea ainutlaatuista mielekkyyttä, onnea ja täyteyttä. Jokainen ihminen on arvokas kuolemattoman, persoonallisen sielunsa ja Jumalan asettaman tarkoitusperänsä vuoksi. 

​

Mikä on ihmiskunnan ongelma:

Ihmiskunnan ja yksilöihmisen perimmäinen ongelma on synti (ihmisen vapaasta valinnasta johtuva ero Jumalasta ja Jumalan vastustaminen, joka ilmenee erilaisina pahoina tekoina) ja siitä johtuva syyllisyys Jumalan edessä.

​

Mikä on ongelman ratkaisu: 

Jumala on tehnyt ihmiselle mahdolliseksi syyllisyydestä vapautumisen ja väärien valintojen anteeksisaamisen siten, että Hän on itse kantanut niiden rangaistuksen. Jeesuksen sijaiskuoleman ansioista ihminen voi elää yhteydessä Hänen kanssaan.

​

Mikä on kristinuskon keskeinen ero muihin maailmankatsomuksiin nähden: 

Jumalan rakkaus, ihmiseksi syntyminen, sijaiskuolema ja ilman ihmisen omia ansioita tapahtuva pelastuminen sekä elämän muuttuminen Jumalan omasta vaikutuksesta erottavat kristinuskon muista uskonnoista. Yksilöihmisen ja elämän arvolle on kristinuskossa vahvemmat perusteet kuin missään muussa maailmankatsomuksessa.

 

Miksi kristinusko on maailmankatsomuksena vahvempi kuin mikään muu?

 

Kristillinen maailmankatsomus pystyy selittämään vaikeimmatkin kysymykset, ja siinä kaikki osat sopivat kohdalleen. 

Kristillisen maailmankatsomuksen vahvuus - ja tulikoe, josta se selviää ongelmitta - on se, että kaikille asioille on paikka iankaikkisen, persoonallisen Jumalan hallitsemassa selitysmallissa. Missään muussa maailmankatsomuksessa osat eivät sovi tällä tavalla toisiinsa. Kaikissa muissa on jokin asia, joka jää selittämättä eikä sovi samaan kokonaisuuteen muiden kanssa ja joka siksi pitää sivuuttaa. (Francis A. Schaeffer, He Is There and He Is Not Silent)

​

​

Millaisia jumalakäsityksiä eri uskonnoissa ja maailmankatsomuksissa on olemassa?

 

Eri uskontojen käsitykset jumaluudesta voidaan jakaa seuraaviin pääuskomuksiin:

​

Ateismi — Jumalaa ei ole ole
Deismi — Jumala loi maailman mutta jätti sen toimimaan omien lakiensa mukaan.
Panteismi — Maailma on Jumala.
Panenteismi — Maailma on osa Jumalaa ("Maailma on Jumalan ruumis.")
Rajallinen jumaluus (Finite Godism) — Jumala ei ole kaikkivoiva.
Polyteismi — On monia jumalia.

​

Yksinkertaistaen uskonnollisen maailmankatsomuksen päätyyppejä on kolme:

​​

TEISMI: Jumala on luonut kaiken.

PANTEISMI: Jumala on kaikessa

ATEISMI: Ei ole Jumalaa

​

​

​

​

​

​

​

​

​

 

​

Mistä tietää, mikä usko on oikea?

​

1. Se usko, mihin todistusaineisto  ja erilainen olemassa oleva näyttö viittaavat, on oikea. Se usko, mikä vastaa maailman ja ihmisen tilaa ja selittää asioita kattavimmin ja parhaiten, on oikea. 

Pystymme arvioimaan olemassa olevaa näyttöä ja todistusaineistoa tiedon, terveen järjen ja kokemuksen perusteella. Vastaavalla tavalla arvioimme kaikkea elämään liittyvää, esim. mikä ruoka on syötäväksi kelpaavaa. 

 

Kun katsotaan seuraavaa kolmea peruskysymystä, joilla voidaan arvioida maailmankatsomuksia, kristinusko on selvästi vahvin: 

• Mikä maailmankatsomus vastaa parhaiten maailman ja ihmisen tilaa?

• Mikä pystyy selittämään eniten ja parhaiten?

• Mikä pystyy selittämään sekä hyvän että pahan?    

 

Epäselvyys siitä, mikä usko on oikea tai miten oikean uskon voisi tunnistaa, ei ole todellinen ongelma. Kysymyksessä on usein pikemminkin tekosyy sille, ettei halutakaan selvittää tätä kysymystä. Henkilö, joka sanoo, ettei voi tietää, mikä usko on oikea, ei ehkä ole edes vakavissaan tutkinut asiaa.  

 

2. Jeesus sanoi: Joh. 7:17 Jos joku tahtoo tehdä Jumalan tahdon, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.

Kun ihminen saa Jeesuksen kautta yhteyden Jumalaan ja Pyhä Henki saa vaikuttaa hänessä, hän kokee sisimmässään Pyhän Hengen antaman varmuuden ja todistuksen. Tätä tietoisuutta kokemuksen ja jumalayhteyden aitoudesta ei voi selittää niille, joilla sitä ei ole. Tästä lisää seuraavassa:

​

Miten Jeesukseen uskovan sisäinen varmuus eroaa muiden uskontojen edustajien vakaumuksesta? Eivätkö hekin ole varmoja asiastaan  ja sisäisesti vakuuttuneita?

​

Jeesukseen uskovan sisäinen varmuus tarkoittaa tietoisuutta siitä, että hän on Jumalan lapsi ja saanut synnit anteeksi. Se ei siis tarkoita vain vakuuttuneisuutta siitä, että hänen uskonsa ja näkemyksensä on oikea.

​

Kaikkien ideologioiden ja uskontojen edustajat ovat vakuuttuneita omasta näkökannastaan - mutta vain Jeesuksen kautta voi saada sisäisen varmuuden, että on Jumalan lapsi.

​

Uskovalla ihmisellä on sisäinen, Pyhän Hengen antama tietoisuus siitä, että hänellä on yhteys Jumalaan ja hänen syntinsä on annettu anteeksi. Se on suora, henkilökohtainen kokemus Jumalasta. Tästä käytetään usein nimitystä "pelastusvarmuus". Uusi testamentti puhuu siitä, (esim. Room. 8:16: "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia") ja uskovien kokemus vahvistaa sen. 

​

Tämä kokemus ja tietoisuus on uskovalle ihmiselle yksi todistus Jumalan todellisuudesta. Se on Jumalan henkilökohtaista tuntemista ja on itsessään pätevä todistus Jumalasta uskovalle, vaikka hänellä olisi puutteellinen tieto muusta näytöstä ja argumenteista Jumalan todellisuudesta. 

​

Antropologiassa ja psykologiassa uskonnollisia kokemuksia pidetään psykologisesti, kulttuurillisesti ja sosiaalisesti samankaltaisina riippumatta siitä, mistä uskonnosta on kysymys. Kuitenkin vain Jeesukseen uskova henkilö voi tietää, miltä tuntuu "uudestisyntyminen" ja "pelastusvarmuus" - ja vain kristinuskon pohjalta ja Pyhän Hengen olemassaolon perusteella voi pätevästi perustella tämän kokemuksen. Ei ole olemassa "ateistista Pyhää Henkeä", joka saisi aikaan vastaavan tietoisuuden.

 

Se, että jonkin muun uskonnon edustaja tai ateisti on vakuuttunut vakaumuksestaan, ei vaikuta Jeesukseen uskovan henkilön sisäiseen todistukseen.

 
Lue ja kuuntele lisää: William Craig, Reasonable Faith podcast (17.8.2014).

​

​

Juutalais-kristillinen maailmankatsomus on luonut sen vakauden ja edistyksen, josta ateistitkin ovat hyötyneet

​

Raamatun opetus siitä, mikä on oikein ja väärin, on antanut perustan, jolle länsimaisen vapaan maailman arvot rakentuivat.

 

Raamattu opettaa muun muassa seuraavia asioita:
 

• Jokainen ihminen, myös lapset, naiset, vanhukset ja vammaiset, ovat yhtä lailla arvokkaita;

• Toisia ihmisiä tulee kunnioittaa - jopa vastustajia

• Elämää on suojeltavaa; 

• Ihmisellä on Jumalan antama vapaa tahto tehdä omia ratkaisuja;

• Heikoista ja vähäosaisista on huolehdittava;

• Sivistys ja viisaus on tärkeää;

• Rehellisyys ja ahkeruus ovat tavoiteltavia, jne.

 

Tällaisessa vapauden ja turvallisuuden kulttuurissa ihmiset ovat saaneet vapaasti myös kyseenalaistaa, vastustaa, jopa pilkata, näiden samaisten arvojen perimmäistä lähdettä, Raamattua, ilman että heidän on tarvinnut pelätä seurauksia.

 

Tahdon vapaus ja kunnioitus eivät kuulu yhteiskunnan arvoihin niissä maissa, joiden kulttuuri perustuu ateistiselle maailmankatsomukselle. Tämän tunnustavat jotkut ateistitkin. 

 

Ateisti John Steinrucken toteaa, juutalais-kristillinen uskonnollinen traditio on mahdollistanut länsimaisen sivilisaatioton kehityksen ja yhdistänyt  tätä sivilisaatiota vuosisatojen ajan. Sen säilyminen - ja sen mukana vapaan sekuläärin (ei-uskonnollisen) ajattelun vapaus, riippuu siitä, jatkuuko juutalais-kristillinen perinne yhteiskunnassamme.

 

Steinrucken itse torjuu uskonnolliset totuusväitteet, mutta toteaa, että siitä huolimatta hyötyy ja nauttii kristinuskon luoman maailman eduista ja vakaudesta. ("Secularism’s Ongoing Debt to Christianity" The American Thinker, 2010)

Lue lisää: The useful delusion of Christian belief
​

​

Maailmankatsomukset ja enemmistön mielipide

​

Maailmankatsomuksellisia, ideologisia ja opillisia kysymyksiä ei selvitetä huutoäänestyksellä siten, että enemmistön mielipide olisi katsottava oikeaksi. Kuitenkin on niin, että yleisinhimillinen kokemus ja vuosisatojen aikana karttunut tieto antavat tiettyä pohjaa omien näkemysten arvioimiseksi. Jos pienellä joukolla ihmisiä on näkemys, joka selvästi poikkeaa valtavirrasta ja ihmiskunnan yhteisestä kokemuksesta, todennäköisesti tämä pieni joukko on väärässä.

​

Tuskin on niin, että jokin opillinen totuus tai oikea raamatunlukutapa on ymmärretty vasta nyt jossain pienessä suuntauksessa ja että tähänastinen teologinen tutkimus olisi ollut siinä suhteessa väärässä.

 

Tuskin on niin, että se pieni ryhmä ihmisiä, joka uskoo maailmankaikkeuden olevan pelkästään aineellinen, on oikeassa, ja että ihmiskunnan historian ja myös tällä hetkellä elävien ihmisten ylivoimaisesti vallitseva kokemus henkisyydestä, hengellisyydestä ja "yliluonnollisesta" olisi pelkkää harhaa.

​

Valtaosa ihmiskuntaa on tuskin harhassa ja väärässä - huolimatta siitä, että tiedemaailmassa on tullut valtaan naturalistinen lähestymistapa (eli aineellista maailmaa pidetään itseriittoisena eikä ole muuta ulottuvuutta), ja huolimatta myös siitä, että eri uskonnoissa on keskenään ristiriitaisia näkemyksiä. Eri aikojen ja kulttuurien ihmisillä on kuitenkin yhteinen intuitio (suora kokemus) omasta henkisyydestään, samoin kuin "tuonpuoleisesta", josta ovat peräisin moraaliarvot, kauneus, järjellisyys ja tarkoituksellisuus.

​

​

USEIN ESITETTYJÄ VÄITTEITÄ USKONNOISTA JA KRISTINUSKOSTA

​

"Kristinuskoa ei voi pitää totena ennen kuin on perehtynyt kaikkiin muihin uskontoihin tai lukenut kaikki uusateistien kirjoittamat kirjat."

​

1. Tämäntyyppistä todistusmenettelyä ei tarvita kristinuskon eikä muunkaan asian suhteen. Riittää, että kristinusko osoitetaan todeksi. 

​

Vaikka perehdyttäisiin tuhanteen muuhun uskontoon ja osoitettaisiin niiden uskomukset epätosiksi, sehän ei vielä merkitsisi, että kristinusko on totta. Sen sijaan, että osoitettaisiin toisia uskontoja yksi kerrallaan vääriksi, riittää, että kristinusko osoitetaan todeksi. ​Jos se on totta, muut eivät voi olla totta. Riittää, että osoitetaan yksi kirja, Raamattu, todeksi. 

​

Tämä periaate koskee muitakin näkemyksiä. Esimerkiksi, jos todisteet osoittavat, että syytetty on syyllinen, ei tarvitse tutkia kaikkia mahdollisia muita ihmisiä ja todistaa heitä syyttömiksi.

​

​

2. Kaikki maailmankatsomukset edustavat viime kädessä yhtä kolmesta perusnäkemyksestä. Kaikki epätosia perusnäkemyksiä edustavat maailmankatsomukset ovat automaattisesti epätosia.

​

Asiaa voi tarkastella myös arvioimalla uskontojen ja maailmankatsomusten keskeisiä näkemyksiä. Kaikki maailmankatsomukset edustavat jotain seuraavasta kolmesta peruskäsityksestä:

​

1. Ainoa, mikä on olemassa, on aineellinen, luonnollinen todellisuus
2. Kaikki, mikä on olemassa, on jumalallista.
3. On olemassa Jumala, ja on olemassa aineellinen todellisuus.

 

Perusväittämien pätevyyden pohjalta voidaan arvioida, vastaavatko niihin kuuluvat uskonnot ja maailmankatsomukset todellisuutta. Kaksi ensimmäistä ryhmää putoavat pois syistä, joita käsitellään muualla tällä sivustolla. Jos siis jokin näkemys edustaa ryhmää 1 tai 2, se ei voi olla tosi. Jäljelle jää ryhmä 3, johon kristinusko kuuluu. Riittää siis, että vertaillaan keskenään ryhmään 3 kuuluvia uskontoja ja tarkastellaan, mikä niistä vastaa parhaiten todellisuutta.

​

​

"Kaikissa uskonnoissa on lopulta sama ydin."

​

Uskonnoissa ei ole samaa ydintä. Niissä on keskenään täysin vastakkaisia perusnäkemyksiä. Uskontojen yhtäläisyydet eivät ole olennaisia, vaan erot. ​

Kristinusko vastaa ihmiskunnan perimmäiseen ongelmaan ja tarpeeseen.

 

Monesti ajatellaan virheellisesti, että maailman eri uskonnoissa on lopulta samanlainen ydin. Kristinuskokaan ei näin ollen olennaisesti eroaisi muista.

 

Tämä on uskonnollista pluralismia. Ajatellaan, että mikään uskonto ei ole totuuden yksinomainen lähde. Uskotaan sen sijaan, että kussakin kulttuurissa tietyt inhimilliset, henkiset, pehmeät itseisarvot, jotka tuovat vastapainoa itsekkyydelle, materialismille ja välinearvoille, on puettu kyseiselle kulttuurille sopivaan myyttiseen ja rituaaliseen pakettiin.

 

Uskonnoissa on kuitenkin toisistaan voimakkaasti eroavia näkemyksiä.

Onkin sanottu: "Uskonnot muuten samanlaisia, mutta niissä on eri käsityksiä jumaluudesta, ihmisestä, maailman alkuperästä, hyvästä ja pahasta, kuolemanjälkeisestä elämästä." Eli uskonnoissa on toisistaan eroavia käsityksiä kaikissa mahdollisissa kysymyksissä. 

​

​

"Kaikissa uskonnoissa on osa totuudesta, mutta missään ei ole sitä kokonaan."

​

Tämä on usein esitetty väite. Mutta tällaisen väitteen esittäjä tulee samalla väittäneeksi, että hänellä itsellään on tieto koko totuudesta - eihän hän muuten voisi sanoa, että eri uskonnoissa on vain osa tästä koko totuudesta.

​

Tarinaa norsusta ja kuudesta sokeasta miehestä, jotka tunnustelemalla yrittävät saada selville, millainen norsu on, käytetään usein kuvaamaan sitä, kuinka eri uskonnot näkevät kokonaisuudesta vain osan. Ensimmäinen sokea mies koskettaa norsun korvaa ja päättelee, että norsu on kuin iso lehti. Toinen tunnustelee kylkeä ja ajattelee, että norsu on kuin seinä. Häntää tunnustelevan mielestä norsu on kuin naru, neljännen mielestä kuin puunrunko, viidennen mielestä kuin terävä keihäs, ja kuudennen mielestä kuin paksu käärme. Ajatellaan, että nämä kuusi miestä edustavat eri maailmanuskontoja. He uskovat tietävänsä totuuden, ja heillä onkin osa totuutta, mutta ei koko totuutta.

 

Vertaus ei kuitenkaan ole toimiva, koska sen kertojallahan on näkökulma, josta hän näkee objektiivisesti kaiken - sekä koko norsun että miehet. Hän näkee totuuden.

​

Jos et itse tiedä koko totuutta, et näin ollen voi sanoa, että jollakin on vain osa totuudesta. Et voi tietää, että joku ei ole oikeassa, jos et itse tiedä, mikä on oikea.

 

Totuus ei ole subjektiivista - muutenhan emme tietäisi, että nuo kuusi miestä erehtyivät.

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

 

​

"Kaikissa uskonnoissa on jotain totta ja hyödyllistä, josta voi olla ihmisille apua." 

​

Monessa uskonnossa on tosia asioita, mutta nämä todet osat eivät ole tärkeimmillä alueilla.

Todet elementit eivät auta, jos uskonto johtaa harhaan olennaisissa kysymyksissä.

​

Mitä tulee kristinuskoon, sen sanoma ei ole, että uskomalla Jeesukseen ja Raamatun opetuksiin saa jotain apua, hyötyä ja helpotusta elämäänsä. Jeesuksen seuraamisessa on kysymys kokonaisvaltaisesta suhteesta persoonalliseen Jumalaan, Jumalan tuntemisesta ja Hänen tahtonsa toteuttamisesta. Se ei pelkästään "hyödytä" ihmistä, vaan se pelastaa hänen sielunsa.

​

​

"Kristinusko on suvaitsematon ja elitistinen, koska se väittää olevansa yksin oikeassa ja että Jeesus on ainoa pelastustie."

​

Jeesus itse sanoi olevansa ainoa pelastustie, se ei ole kristittyjen omahyväinen keksintö tai ahdasmielinen tulkinta. Jos kristittyjä arvostellaan suvaitsemattomiksi ja paheksuttaviksi tämän näkemyksen vuoksi, sitä suuremmalla syyllä tulisi paheksua Jeesusta - mutta hänen pitämisensä moraalisesti paheksuttavana vaatisi enemmän rohkeutta kuin mitä monilla arvostelijoilla on.

​

Jos yhtä näkemystä pidetään kokonaisuutenaan oikeana, siitä seuraa vääjäämättä, että muut näkemykset ovat vastaavasti vääriä. 

​

On myös huomattava, että muissakin uskonnoissa on vastaavanlaisia näkemyksiä siitä, että ne ovat ainoa oikea tie, ja muut uskonnot ovat vääriä. Koska eri uskontojen näkemykset ovat keskenään ristiriitaisia, ei ole mahdollista, että kaikki uskonnot olisivat kokonaan oikeassa. Asia ratkaistaan tutkimalla eri uskontojen totuusväitteiden paikkansapitävyyttä.

​
 

"Jos kaikki uskonnot ovat kerran niin erilaisia, mikä sitten tekee juuri kristinuskosta oikealla tavalla erilaisen? Miksi juuri kristinusko?"

 

Kristinusko on enemmän kuin uskonto. Se on eheä ja aukoton maailmankatsomus, joka vastaa kaikkiin olennaisiin kysymyksiin. Siinä ei ole mitään sisäisiä ristiriitaisuuksia. Samalla se todistaa itse itsensä oikeaksi.

​

Kristinusko ei vastaa pelkästään yksilön omaa elämää koskeviin kysymyksiin, vaan se antaa kaikenkattavan kuvan todellisuudesta.  Se ohjaa samalla kertaa henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa, ratkaisee moraalisen syyllisyyden ja selittää maailman, jossa elämme. 

​

​

"Tärkeintä on vilpittömyys. Jumala ei välitä uskontojen yksityiskohdista."

​

Kysymyksessä vilpittömyyden merkityksestä on otettava huomioon seuraavat kaksi seikkaa:

 

1. Uskonnon totuusarvo riippuu sen sisältämistä yksittäisistä väittämistä. Se, että joku vilpittömästi uskoo väärän tiedon, ei tee siitä totta. Toisin sanoen se, että ihminen vilpittömästi palvelee epäjumalaa, ei auta häntä siinä mielessä, että vilpittömyys tekisi uskonnosta totta.

​

2. Vilpittömyys kuitenkin auttaa ihmistä kohti Jumalaa, kun hän etsii rehellisesti ja vakavissaan totuutta. Jumala antaa lisää valoa niille, jotka ottavat vastaan sen vähänkin tiedon, mikä heillä on saatavissa todellisesta Jumalasta ja Hänen säädöksistään, ja pyrkivät elämään sen mukaan. Roomalaiskirjeessä sanotaan, että ihmiset, jotka eivät ole kuulleet Jumalasta, tuomitaan "ilman lakia" sen mukaan, miten he ovat suhtautuneet luonnollisesti saatavilla olevaan tietoon. Jumala tuntee jokaisen ihmisen tilanteen ja sisimmän.

​

​

"Kristityt ja muslimit palvelevat samaa Jumalaa."

​

Vaikka sekä kristinuskossa että islaminuskossa on yksi Jumala, hänen persoonansa, ominaisuutensa ja luonteensa eroavat selvästi toisistaan.

​

Vastaavalla tavalla kahdessa eri maassa voi olla presidentti, mutta näiden maiden presidentit ovat kaksi aivan eri henkilöä.

 

"Jumala" on tavallaan tällainen "virkanimitys" - joten se, että kahdessa uskonnossa on yksi Jumala, ei merkitse sitä, että niissä uskotaan samaan jumaluuteen ja samaan persoonaan.

 

Perustavaa laatua oleva ero on se, että Raamatun Jumala on kolmiyhteinen. Ihmiseksi syntynyttä Jumalan yhtä persoonaa - Jeesusta Kristusta, kutsutaan Raamatussa Jumalan Pojaksi. Kristityt palvelevat Jeesusta Jumalana. 

 

Allahilla ei ole ihmiseksi syntynyttä poikaa. Ajatustakin siitä, että Jumalalla olisi kolmiyhteinen ja Hänellä on "poika" pidetään islamissa syntinä ja jumalanpilkkana. Islamissa ei palvella Jeesusta Kristusta Jumalana. Häntä pidetään profeettana.

​

​

"Kristinuskon nimissä tehty niin paljon pahaa kuten muidenkin uskontojen." ​

​

On virheellistä päättelyä tuomita ideologia, filosofia tai muu asia sen väärinkäytön perusteella.

 

Kristinusko ei opeta pahantekoa, tappamista tai pakkokäännyttämistä. Tämän voi nähdä kristinuskon ohjekirjasta, Raamatusta, joka sisältää niin yksilöitä kuin kristillisiä yhteisöjä sitovan kuvauksen Jumalan tahdon mukaisesta ja Jeesuksen seuraajalle sopivasta elämäntavasta.

​

Jos joku tekee pahaa esiintyen poliisin puvussa, pahasta teosta ei syytetä poliisilaitosta. Norjassa Utöjn saarella joukkomurhan tehnyt Anders Brejvik oli pukeutunut poliisiksi - mutta kukaan ei toki kritisoi poliisia ja esivaltaa instituutiona sen vuoksi.

​

Ei toki tule kieltää tai rajoittaa jotain hyvää asiaa siksi, että sen varjolla voidaan tehdä pahaa. Myös kansanvaltaa voidaan käyttää väärin. Demokratiaa ja lakeja voi käyttää niiden alkuperäistä tarkoitusta vastaan. Lait eivät silti ole itsessään pahoja. Samoin luottamusasemista käsin on tehty vääryyksiä, mutta eivät tällaiset tehtävät itsessään ole vääriä tai vaarallisia.

- Tällaiset esimerkit osoittavat, että ongelma ei ole näissä asioissa itsessään, vaan niitä väärinkäyttävissä, moraaliltaan alhaisissa ihmisissä.

 

Kristityt ovat kautta historiaan olleet maailman vainotuin ihmisryhmä, ja ovat sitä myös tällä hetkellä.  

​

​

"Uskonnot ovat vaarallisia."

​

Tällaiseen väitteeseen voi esittää vastaukseksi kysymyksen: "Mitä uskontoja tarkoitat?" On olemassa täysin erilaisia uskontoja, jotka opettavat toisilleen vastakkaisia asioita.

 

Yhtä hyvin voisi sanoa: "maailmankatsomukset ovat vaarallisia", "ideologiat ovat vaarallisia", "vakaumukset ovat vaarallisia", tai "mielipiteet ovat vaarallisia". On toki olemassa mitä erilaisimpia maailmankatsomuksia, ideologioita ja vakaumuksia, kuten uskontojakin on erilaisia. Niiden sisältö on olennainen.

 

Uusateistit sanovat, että uskonto on paitsi väärää, myös vaarallista. Sam Harrisin mielestä uskonto pitäisi poistaa samassa nipussa orjuuden kanssa. 

​

Uskontoa syytetään yhteydestä sotiin ja väkivaltaan. Yhteyksiä onkin, eikä kristityn tarvitse puolustaa muita uskontoja, jotka tosiasiassa ovat väkivaltaisia, myös kristittyjä itseään kohtaan. Mutta onko oikein sanoa, että uskonto yksin on syypää sotiin, ja lukea myös kristinusko väkivaltaisten uskontojen joukkoon? Onko "uskonnossa" itsessään jotain, mikä välttämättä, ikään kuin painovoiman lailla, johtaa pahaan ja väkivaltaan? - Selvästikään ei.

​

Uskonto on liian laaja käsite. On täysin erilaisia uskontoja. Joihinkin liittyy väkivaltaa, joihinkin ei. Jotkut uskonnot ovat lisäksi teokraattisia ja niillä on poliittiseen vallankäyttöön liittyviä tavoitteita. On olennaista, mitä uskontoa kritiikin esittäjä ajattelee.

​

Alister McGrath toteaa, että kaikkia ihanteita - niin inhimillisiä ja keksittyjä kuin jumalallisia ja transsendentteja (havaitun todellisuuden ulkopuolisia), voidaan väärinkäyttää. Kun tutkitaan ihmiskunnan historian väkivaltaisia konflikteja, niillä on yksi yhteinen tekijä - ihminen. 

​

​

"Jos kaikki uskonnot kiellettäisiin, maailma olisi parempi paikka elää." 

​

Tällainen väite on pohjimmiltaan sama kuin "uskonnot ovat vaarallisia". Näitä väitteitä esitettäessä ei oteta huomioon, että on olemassa sisällöltään täysin erilaisia uskontoja, kuten on myös täysin erilaisia ideologioita. 

​

Vastaavasti voisi sanoa, että kaikki ideologiat pitäisi kieltää,

koska on olemassa haitallisia ideologioita.

​

Ateisti Sam Harris on sanonut, että jos hän voisi kieltää joko raiskaukset tai uskonnon, hän kieltäisi uskonnon. Jos kuvittelisimme maailman ilman uskontoa kuten hän tai Richard Dawkins tai John Lennon kuuluisassa laulussaan, olisiko se todella parempi paikka? Eikö siinä enää olisi väkivaltaa, sortoa, rasismia, orjuutta, epäoikeudenmukaisuutta, köyhyyttä ja sotaa? Paranisiko maailma, jos kristillinen avustustyö lakkautettaisiin? 

​

Tähän väitteeseen voi vastata myös esittämällä seuraavanlaisia kysymyksiä:

• Ovatko mielestäsi katulapsia auttavan kristillisen järjestön ja itsemurhapommittajien teot vaikutuksiltaan samanarvoisia?

• Uskontojen harjoitus on tai on ollut kiellettyä monessa maassa, esim. Pohjois-Korea, Kiina, Neuvostoliitto, kommunistinen Albania, ym. Ovatko nämä esimerkkejä hyvistä, turvallisista ja menestyvistä yhteiskunnista​?

• Tämän väitteen voi esittää henkilöille, jotka ovat uskoon tultuaan vapautuneet päihteistä ja itsetuhoisesta elämästä, ja myös heidän perheilleen, ja kysyä, oliko heillä kaikilla ennen parempi olla.

• Monen hyväntekijän innoittajana on Jumalan rakkaus jokaista ihmistä kohtaan ja jokaisen ihmisen mittaamaton arvo, koska heidät on luotu Jumalan kuviksi. Kuinka monen hyväntekijän innoittajana on se, että ei ole Jumalaa?

​​

​

"Suurin osa sodista johtuu uskonnoista."

​

On olemassa sisällöltään ja tavoiltaan täysin erilaisia uskontoja.

Osa uskonnoista on väkivaltaisia.

Raamatussakin on esimerkkejä kanaanilaisten
verisistä uskonnollisista menoista.

​

Usein esitetty väite, että suuri osa sodista johtuu uskonnoista,
ei silti pidä paikkansa. Vain n. 7% maailmanhistorian sodista
on ollut luonteeltaan uskonnollisia.

 

Kaikki sodat johtuvat viime kädessä ihmisistä ja heidän valtapyrkimyksistään
- olivat he uskonnollisia tai uskonnottomia. 

​

Väite, että suurin osa sodista johtuu uskonnoista, on erittäin usein käytetty ja monet ovat sitä mieltä, että se on itsestäänselvä tosiasia. Sam Harris on sanonut, että uskonto on kaikkein suurin väkivallan lähde historiassa. Richard Dawkinsin mukaan ei ole epäilystäkään siitä, että kautta historian uskonto on merkittävä motiivi sodalle ja hävitykselle.

​

Kristityn ei tarvitse puolustella erilaisia uskontoja, koska ne ovat niin erilaisia ja keskenään ristiriitaisia. Historia kuitenkin osoittaa, että uskonto on aiheuttanut vain pienen osan sodista. Kolmiosainen Phillipsin ja Axelrodin "Encyclopedia of Wars" osoittaa, että 5000 vuoden aikana käydyistä 1763 sodasta vain 123 (n. 7%) on ollut luonteeltaan uskonnollista. Niistä 66 on sodittu islamin nimissä, eli muiden uskonnollisten sotien osuus kaikista sodista on vain hieman yli 3%.

​

Toinen sotahistorian lähde, The Encyclopedia of War (toimittanut Gordon Martel), vahvistaa saman suhdeluvun: vain n. 6% siinä mainituista sodista on ollut uskonnollista. Vuonna 2014 tehdyssä raportissa Institute for Economics and Peace samoin kumoaa myytin uskonnoista sotien aiheuttajana.

Lue lisää: Debunking the religious wars myth (Stand to Reason, Brett Kunkle) 

​

​

Sivun alkuun

Kysymysten pääsivulle