Vaihtoehdot moraalin alkuperälle:
Onko moraali kuvitelmaa, sattumaa,
biologisesti kehittynyttä vai Jumalan asettamaa?
Kun tarkastelemme moraalilakia - ihmisen omassatunnossa olevaa myötäsyntyistä, yleismaailmallista tietoisuutta hyvästä ja pahasta - mikä on sopivin vaihtoehto moraalin alkuperälle?
Vaihtoehtoja on neljä:
1. Moraalilaki on olematonta, kuvitelmaa. "Oikea ja väärä" ovat pelkkä hyödyllinen illuusio, joka auttaa meitä elämään sovussa.
Tämän selityksen ongelmana on se, että paha ja väärä kuitenkin koetaan todellisena kärsimyksenä, ei kuvitelmana.
Toinen ongelma on, että ilman oikeaa ja väärää, hyvää ja pahaa kaikki olisi mieletöntä. Mutta kuinka minä silloin pystyisin esittämään tämän mielekkään arvion, että kaikki mieletöntä? Tämä todellisuuden osahan ei silloin olisi mieletön, siinä olisi oikeudenmukaisuutta.
Jos maailmassa ei olisi valoa eikä kellään olisi silmiä, emme koskaan tietäisi, että on pimeää. 'Pimeä' ei merkitsisi mitään.
Vastaavasti jos oikeaa ja väärää ei olisi olemassa, nämä käsitteet eivät merkitsisi mitään. Koska tunnemme nämä käsitteet, on olemassa oikeaa ja väärää, kuten on olemassa valoa ja pimeyttä.
Hyvä ja paha eivät voi olla harhakuvaa.
2. Moraalilait ovat olemassa, mutta ne ovat sattumanvaraisia.
Tämän selityksen mukaan moraalilakeja on olemassa, mutta nämä käskyt ja kiellot ovat sattuman määräämiä.
Jos moraalilait olisivat täysin perusteettomia, sattumanvaraisia, niitä ei tarvitsisi noudattaa. Jos tuuli järjestäisi kuivat lehdet tekstiksi "pääsy kielletty", kiellon noudattamiselle ei olisi perusteita. Käskyn ja kiellon on oltava toisen tietoisuuden asettamia.
Tällä tietoisuudella on lisäksi oltava auktoriteettiasema ihmisiin nähden.
Vastaavasti vain poliisin valtuuksin voi ohjata liikennettä niin, että autoilijoiden on toteltava.
Sattumanvarainen alkuperä ei pysty selittämään pakotetta, joka omantunnon moraalilailla on meihin, eikä sitä syyllisyydentunnetta, mitä koemme.
3. Moraalilait ovat biologisen kehityksen tulosta.
On myös ehdotettu, että moraali olisi kehittynyt biologisin perustein mutaatioiden kautta.
Moraaliarvojen pohjautumiselle geeneihin ja moraaligeenien mutaatioille ei ole mitään tieteellistä näyttöä. Yksittäisten moraaliarvojen nopeaa muuttumista viime vuosikymmenien aikana olisi samoin mahdotonta selittää biologisesti.
Tällaisella moraliteetti olisi edellisen vaihtoehdon tapaan sattumanvarainen, eikä sen noudattamiselle olisi perusteita.
Jos moraali kaikesta huolimatta jotenkin voisi olla biologisen kehityksen tulosta, se ei olisi absoluuttista eikä sitä tarvitsisi noudattaa. Se olisi vain biologisen kehityksen situtuotteena tullut käyttäytymismalli.
Ihmisten käytösmallit eivät olisi sen arvokkaampaa kuin paviaanilaumassa havaittava itseuhrautuva käytös. Kehityshän olisi yhtä hyvin voinut tuottaa toisenlaisen moraalisuuden.
Kuten Darwin itse on sanonut "jos ihmisiä olisi kasvatettu vastaavissa olosuhteissa kuin mehiläisyhteisössä, epäilemättä naimattomat ihmisnaaraat, kuten työläismehiläiset, pitäisivät pyhänä velvollisuutenaan surmata veljensä, ja äidit pyrkisivät surmaamaan hedelmällisessä iässä olevat tyttärensä, eikä kukaan ajattelisi, että siihen pitäisi puuttua." (The Descent of Man and Selection in Relation to Sex, 1909)
Mikä tahansa moralisuus olisi samanarvoista - eli yhtä arvotonta, eikä ihmisillä ja eläimillä olisi mitään olennaista eroa käyttäytymisensä suhteen.
Objektiivisten moraaliarvojen selittäminen biologiselta pohjalta on mahdotonta. Evoluution avulla voi yrittää selittää moraalin alkuperää, mutta moraalista velvoitetta ja hyvän ja pahan todellista luonnetta se ei pysty selittämään. Kaikki moraali olisi edelleen suhteellista ja viime kädessä makuasia.
Jäljelle jää vain yksi vaihtoehto:
4. Moraalilait ovat meitä korkeamman älykkään tietoisuuden asettamia.
Jos moraali ei ole kuvitelmaa, kehittynyttä eikä sattumaa, jonkun on täytynyt säätää se.
Paras selitys moraalin alkuperälle on persoonallinen Jumala, jonka oma olemus ja muuttumattomat ominaisuudet ovat hyvyyden standardi. Moraalilaki ilmentää maailmankaikkeuden ja ihmisen Luojan tahtoa ja odotuksia.
Moraalin alkuperä ei voi olla persoonaton, koska voimme olla velvollisia vain toisiin persooniin nähden. Moraalilakiin sisältyy merkitys ja vaatimus, jotka ovat mielen ominaisuuksia. Tuolilla, puulla, linnulla tai saarella ei ole moraalisia velvollisuuksia eikä vaatimuksia. Moraalisia velvoitteita ei voi olla ilman Jumalaa.
Jumalan auktoriteettiasema ihmiseen nähden selittää moraalilain painavuuden ja pakottavuuden. Se selittää myös eettisen tuskan ja syyllisyydentunnon todellisuuden. Tunnemme syyllisyyttä, koska olemme syyllisiä. Ilman Jumalaa ei olisi mitään perusteita syyllisyydentunteelle. Miksi pitäisi menetellä "oikein"? Miksi pitäisi kieltää itseltään mitään, jos käyttäytymisnormi on pelkkää mielikuvitusta?
Se, että moraali perustuu Jumalaan, selittää myös ihmisen voimakkaan oikeudentajun: syyttömiä on puolustettava, pahan on saatava rangaistuksensa.
Jos moraalilaki on kuvitelmaa tai sattumaa,
todellista hyvää ja pahaa ei ole.
- Joko kaikki on suhteellista ja elämme maailmankaikkeudessa,
jossa ei ole hyvää eikä pahaa, tai
- on olemassa Jumala, joka on säätänyt moraalilain
ja jolle olemme tilivelvollisia.
Muita vaihtoehtoja ei ole.
Moraalilaki, hyvä ja paha, ei ole illuusiota, koska siinä tapauksessa näitä käsitteitä ei voisi olla olemassa. Hyvä ja paha koetaan todellisina, ei illuusioina.
Moraalilaki ei voi olla sattumanvarainen, koska sillä ei silloin olisi velvoitetta ja pakotetta.
Moraalilain on oltava Jumalan säätämä,
koska vain iankaikkisen Jumalan
muuttumattomat ominaisuudet
voivat olla hyvän standardi.
Lähteet ja lisätietoa:
- Greg Koukl, Stand to Reason -sivusto,www.str.org
- C.S. Lewis, Mere Christianity
- Vox Day, The Irrational Atheist. Dissecting the Unholy Trinity of Dawkins, Harris, and Hitchens
- William Craig, Navigating Sam Harris' The Moral Landscape