Uudessa testamentissa ei ole pakanallisen mytologian vaikutusta
mytologia = jumaltarusto
myytti = jumaltarustoon kuuluva kertomus
Nykyiset tutkijat hylänneet vanhentuneen myyttiteorian
Kristinuskon on väitetty lainanneen ja yhdistäneen monia käytäntöjä, käsitteitä ja Uuden testamentin yksityiskohtia egyptiläisestä, kreikkalaisesta, roomalaisesta, babylonialaisesta ja intialaisesta jumaltarustosta. Niihin lukeutuvat esim. Jeesuksen neitseellinen syntymä, kaste, ehtoollinen, pelastus, ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemus.
Vakavasti otettavaan tutkimukseen myyttiteoria ei ole kuulunut vuosikymmeniin.
Sellaisetkaan liberaalit tutkijat, jotka eivät usko Uuden testamentin ihmeisiin, eivät yleensä enää tue aiemmin esitettyjä teorioita, joiden mukaan UT:n kertomuksissa olisi vaikutteita esim. hellenistisestä jumalaihmisen (theios aner) myyteistä.
Tässä suhteessa tutkimuksessa on tapahtunut dramaattinen muutos. UT pyritään nykyisin sijoittamaan ensimmäisen vuosisadan juutalaisten uskomusten ja traditioiden viitekehykseen.
Gary Habermas toteaa, että 2000 englannin-, ranskan- ja saksankielisestä tutkimuksesta v. 1975 jälkeen, jotka hän on käynyt läpi, voi laskea yhden käden sormilla ne, joissa Jeesuksen ylösnousemuskertomuksen katsotaan olevan peräisin pakanallisesta mytologiasta.
Myyttiteoriaa tekee tunnetuksi enää lähinnä fiktiivinen tai sensaatiokirjallisuus.
Yksi useimmin esiin tulevista myyteistä on antiikin Rooman Mithra-kultti - ehkä siksi, että se mainitaan Dan Brownin romaanissa Da Vinci -koodi:
"Kristinuskossa mikään ei ole alkuperäistä. Kristinuskoa edeltävä jumala Mithra, jota kutsuttiin Jumalan Pojaksi ja Maailman Valoksi, syntyi 25. joulukuuta, kuoli, haudattiin kalliohautaan ja nousi kolmen päivän kuluttua ylös. Joulukuun 25. muuten on myös Osiriksen, Adoniksen ja Dionysoksen syntymäpäivä. Vastasyntyneelle Krishnalle tuotiin lahjaksi kultaa, suitsuketta ja mirhaa."
Tällaisille väitteille ei ole mitään historiallista todistusaineistoa. Mithra-tutkimuksessa ei ole löydetty "Jumalan Poika"- tai Maailman valo -nimitysttä, ei myöskään kuoleman ja ylösnousemuksen teemaa. (asiasta tarkemmin alempana).
Hindulaisessa mytologiassa ei ole ainuttakaan kertomusta, jossa Krishnalle olisi tuotu syntymälahjaksi kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Uusi testamentti ei sano, että Jeesus olisi syntynyt 25. joulukuuta. Kyseessä on pelkkä traditio, ei kristinuskon sisältökysymys. Pakanalliset juhlat 25. joulukuuta tai lähellä sitä eivät muuttaneet kristillistä teologiaa. Kristinusko sen sijaan muutti näiden juhlien luonnetta.
Ei mitään mahdollista syy-yhteyttä myyttien ja UT:n välillä.
Myytit ja kirjoitukset ovat usein kristinuskoa myöhäisempiä
Suurin osa lähteistä, joissa on tietoa pakanauskonnoista, joiden on oletettu vaikuttaneet kristinuskoon, ovat myöhäisiä.
Väitteitä tukemaan on käytetty tekstejä, jotka on kirjoitettu esim. 300 vuotta Paavalin jälkeen - ja sitten väitettään, että ne ovat vaikuttaneet hänen kirjoituksiinsa. Oletetaan, että se, mitä harjoitettiin 300- tai 400-luvulla, on ollut muuttumatonta kuin ensimmäisellä vuosisadalla.
Ensimmäiset suhteellisen selvät vastineet ylösnousemuskertomukselle ilmestyivät vasta yli 100 vuotta Jeesuksen ylösnousemuskertomusten jälkeen
Ensimmäiset versiot Adoniksen kuolemasta ja ylösnoursemuksesta ilmaantuivat v. 150 jälkeen, ja Attiksesta, fryygialaisesta kasvikunnan kiertokulun jumalasta, ilmaantuvat vasta vuoden 200 jälkeen.
Uuden testamentin ajan kristityt eivät ole jäljitelleet "kuolevien ja heräävien jumalien" traditiota, koska sitä ei ollut ollut vielä sillion olemassa.
Yhtäläisyydet ovat keinotekoisia
Useimmin myyttiteorioissa mainitaan Adoniksen, Dionysioksen, Krishnan, Mithran ja Osiriksen ja Isiksen kultit.
Yhteydet kristinuskoon ovat kuitenkin näennäisiä, keinotekoisesti luotuja tai perustuvat erittäin hatarasti perusteltuihin tulkintoihin. Pakanalliseen taruston yksityiskohtiin on esim. sovellettu kristillisiä termejä ja sen jälkeen väitetty kristinuskon kopioineen nämä traditiot.
Esimerkkinä kristinuskon väitetyt yhteydet Isis- ja Osiriskultteihin:
Osiris-jumalan oletettavasti murhasi hänen veljensä, joka hautasi hänet Niiliin. Jumalatar Isis löysi ruumiin, mutta menetti sen langolleen, joka leikkasi sen 14 kappaleeksi ja levitti ympäri maailmaa. Löydettyään palat (toisen version mukaan vain 13) Isis "kastoi" ne Niilissä ja Osiris "ylösnousi".
Yhtäläisyydet ja terminologia ovat liioiteltuja ja haettuja. Tällaisella "kasteella" ja "ylösnousemuksella" ei ole mitään yhtäläisyyttä Uuden testamentin käsitteisiin. "Osiriksen arkun kohtalolla Niililla on yhtä vähän yhteyttä kristilliseen kasteeseen kuin Atlantiksen uppoamisella." (Nash)
Osiris ei tosiassa palannut elämään maan päälle niin, että hänet oltaisiin nähty, vaan jatkoi olemassaoloaan kuolleiden valtakunnan hallitsijana. Kyseessä on zombifikaatio, ei ylösnousemus.
Kertomuksen päähenkilö ei myöskään ole Osiris, vaan isis tai Horus, heidän poikansa. Tämä eroaa täysin Uuden testamentin kuvauksesta Jeesuksesta, joka on ylösnoussut elämän hallitsija ja jonka ihmiset näkivät maan päällä ennen hänen nousuaan taivaaseen.
Tämän vakuuttavampia yhtäläisyyksiä taruston ja Uuden Testamentin väliltä ei löydy.
Tätä terminologista periaatetta noudattaen monia antiikin traditiota, joihin liittyy vettä, voitaisiin kutsua "kasteeksi". Monia taideteoksia, jossa kuvataan ateriaa, voitaisiin luonnehtia "ehtoolliseksi". Mitä tahansa tarua epätavallisesta jumalolennon syntymästä voidaan kutsua "neitseelliseksi syntymäksi". Mitä tahansa jumalolentoa, jolla on yhteys maanviljelysvuoden kausiin ja kasvikunnan kuihtumiseen ja elpymiseen, voidaan pitää "vapahtajina", jotka "kuolivat" ja "nousivat ylös".
Todellisuudessa myyttien kertomukset
eivät edes muistuta Uutta testamenttia
Kun mytologisen kertomuksen tosiasiallinen teksti alkuperäisestä lähteestä asetetaan rinnakkain Raamatun tekstin kanssa, ilmenee, ettei kertomuksilla ole mitään todellista yhtäläisyyttä.
Neitseellistä syntymää ei ole missään myyttiuskonnossa
Toisin kuin Uudessa testamentissa, mytologisissa ihmesyntymän kuvauksissa on aina seksuaalinen elementti, kun jumalallinen mieshahmo saattaa naisen raskaaksi "pyhällä siemenellä".
Evankeliumin kuvauksilla Jeesuksen neitseellisestä syntymästä ja ei-seksuaalisesta sikiämisestä ei ole antiikin ajan Lähi-Idässä tai ylipäätänsä maailman pakanauskonnoissa mitään vastinetta, joka olisi voinut vaikuttaa Jeesuksen syntymän kuvaukseen UT:ssa.
Jotkut tutkijat ovat väittäneet, että Adonis (josta kerrotaan lisää alempana) oli syntynyt Myrrha tai Smyrna-nimisestä neitsyestä. Väitteelle ei ole mitään lähdettä tai perustetta, ja se on ristiriidassa tunnetun mytologian kanssa:
Encyclopedia Mythican mukaan yleisesti hyväksytty versio on, että Afrodite pakotti Myrrhan (Smyrnan) insestiin isänsä, Assyrian kuninkaan kanssa. Kuningas halusi surmata hänet, mutta jumalat muuttivat hänet myrhapuuksi pelastaakseen hänet. Myöhemmin puu halkesi, että Adonis pääsi syntymään.
Mithra-jumalan on myös väitetty syntyneen neitsyestä luolassa 25. joulukuuta. Mithra-taruista (100 vuotta Kristuksen jälkeen) ei löydy väitteelle mitään perustaa, Mithra syntyi kalliosta.
Antiikin Mithra-kultin harjoittajilta ei ole jäänyt mitään kirjoituksia uskomuksistaan. Arvelut traditioista perustuvat tutkijoiden tulkintoihin palvontapaikkojen taiteesta, joka on peräisin 200-400-luvuilta.
Franz Cumont, Mithra-tutkija 1900-luvun alussa, toi esiin yllättäen, että paimenet olisivat todistaneet, kuinka Mithra syntyi aikuisena muodostumalla kallion kivimassasta fryygialainen kypärä päässään veitsellä varustettuna ja soihtu kädessä. Toisaalta hän on väittänyt, että Mithra syntyi ennen ihmisen ja eläinten luomista. 400-luvulta jKr on reliefi Mithran syntymässä, jossa on paimenen näköisiä hahmoja. Mutta se on vuosisatoja UT:n jälkeen, eli Mithra-traditio on voinut saada vaikutteita kristinuskosta.
Ei lainkaan myyttejä kuolevasta ja ylösnousevasta jumalasta
Useimmat tutkijat epäilevät, onko olemassa lainkaan myyttejä kuolevista ja ylösnousevista jumalista.
Olemassaolevat traditiot ovat erittäin heikkoja vastineita Jeesuken ylösnousemukselle.
Näissä tapauksissa voidaan puhua "ylösnousemuksesta" vain, jos tämä käsite ymmärretään mahdollisimman laajasti jonkinlaisena henkiinheräämisenä - ei sellaisena persoonallisena ruumiillisena ylösnousemuksena kuin UT:ssa Jeesuksella.
Monet oletetut mytologiset vastineet kuvaavat sankarin muuttumista jumalolennoksi ja hänen nostamistaan taivaaseen (Herkules, Romulus). Joissakin kertomuksissa sankari katoaa korkeampaan ulottuvuuteen (Tyanan Apollonius, Empedokles). Mikään niistä ei vastaa UT:n käsitystä kuolleiden ylösnousemuksesta eikä myöskään juutalaista uskoa.
Mytologiasta ei löydy ainuttakaan henkiin heräävää jumalhahmoa ennen kasvikunnan jumalaa Attisia (vasta 200-luvulta jKr), eikä Osiris ole yhtään vahvempi ehdokas.
Varhaisimmissa kertomuksissa Adoniksesta ei myöskään ole tällaista sisältöä, vaan kuolleista herääminen (virkoaminen yhdeksi päiväksi vuodessa) ilmaantuu vasta vuoden 150 jälkeen, eikä siinäkään ole kysymys kuoleman voittamisesta.
Adonis, kasvikunnan vuosittaisen elämän ja kuoleman kiertokulun jumaluus, on yksi mytologisista hahmoista, joita jotkut pitävät esimerkkeinä kristinuskoa edeltävistä jumalista, jotka Jeesuksen lailla olivat syntyneet neitsyestä, kuolivat ja nousivat ylös.
Adoniksen oletettu alkuperä on Babylonian Tammus-myyttti. 2700 vuotta vanhassa
Adonis-legendassa puhutaan hänen kuolemansa traditiosta, mutta ei mainita ylösnousemuksesta. 2200 vuotta vanhassa tekstissä kreikkalainen Apollodorus kirjoittaa, että villisika surmasi nuoren Adoniksen metsästysretkellä Artemis-jumalan vihan vuoksi.
Varhaisin maininta henkiinheräämisestä on Lukianos Samosatalaiselta 2. vuosisadalta jKr.: Adoniksen tappoi villisika, ja tämän muistoksi joka vuosi pidetään koko maassa valitusseremonioita, joiden jälkeen uhrataan kuolleelle Adonikselle. Seuraavana päivänä julistetaan, että hän elää. - Uusi testamentti oli kuitenkin kirjoitettu jo edellisellä vuosisadalla.
Adoniksen henkiinherääminen eroaa merkittävästi Jeesuksen ylösnousemuksesta. 300-luvun tekstin mukaan Adonis virkoaa eloon yhdeksi päiväksi vuodessa. Hän ei voittanut kuolemaa, vaan palaa siihen joka kerta kuten kasvikunta. Jeesus sen sijaan voitti kuoleman lopullisesti ja nousi yhden kerran ylösnousemusruumiissa ja elää ikuisesti ja lupaa ikuisen elämän niille, jotka uskovat häneen.
Vastoin väitteitä, että Mithra olisi kuollut, haudattu kalliohautaan ja noussut ylös kolmen päivän päästä ja että hänen ylösnousemustaan juhlittiin joka vuosi, Mithra-traditioon liittyvästä aineistosta ei löydy minkäänlaista viittausta edes hänen kuolemaansa.
Perusteeton on myöskin väite, että hän olisi uhrannut itsensä maailman rauhan puolesta. Traditioiden ja piirrosten mukaan hän uhrasi härän. Mitään kirjallista aineistoa kultin sisällöstä ei ole olemasta.
Samanlainen perätön väite Mithrasta ovat, että hänellä olisi ollut 12 opetuslasta kuten Jeesuksella. Tulkinta sai alkunsa kuvasta, jota reunusti kummallakin puolella 6 kaksikasvoista hahmoa. (Ne vahvistettiin myöhemmin eläinradan hahmoiksi.)
Myöskään kertomuksissa Mesopotamian ja Babylonian Marduk-jumalasta ei ole mainittu selvää kuolemaa tai ylösnousemusta.
Kristinuskon käsitteet eroavat täysin mytologioista
Kristinuskon käsitteet eroavat ratkaisevasti niistä heikoistakin vastineista, joita mytologiasta löytyy.
Esimerkkinä Jeesuksen kuoleman luonne ja merkitys:
1. Jumalan Pojan uhrikuolema luotujen puolesta on ainutlaatuista kristinuskossa. Yksikään mytologian hahmo ei kuollut jonkun toisen puolesta.
2. Vain Jeesus kuoli synnin tähden. Yksikään mytologian jumala ei kuollut auttaaksen ihmistä. Heidän kuolinsyynsä vaihtelevat metsästysonnettomuudesta itsekastraatioon.
3. Jeesus kuoli yhden kerran kaikkien puolesta. Mytologian jumalten kuolema on toistuvaa ja kuvaa luonnon kiertokulkua.
4. Jeesuksen kuoleman oli historiallinen tapahtuma. Mytologian jumalhahmojen kuolema on osa myyttistä draamaa, jolla ei ole historiallisia siteitä.
5. Jeesus kuoli vapaaehtoisesti. Mitään vastaavaa ei löydy mytologioista.
6. Jeesuksen kuolema ei ollut tappio vaan voitto. Kristinuskon todistus Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta eroaa täysin mytologiasta ja siihen kuuluvista sururituaaleista jumalten traagisten kohtaloiden vuoksi.
________
Lähteet
>http://creation.com/was-christianity-plagiarized-from-pagan->mythshttp://www.equip.org/articles/is-jesus-myth-answering-more-prime-time-fallacies
>http://www.equip.org/articles/jesus-vs-the-mystery-god?DB109
>http://www.carm.org/was-resurrection-story-borrowed
>William Lane Craig, http://www.reasonablefaith.org/site/News2?page=NewsArticle&id=6813
Amy Welborn: De-coding Da Vinci: The facts behind the fiction of The Da Vinci Code