Voiko Jumala olla olemassa,

kun hän ei puutu maailman pahuuteen?

 

Tämän kysymyksen esittäminen itse asiassa osoittaa,

että Jumalan täytyy olla olemassa.

 

Ilman Jumalaa ei olisi absoluuttista hyvän standardia, jonka avulla voisimme tunnistaa pahan. Jos emme voisi tunnistaa pahaa, emme voisi kysyä kysymystä, miksi maailmassa on niin paljon pahaa.
Koska tunnistamme pahan, on olemassa Jumala.

Miksi Jumala ei puutu maailman pahuuteen?
 

Hän on jo puuttunut. Hän on ottanut ihmisille kuuluvan vastuun ja pahan rangaistuksen itselleen ja vapauttanut ihmiset pahan orjuudesta.

Hän asettui itse konkreettisesti pahan ja kärsimyksen kohteeksi.

Kun ihminen uskoo Jeesukseen ja siirtyy kapinatilasta Jumalan puolelle, hän pääsee osalliseksi siitä, että Jeesus kantanut sijaisena vastuun hänen pahuudestaan.

Jumala on jo puuttunut pahuuteen
tulemalla itse ihmiseksi ja
ottamalla päälleen pahan seuraukset.

 

Kun ihmiset kysyvät Jumalan puuttumattomuudesta pahuuteen, sillä tarkoitetaan yleensä kuitenkin sitä, miksi Jumala sallii julmia asioita viattomille ihmisille:

 

Eikö kaikkivaltias Jumala, kun Hän on kerran voittanut pahan, voisi poistaa sitä maailmasta, niin etteivät syyttömät joudu kärsimään?

 

Pahuus on laajempi asia, kuin yleensä ajatellaan. Jos Jumala poistaisi pahan maailmasta huomenna klo 12, missä sinä ja minä olisimme klo 12:01?

Olemme kaikki Jumalan edessä pahoja ja turmeltuneita, vaikka emme olisikaan murhaajia.

”Mahtavatko ihmiset, jota toivovat Jumalan avoimesti ja suoraan puuttuvan maailmaamme, tiedostaa, mitä merkitsee, kun Jumala tekee niin? Kun se tapahtuu, kyseessä on maailmanloppu. Kun kirjailija astuu lavalle, näytelmä on päättynyt.” ( C.S. Lewis)

 

Pahuuden lähde on ihmisen vapaa tahto.
Pahaa ei voisi poistaa maailmasta

poistamatta pahuuden lähdettä - ihmistä.
 

Jos Jumala estäisi pahan ja kärsimyksen käytännön tilanteissa, luonnonlait lakkaisivat toimimasta eikä asioilla olisi ennustettavia seurauksia


Maailmassa, jossa Jumala yliluonnollisesti estäisi pahoja asioita ja onnettomuuksia tapahtumasta

- laavavirrat ja hyökyaallot eivät noudattaisi fysiikan lakeja vaan kääntyisivät pois asutuksen luota
- näkymätön käsi pelastaisi vuorikiipeilijän putoamasta alaspäin
- hai ei hätyyttäisi ihmistä saaliiinaan.
- teräksen ja tulen luonnolliset ominaisuudet muuttuisivat, kun ne uhkaisivat ihmistä.

 

Jotta pahan ja tragedian ongelma ei jatkuisi, Jumalan pitäisi koko ajan yliluonnollisella tavalla pelastaa jokainen ihminen kaikista vaaroista, murheista ja vaikeuksista.


Muuten valitus Jumalan asioihin puuttumattomuudesta jatkuisi. Mihin vedettäisiin raja kärsimyksen ja ei-kärsimyksen välille? Sade pilaa minun grillijuhlani mutta on tärkeää maanviljelijälle.
 

Jos Jumala estäisi pahuuden, sillä, mitä teemme, ei olisi luonnonmukaisia seurauksia:

- auto ei tottelisi ohjauspyörää kääntyessämme kohti vaaraa
- kieli jähmettyisi, kun se olisi sanomassa solvausta
- puukkoa pitelevä käsi pysähtyisi kesken iskun

 

Emme voisi ennustaa toimintamme seurauksia ja olla varmoja siitä, että se, mitä olemme tekemässä, jatkuisi.

Mikä tahansa toimi saattaisi tuoda vahinkoa jollekin ja siksi estyä.

Vähäpätöinenkin toimi estyisi ensimmäisenä linkkinä ketjussa, joka vie kohti onnettomuutta.

 

Miljardien ihmisten yliluonnollinen varjeltuminen johtaisi verkostoon, jossa mikään tapahtuma ei olisi ennustettava. Jos vielä eläintenkin ja ympäristön pitäisi varjeltua pahasta, verkosto paisuisi käsittämättömän monimutkaiseksi.

Maailman järjellinen havainnointi ja tieteellinen tutkimus ei olisi mahdollista niin kuin nyt. Jumalan täysin varjelemassa maailmassa olisi koko ajan uusia epäsäännönmukaisuuksia.

Moraliteetti vääristyisi. Tekomme eivät tuottaisi niitä seurauksia, mitä niistä pitäisi seurata. Kukaan ei kärsisi tekojemme seurauksena. Ihminen voisi heittäytyä vastuuttomaksi itseään ja muita kohtaan.

 

Varjelus voi olla vain valikoitua.

 

Raamattu lupaa Jumalaan turvaaville ihmisille varjelusta - mutta ei täydellistä välttymistä onnettomuudelta ja murheelta.

 

Jumala varjelee valikoidusti. Emme tiedä tarkemmin, miten. Eräs lähetyssaarnaaja kommentoi ihmeellisiä pelastumisiaan hengenvaaroista Afrikan vaarallisissa maissa: "Niin kauan kuin minulla on tehtävää maan päällä, olen kuolematon." Ehkä asia on näin.

 

Maailmassa vallitsee pahuus vastaavalla tavalla kuin talvella vallitsee kylmyys. Talvi tulee kaikille ihmisille, kaikki kärsivät pakkasesta ja pimeydestä. Kenenkään talvella ulkona liikkuvan ympärillä ei voi olla kuplaa, jossa vallitsee lämmin, auringonpaiste ja kesä. 

Samalla tavoin Jumalan ihmisetkään eivät voi välttyä kokemasta pahaa maailmassa.
 

Varjeluksella on myös yhteys rukoukseen:


Joh. 17:15: "En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta."
Room. 15:30-31: "Rukoilkaa Jumalaa puolestani, että en Juudeassa joutuisi epäuskoisten käsiin."


Jos Jumala estäisi pahaa tapahtumasta jokaisen ihmisen kohdalla,

syyn ja seurauksen laki lakkaisi toimimasta

niin fysikaalisessa maailmassa kuin moraalin alueella.

Siksi Jumalan yliluonnollinen varjelus ajallisessa
maailmassa voi olla vain valikoitua.

Jumala on kaikkivaltias - mutta kaikkivaltius ei tarkoita kaiken kontrolloimista.

 

Kun kysytään, miksei kaikkivaltias Jumala estä pahaa, ajatellaan kaikkivaltiuden tarkoittavan kaiken kontrolloimista.


Ajatellaan, että kaikkivaltius tarkoittaa sitä, että Jumala käyttää rajoittamattomasti pakottavaa, kaikkea ohjailevaa valtaa ja on siksi myös vastuussa kaikesta, mitä tapahtuu.


Jumala ei pidä kaikkia lankoja käsissään. Maailma ei ole nukketeatteri, jota hän käyttää. Jumala on antanut näitä lankoja ihmisen omiin käsiin.


Hän on antanut ihmiselle vapaan tahdon. Vapaasta tahdostaan ihminen valitsi tottelemattomuuden Jumalaa kohtaan.

Ihminen voisi halutessaan lopettaa maailman pahuuden - sodat, väkivallan, sorron, hyväksikäytön, orjuutuksen, varkaudet, nälän, köyhyyden - lyhyessä ajassa. Sairauksien aiheuttamia kärsimyksiäkin voitaisiin estää ja lievittää huomattavasti nykyistä enemmän.

Jopa luonnonkatastrofeista - kuivuudesta, maanjäristyksistä, tulvista - olisi usein lievempiä seurauksia, jos korruptio, ahneus ja sorto eivät estäisi tervettä talouselämää ja yhdyskuntarakennetta näillä alueilla.


Maailman kärsimykset,
luonnon aiheuttamia lukuunottamatta,

ovat ihmisen omaa aikaansaannosta.

Sen sijaan, että kysytään,
miksi Jumala sallii pahuuden,

pitäisi kysyä, miksi ihminen sallii sen.
 

Pahan poistaminen ei ole voimakysymys.


Jos joku kehuisi olevansa maailman vahvin mies, häntä ei pyydettäisi todistamaan voimaansa piirtämällä nelikulmainen ympyrä. Fyysisellä voimalla ei voi suorittaa loogisesti mahdotonta tehtävää.

Samoin kaikkivaltias Jumala ei voi suorittaa loogisesti mahdotonta tehtävää: luoda tahdoltaan vapaata ihmisolentoa, joka pystyisi vain tietynlaisiin tahtovalintoihin.

Jumala on luonut maailman, jossa on persoonallisia, tahdoltaan vapaita olentoja. Ihminen pystyy vapaasti rakastamaan ja tekemään valintoja. Tämä on hyvä asia.

Se, miksei Jumala luonut maailmaa, jossa on rakkauteen ja pahuuteen kykenemättömiä ihmisrobotteja, ei ole kaikkivaltiuskysymys. Tällainen maailma ei olisi ollut paras mahdollinen.

Miksei Jumala sitten luonut maailmaa, jossa olisi ollut vain sellaisia ihmisyksilöitä, jotka vapaasti haluavat valita Jumalan tahdon?
- Tällainen maailma ei ehkä olisi ollut lainkaan mahdollinen, tai sitten siinä olisi ollut ratkaisevia puutteita - esim. se, että siinä olisi ollut vain yksi tai muutama ihminen.


Maailman pahuus ei ole seurausta

Jumalan voimattomuudesta.

Paha on seurausta ihmisen mahdollisuudesta

tehdä aidosti vapaita valintoja.

Ihmisen vapaa tahto
on seurausta Jumalan valinnasta

luoda paras mahdollinen maailma.

Jumalan päätös ei ole yhteydessä voimaan,

vaan Jumalan viisauteen
ja Hänen suunnitelmaansa.

 

Lähteet:

C.S. Lewis Mere Christianity

Vox Day, Irrational Atheist

> A World of Divine Intervention,

>Stand to Reason: Gregory Koukl, The Strength of God & the Problem of Evil

 

 

< Takaisin