Vastauksia väitteisiin uskosta ja tieteestä

USEIN ESITETTYJÄ VÄITTEITÄ:
"Vain tiede pystyy antamaan luotettavaa tietoa todellisuudesta."

Tällainen väite on tyypillinen tiedeuskolle. Muita samantapaisia väitteitä ovat: "Vain, minkä tiede pystyy todistamaan, on luotettavaa. "Ei tarvita muuta kuin tieteellistä tietoa. Vain tieteen antama tieto sisältää totuuden. Tiede on korvannut filosofian."


1. Väite, että vain se, minkä tiede voi todistaa on totta, on itse itseänsä kumoava. Sitä itseään on mahdotonta todistaa tieteellisesti. Tällainen väite ei ole tieteellinen vaan filosofinen.

 

Jotta voisi sanoa, että vain tiede antaa luotettavaa tietoa todellisuudesta, pitäisi mennä tieteen ulkopuolelle ja tarkastella kokonaiskuvaa sieltä käsin. Mutta tiede ei voi mennä itsensä ulkopuolelle. Tiede tutkii vain havaittavia asioita.

Filosofia on todellisuuden ja sen todellisen olemuksen pohtimista. Tässä väitteessä olevat sanat "todellisuus", "tieto" ja "luotettava" eivät ole tieteellisesti todistettavissa, vaan ne ovat filosofian käsitteitä. Filosofia ottaa kantaa siihen, mikä on "todellisuus", mitä on "tieto" tai "luotettava tieto".

 

On paljon, mitä tiede ei voi todistaa eikä tutkia: matemaattiset totuudet; sen että Jumala on tai ei ole olemassa, että on tai ei ole olemassa näkymätön hengen maailma, moraaliset totuudet, esteettiset totuudet, tieteen itsensä lähtöoletukset (eli sen, että on todellisuus, jossa on järjestys ja josta voi saada tietoa).

Lue lisää: The Alleged Conflict Continues (ReasonableFaith.org) 

2. Väite "vain tiede pystyy antamaan luotettavaa tietoa todellisuudesta" sisältää kehäpäätelmän. Keskustelussa tieteen kyvystä ottaa kantaa Jumalaan on nimenomaan kysymys siitä, onko tiede ainoa järjellinen tapa tutkia todellisuutta.

 

Tämän väitteen mukaan

1. Vain tiede pystyy antamaan luotettavaa tietoa todellisuudesta. 

2. Tiede ei ole havainnut Jumalaa.

3. Siksi meillä on luotettava tieto, että todellisuuteen ei kuuluu Jumalaa. 

Kaikki tieteelliset teoriat lähtevät liikkeelle filosofisista perususkomuksista, joita ne eivät voi todistaa: esimerkiksi että on olemassa luonnollinen maailma ja sitä hallitsevia luonnonlakeja, joita voi havaita ja tutkia tieteen keinoin. 

 

Luonnollisen maailman ja sen lakien olemassaolo taas edellyttää alkusyytä, joka on niiden ulkopuolella ja jonka olemassaolo ei riipu mistään muusta vaan on itsessään välttämätöntä (eli Jumalaa).

Pelkästään shakkipeliä ja sen säännönmukaisuuksia havainnoimalla ei voi saada tietoa siitä, miksi on olemassa shakkipeli. Vastaavasti luonnollista maailmaa ja sen säännönmukaisuuksia havainnoimalla ei voi saada tietoa siitä, miksi on olemassa luonnollinen maailma. 

Shakkipeliä havainnoidessa tutkitaan tämän pelin sisäisiä ominaisuuksia ja lähtökohtaisesti tiedetään, että se on olemassa ja siinä on tietty järjestys.
Luonnollista maailmaa havainnoitaessa vastaavalla tavalla tutkitaan sen sisäisiä ominaisuuksia ja tiedetään, että se on olemassa ja siinä on tietty järjestys. Luonnollisen maailman ulkopuoliset asiat ja aineettomat asiat kuuluvat filosofian alaan. 

Lue osiosta "Usko ja tiede" Mitä tarkoittaa tiedeusko" 

Lisää aiheesta:
Edward Feser, Scientists Should Tell Lawrence Krauss to Shut Up Already. Public discourse, 9/2015.

"Jumalaa ei enää tarvita täyttämään aukkoja, kun tiede pystyy selittämään asiat, joihin on tarvittu Jumalaa." 

 

"Jumalaa ei enää tarvita mihinkään, koska tiede pystyy selittämään kaiken" on erittäin usein esitetty mielipide. 

On virheellinen käsitys, että tarvitsisimme Jumalaa vain selittämään joitakin luonnon ilmiöitä, tai että tämä ylipäätänsä olisi kristinuskon sanoma. Jumala on toki myös selitys, mutta hän on välttämätön selitys koko maailmankaikkeudelle ja perimmäisille kysymyksille. 

"Sateen jumala" on käsitteenä aivan eri asia kuin Luoja-Jumala, joka on edelleen - kaikesta tieteen edistyksestä huolimatta - välttämätön selitys maailmankaikkeuden olemassaololle, samoin kuin persoonallisen tietoisuuden ja yleispätevien moraaliarvojen olemassaololle. 

Jumalaa tullaan aina tarvitsemaan täyttämään se aukko, jota tiede ei koskaan voi selittää, koska se ei ulotu näille alueille.  - Ja tämä aukko koskee ihmisen elämän tärkeimpiä kysymyksiä. 


Väite "aukkojen Jumalasta" kääntyy ateismia vastaan, koska ateismiin itseensä sisältyy ajatus "aukkojen tieteestä": uskonvarainen oletus, että tiede tulee joskus tulevaisuudessa selittämään asiat, joita nyt ei vielä voida selittää.

Mekanismi ja tekijä on sekoitettu toisiinsa

 

John Lennox valaisee asiaa seuraavasti: 
 

Tieteen saavutusten vuoksi monet ajattelevat, että koska nyt ymmärrämme maailmankaikkeuden toimintaperiaatteet, voimme päätellä, ettei ole Jumalaa, joka suunnitteli ja loi sen.

 

Tässä päättelyssä on looginen virhe, koska siinä ei tehdä eroa mekanismin ja sen suunnittelijan välillä. 

 

Tämä päättelyvirhe on sama kuin tapauksessa, että joku ensimmäisen Ford-auton nähnyt olisi kuvitellut, että sen sisällä on Herra Ford -niminen jumala, joka saa moottorin toimimaan ja auton liikkumaan.

 

Muuta sen jälkeen kun hän tutustui moottoriin ja sen osiin, hän ei tietenkään enää ajatellut, että sen sisällä on Herra Ford, eikä Herra Fordia myöskään tarvittu selittämään moottorin toimintaa. Kaikki voitiin selittää teknisesti ja fysiikan lakien avulla. Mutta olisi täysin virheellistä päätellä, että tekniikan tuntemisen vuoksi ei tarvitse uskoa, että moottorin suunnittelija ja rakennuttajat herra Ford on olemassa. Jos nimittäin häntä ei olisi, ei olisi koko moottoriakaan. 

 

Vastaavalla tavalla Jumalaa on virheellistä etsiä maailmankaikkeuden sisältä osana sen järjestelmää, ja on virheellistä ajatella, että maailmankaikkeuden toimintaperiaatteiden tunteminen tekisi niiden suunnittelijan tarpeettomaksi. 

 

(John Lennox Ravi Zachariaksen kokoomateoksessa "Beyond Opinion: Living the Faith We Defend")

"Tiede on osoittanut, ettei maailmankaikkeudella ole mitään tarkoitusta. Tämän vuoksi usko Jumalaan ja Jumalan tarkoitukseen on perusteetonta." 

Tunnettu militanttia ateismia ja tiedeuskoa edustava tiedemies Lawrence Krauss on sanonut: "Mitä enemmän saamme tietoa maailmankaikkeuden toiminnasta, sitä tarkoituksettomalta se vaikuttaa.” (Artikkeli "All scientists should be militant atheists". New Yorker, 8.9.2015.)

Kraussin väitteen ongelma on siinä, että "tarkoitus" ei ole mitattava ominaisuus, vaan laadullinen abstrakti käsite, jota ei voi johtaa mistään aineellisesta. Vaikka maailmankaikkeus olisi täynnä tarkoitusta, tiede ei pysty sitä mittaamaan eikä tutkimaan olemassaolon ja toimintojen perimmäisiä syy-yhteyksiä. 

 

Tieteellinen tutkimus on siis jo lähtökohtaisesti sellaista, ettei se voi löytää eikä käsitellä "tarkoituksen" kaltaista abstraktiota. 

Seuraava vertaus valaisee tätä asiaa:
Jos Matilda-täti ei kerro meille leipomansa kakun tarkoitusta, mikään kakun rakennetta ja ominaisuuksia koskeva tieteellinen tutkimus ei pysty selvittämään meille, miksi kakku on leivottu. Tarkoitus ei ilmene jauhoista, munista, sokerista, kermasta ja tavasta, jolla aineksia on käsitelty ja yhdistelty.

Olisi myöskin järjetöntä ajatella, että jos tiede ei pysty selvittämään kakun tarkoitusta, emme voi saada sitä selville. Saamme tietää syyn, jos täti ilmoittaa sen meille: veljenpoika Jimmyn syntymäpäivä. 

Tarvitsemme kuitenkin järkeä ja logiikkaa arvioidaksemme tädin ilmoituksen. Jos ilmoitus vastaa todellisuutta ja hänellä tosiasiallisesti on Jimmy-niminen veljenpoika, jolla on tulossa syntymäpäivä, voimme pitää hänen ilmoittamaansa syytä uskottavana. 

Vastaavalla tavalla Jumala on tehnyt maailmankaikkeuden ja ihmisen tiettyä tarkoitusta varten, jonka Hän on ilmoittanut meille Raamatussa. Järkemme avulla ymmärrämme ja arvioimme Jumalan ilmoituksen ja toteamme sen vastaavan todellisuutta ja kokemustamme.

 

(John Lennox Ravi Zachariaksen kokoomateoksessa "Beyond Opinion: Living the Faith We Defend")

 

"Tiede ja usko ovat ristiriidassa keskenään.
Kristillinen maailmankuva on tiedevastainen ja tiedekielteinen." 

Ristiriita ei ole tieteen ja uskon välillä, vaan naturalismin ja uskon välillä. 

 

Tieteellinen tutkimus itsessään on neutraali tiedonhankintakeino.  

Kristinusko ja tiede eivät ole keskenään yhteensopimattomia tai ristiriidassa, ristiriita on kristinuskon ja naturalismin välillä. Kristilliseen maailmankatsomukseen kuuluu Jumalan ja aineettoman, hengellisen todellisuuden olemassaolon tunnustaminen, joka naturalismissa kiistetään.

Lue lisää:

- William Craig: Is scientism self-refuting? (Reasonable Faith)

- Tapio Puolimatka: Tiedekeskustelun avoimuuskoe (2010). Usko, tiede, Raamattu (2007)

- Alvin Plantinga: Where the Conflict Really Lies: Science, Religion, and Naturalism (2011)

Katso video: The Bible Doesn’t Teach Scientific Insights (Stand to Reason)

Kristillinen maailmankuva päinvastoin antaa perustan tieteelliselle tutkimukselle.

Järki ja loogisuus ovat peräisin Jumalan mielestä, ja Hänen luomassaan maailmankaikkeudessa on järjestys ja tarkoitus.

Jo Raamatun ensimmäisillä lehdillä todetaan, että luonnossa - niin avaruudessa, eläni- kuin kasvikunnassa on järjestys. Jumala ohjasi Adamin tutkimaan ja jäsentelemään luontoa, tutustumaan eri eläinlajeihin ja nimeämään niitä.

 

Pikemmin on niin, että naturalismi on tiedevastainen, koska se ei voi perustella luotettavan järjen olemassaoloa. Meillä ei olisi mitään perustetta uskoa, että ajattelumme on muuta kuin fysiologisten syiden aiheuttamaa vastaavalla tavalla kuin puun lehdet havisevat tuulessa. 

Kristinusko loi perustan tiedelaitokselle.

Huolimatta siitä, että kristinusko loi keskiajalla perustan tiedelaitokselle, myytit "pimeästä keskiajasta" ja "kirkon tiedevastaisuudesta"ovat erittäin vahvoja.
Näin toteaa James Hannan, jonka mukaan ihmiset pitävät tosiasioina, että "antiikin tiede kuoli kristikunnassa” tai että "keskiajalla ei ollut mitään mainittavaa tieteen edistystä ja kirkko jarrutti vähiäkin edistysaskeleita". Nämä käsitykset ovat niin iskostuneet ihmisten mieliin, että he kieltäytyvät uskomasta, ettei kukaan keskiajan vakava tiedemies tai filosofi uskonut maan olevan litteä eikä kirkko vainonnut ketään tieteen vuoksi. Tosiasiassa keskiajalla syntyi kirkon ohjauksessa akateemisesti vapaampi, itsehallinnollinen yliopistolaitos, mikä oli merkittävä edistysaskel. Luonnontiede nähtiin teologiasta erillisenä, tärkeänä oppialana. 

Myyttiä uskon ja tieteen perustavaa laatua olevasta ristiriidasta ovat edistäneet erityisesti John Draper ja Andrew White 1800-luvun jälkipuoliskolla, sekä 1900-luvulla tiedemies ja tiedeuskon tunnetuksitekijä Carl Sagan, historioitsijat Daniel Boorstin, William Manchester ja Charles Freeman. 

- James Hannam, The Genesis of Science: How the Christian Middle Ages Launched the Scientific Revolution, 2011

James Hannan, Science and Chruch in the Middle Ages

Lisää aiheesta:
- Tapio Puolimatka, Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa (2013)

- Science owes much to both Christianity and the Middle ages. ​

"Jumalalliseen älyyn ja suunnitteluun vetoaminen on laiskuutta."

 

Jumala ei ole yksinkertainen vaihtoehto, johon turvaudutaan, kun ei viitsitä tutkia asiaa. Päinvastoin: kun asioita tutkitaan huolellisesti, Jumala on paras selitys sille, miksi ylipäätänsä on mitään, miksi maailmassa on järjestys, miksi on olemassa elämää, miksi solussa on informaatiota, miksi on persoonallinen tietoisuus, miksi looginen ajattelu on mahdollista, miksi on olemassa tietoisuus moraalisesta hyvästä ja pahasta.

 

Tieteellä ei ole selitystä näille asioille, eivätkä ne ole tieteen ulottuvilla. 

 

On myös otettava huomioon, että vastauksen ei tarvitse olla monimutkainen ollakseen oikea.

 

Jos näyttö viittaa vahvasti siihen, että "Jumala teki sen", tämän ratkaisun hyväksyminen ei ole älyllistä laiskuutta.

 

Vaihtoehtoisen vastauksen sinnikäs etsiminen, vaikka todistusaineisto osoittaa toiseen suuntaan,  on älyllistä epärehellisyyttä.

"Tieteellä ei ole mitään käyttöä Jumalalle. Jumalaa ei voi ennustaa."

 

Jumala on jo määritelmänsä perusteella ajan, aineen ja tilan ulkopuolella ja niiden alkusyy. Jumala on persoona. Ei Hän ole kuin jokin aine, josta voidaan ennustaa, miten se käyttäytyy muihin aineisiin yhdistettynä. 

Jumala on vapaa persoona. Vapaan persoonan toimintaa ei voi ennustaa tieteellisesti.

(Voi korkeintaan todeta, että jos persoonallisen Luojan luoma maailmankaikkeus on olemassa, se on tarkoituksellisesti hienosäädetty.)

Mutta Jumala on selityksenä parempi esim. tietoisuuden ja moraalin olemassaololle kuin naturalistinen tiede. Tieteellä olisi toki käyttöä sellaiselle seikalle kuin mistä maailmankaikkeus on saanut alkunsa.

"Ihmeitä ei voi tapahtua."


 “lhme on jotakin, mikä ei koskaan olisi tapahtunut luonnon omien mekanismien seurauksena.” Ihmeet ovat loogisia, jos oletetaan, ettei maailmankaikkeus ole kuin suljettu laatikko, johon ulkopuolinen voima ei voi vaikuttaa.

 

Ihmeiden mahdollisuuden epäily juontaa juurensa 1600-1700 -lukujen filosofiaan. Tuolloin vahvistui ajatus, että luonnonlait ovat muuttumattomia (Spinozan näkemys oli, että Jumala on säätänyt ne. Newtonin mukaan maailmankaikkeus on monimutkainen, tasapainoinen ja itsessään toimiva suljettu järjestelmä, kuin kone. Se perustuu Jumalan asettamille laeille, joita ei voi rikkoa. Raamatun ihmeet ovat hänen mukaansa siksi vain kuvakieltä.

David Hume (1700-luvulla) oli sitä mieltä, että ihmeet olisivat liian epätodennäköisiä, että niitä voisi tapahtua: "Luonnonlait kuvaavat tavanomaisia tapahtumia, kun taas ihme on luonteeltaan epätavanomainen. Tavanomainen on aina todennäköisempää kuin epätavanomainen, minkä vuoksi on järkevämpää olla uskomatta ihmeisiin."

Liberaaliteologi Ernst Troeltsch on sanonut: "Jos jotakin ei  voi tapahtua nykyään, sitä ei ole voinut tapahtua ennenkään. Siksi mm. Raamatun ihmeet, mukaanlukien Jeesuksen ylösnousemus, eivät voi olla todellisia historian tapahtumia."

Humen ja Troeltschin ajatteluun sisältyy kehäpäätelmä: Ihmeiden torjunta ei ole todisteille perustuva johtopäätös vaan pohjautuu lähtökohtaiselle uskomukselle, että ihmisten yleinen kokemus sulkee ihmeet pois.  Tämä periaate sulkee pois periaatteessa kaiken, mikä on nykyisen kokemuksemme ulkopuolella eivätkä uudet löydöt ole mahdollisia.

On kuitenkin niin, että tavanomainen ei aina ole todennäköisempi selitys. Ihmeet poikkeavat yleisestä kokemuksesta, mutta ne eivät ole ristiriitaisia sen kanssa.

Mitä tulee "ihmeisiin" ylipäätänsä, joku on sanonut hyvän ajatuksen: Jos et usko ihmeisiin, olet ehkä unohtanut, että sinä itse olet yksi niistä!

Uudemman käsityksen mukaan ihme voidaan määritellä seuraavasti: ”Ihme on luonnollisesti mahdoton tapahtuma. lhme on jotakin, mikä ei koskaan olisi tapahtunut luonnon omien mekanismien seurauksena.”

Lue lisää aiheesta tältä sivustolta: Artikkeli "Mitä ovat ihmeet"

 

"Et ole biologi, et voi arvioida evoluutiota."

Vuonna 2016 ilmestyneessä, paljon huomiota saaneessa kirjassaan Undeniable molekyylibiologi Douglas Axe toteaa, että yleisinhimillinen, suunnittelun tunnistava intuitio on luotettava ja antaa vahvan perustan darwinilaisen selityksen torjumiselle. Biologiaan perehtymättömät henkilöt voivat tieteellisen todistusaineistonkin oikeuttamina luottaa luonnolliseen, yleisinhimilliseen intuitioonsa  (=välittömään, varmaan ymmärtämykseen ja käsityskykyyn), jonka avulla he tunnistavat, mikä on älyllisesti suunniteltua, ja heillä on oikeus osallistua keskusteluun.

 

Axe sanoo, että darwinilaisella evoluutioteorialla on tiedemiespiireissä ollut aina epäilijöitä, mutta epäily on viime aikoina kasvanut.

"Tiedämme, että älyä tarvitaan munakkaan ja tiilien tekemiseen - mutta siitä huolimatta meidän halutaan uskovan, että paljon monimutkaisemmat kokonaisuudet ja oliot, kuten sudenkorennot ja hevoset, ovat syntyneet ilman, että kukaan olisi ne suunnitellut. Tämä on järjenvastaista ja  mitä suurimmassa määrin epätodennäköistä." 
 

On myös huomattava, että jos evoluutiobiologi kritisoi sitä, että joku esittää filosofisia näkemyksiä, joiden mukaan todellisuuden ja luonnon olemuksen voi ymmärtää ilman biologin pätevyyttä, hän itse asiassa ylittää oman pätevyytensä. Jos hän kritisoi toisen filosofiaa, hän esittää filosofia näkemyksiä ilman filosofin pätevyyttä. 

 

Kysymys Jumalan olemassaolosta ja maailmankaikkeuden, luonnon ja ihmisen alkuperästä liittyy kaikkein perimmäisimpiin totuuksiin: olemassaoloon, älyllisyyteen, tarkoituksellisuuteen. Nämä eivät kuulu tieteen alueeseen, vaan ovat filosofisia peruskysymyksiä, joiden vastaukset jokainen ihminen pystyy päättelemään pelkästään sillä perusteella, että hän itse suoraan kokee ja ymmärtää, mitä tarkoittavat olemassaolo, älyllisyys ja tarkoituksellisuus.  

Lue lisää:

- Is the Evidence for Intelligent Design “Undeniable”? One Scientist Makes the Case

- Douglas Axe, Undeniable. How Biology Confirms Our Intuition That Life Is Designed

- Lenny Esposito, Must You Be an Expert to Criticize Evolution?
- Khaldoun A. Sweis, Did everything come from nothing? Cosmology, Creation and a little Logic

"Raamattu opettaa tieteen vastaisesti, että maailma luotiin kuudessa päivässä ja maapallo on 6000 vuotta vanha"

Raamattu ei kerro ihmiskunnan, maapallon ja maailmankaikkeuden ikää. Raamatussa ei siis sanota, että maailma on 6000 vuotta vanha.
 

Raamatussa sanotaan "Alussa Jumala loi taivaan ja maan". Siinä ei sanota, milloin alku oli. Jos luonnonlait eivät ole muuttuneet alun jälkeen, on hyvä syy uskoa tieteellisiin laskelmiin, että maailmankaikkeus on noin 13,8 miljardia vuotta vanha. 

 

"Alkuräjähdys" ("Big Bang") ja siihen liittyvät kosmologiset tapahtumat ovat itse asiassa yksi tärkeimmistä todisteista Jumalan olemassaolon ja luomistyön puolesta - eivät suinkaan Raamatun vastainen väite.

Luku 6000 vuotta on saatu sukuluetteloissa mainittujen henkilöiden perusteella. Mutta koska Raamatun kirjoittamisaikana oli tapana, että kaikkia sukupolvia ei välttämättä mainita, luetteloiden perusteella ei voi varmuudella laskea ihmiskunnan ikää. 

Ei ole mitään opillista syytä, miksi kristityn tulisi pitää kiinni "päivä"-sanan kirjaimellisesta tulkinnasta ja käsityksestä, että ihmiskunta (tai Maa-planeetta tai koko maailmankaikkeus) on vain 6000 vuotta vanha.

Näkemys kuuden päivän jaksosta on peräisin 1 Mooseksen kirjan 1 luvun kirjaimellisesta tulkinnasta.

​Näkemyserot johtuvat siitä, että "päivän" pituus 1 Mooseksen kirjan alkuluvuissa on tulkittu eri tavoin. Se, että itsessään näissä luvuissa "päivä" (yom) esiintyy eri merkityksissä, viittaa voimakkaasti siihen, että ilmaisu on kielikuva (synekdokee - osa edustaa kokonaisuutta, yksi päivä edustaa ajanjaksoa). Päivän pituus on 12 tuntia jakeessa, jossa sanotaan, että pimeä jakso on yö ja valoisa "päivä". Seitsemäs "päivä" jatkuu edelleen. On myös selvää, että kasvillisuus ei voinut kasvaa yhdessä päivässä, eikä Aadam voinut nimetä kaikkia eläinlajeja yhdessä päivässä. Raamatussa ei näin sanotakaan. 

Osioon "Usko ja tiede"

Kysymysten aloitussivulle