"Mutta eläähän suuri osa ei-uskovista ihmisistäkin korkeamoraalista elämää. - Eikö se osoita, ettei hyvään elämään tarvita uskoa Jumalaan?"


 

Hyvään elämään ei tarvita uskoa Jumalaan, mutta objektiivisten arvojen lähde ei voi silti olla mikään muu kuin Jumala.

Kun Jumalaan uskomattomat henkilöt, joiden maailmankatsomuksessa ei voi olla hyvän ja pahan arvoja, eivät silti elä arvovapaasti, se on osoitus siitä, että


1. He eivät sovella maailmankatsomustaan johdonmukaisesti.

2. He ovat omaksuneet kulttuurissaan vallitsevia moraaliarvoja - eli toisten maailmankatsomusten arvoja.
Eri uskontojen ja filosofioiden käsitykset hyvästä ja pahasta pääkohdiltaan yleensä muistuttavat toisiaan, koska ihmisellä on niistä myötäsyntyinen käsitys.

3. Ihmisen on mahdotonta elää täysin arvovapaasti, vaikkei hän edes tunnustaisi absoluuttisen hyvän ja pahan olemassaoloa. Moraalilaki ja tietoisuus hyvästä ja pahasta on joka tapauksessa istutettu jokaisen ihmisen omaantuntoon.

 

Nämä johtopäätökset Jumalaan uskomattomista henkilöistä on tehtävä siksi, että nk. korkeita moraaliarvoja ja omaatuntoa ei mitenkään voi ammentaa maailmankatsomuksesta, johon ei sisälly Jumalaa - ja heillä kuitenkin on arvoja.


Maailmankaikkeudessa ilman Jumalaa ei voisi olla mitään arvoja, hyvää eikä pahaa. Kaikkihan olisi pelkkää ainetta ja energiaa, mitään henkisyyden ja moraalin lähdettä ei olisi olemassa.

 

Kaikki ajatukset olisivat aivojen omia sähkökemiallisia prosesseja.

 

Kaikki sisältö, moraalisuus ja tavoitteellisuus olisi perusteetonta kuvittelua ja harhaa.
 

Jos henkilö, joka ei usko Jumalaan, sanoo, että jokin on pahaa,
ongelmana on, mistä hän tietää sen olevan pahaa.


Jos ei ole Jumalaa,
- Ei voi olla hyvää eikä pahaa
- Olemassaolo ei ole arvokkaampaa kuin olemattomuus
- Elämä ei ole arvokkaampaa kuin kuolema
- Ihminen ei ole arvokkaampi kuin hyönteinen tai kivi
- Lajin säilyminen ei ole parempaa kuin lajin häviäminen
- Kärsimyksen puute ei ole parempaa kuin kärsimys
- Yhdet henkiset tai fyysiset tuntemukset eivät ole parempia kuin toiset
- Mikään ei ole arvokkaampaa tai parempaa kuin jokin muu.
- Mikään teko ei voi olla hyvä eikä paha tai parempi tai pahempi kuin toinen
- Mikään ei voi olla oikeudenmukaista tai epäoikeudenmukaista

 

Tämän vuoksi on epäloogista sanoa samalla kertaa "Jumalaa ei ole"
ja "pyrin elämään hyvin ja toimimaan oikeudenmukaisesti".

 

Maailmankatsomuksessa ilman Jumalaa

ei ole arvojen lähdettä.

Tällaista maailmankatsomusta tunnustava henkilö

voi silti noudattaa korkeita moraaliarvoja.

Hänen arvonsa ovat siksi peräisin muualta

kuin tästä maailmankatsomuksesta.
 

Moraalisten valintojen perusteluksi ei myöskään riitä se sinänsä tosi toteamus, että yksilö tai yhteistö voi paremmin oloissa, jossa käyttäydytään tietyllä tavalla.

"Parempi vointi" on arvo, jota ei voi perustella.


Ilman Jumalaa tuntemukset tai olemassaolon jatkuvuus olisivat samantekeviä asioita, koska kaikki olisivat arvottomia, päämäärättömiä olioita. Se arvo, mitä mille hyvänsä annettaisiin, olisi kuvittelua ja perusteetonta, ei olisi arvovaihtoehtoja hyvän ja pahan voinnin välillä.

 

Olisi samantekevää, tuhoutuuko yksilö tai maapallo nyt tai myöhemmin vai jatkaako se olemassaoloaan.
 


Myöskään arvojen sisällön selittäminen yhteisöpohjalta
ilman Jumalan asettamaa standardia ei onnistu.


Esimerkkinä seuraava kehäpäättelyketju:

- Miksi minun pitäisi olla epäitsekäs?
- Koska se on hyväksi yhteisölle.
- Miksi minun pitäisi ajatella yhteisön, muiden ihmisten etua oman etuni kustannuksella?
- Koska pitää olla epäitsekäs.


Yhteisön hyvän ajattelu oman edun kustannuksella jo sisältyy epäitsekkyyden käsitteeseen, joten se ei samalla voi olla epäitsekkyyden tavoite - aivan kuin maalien tekeminen sisältyy jalkapalloon eikä siksi voi olla jalkapallon tavoite.

 


Esim. epäitsekkyyden arvosisällön pystyy määrittelemään ainoastaan silloin, kun se sidotaan absoluuttiseen Jumalan omaan ominaisuuteen, joka on moraalilain perusta.
 

Jumala on rakkaus (1 Joh. 4:8) - eli epäitsekkyys ja rakkaus, toisten hyvän etsiminen oman kustannuksella, on hyvää ja oikein siksi, että Jumala on sellainen.


Maailmankuva, jossa ei ole Jumalaa, johtaisi arvaamattamiin seurauksiin, jos sitä todella sovellettaisiin käytäntöön.


Näinhän kuitenkin tehdään harvoin. On vaikea edes kuvitella elämää ja maailmaa, jossa kokonaisvaltaisesti noudatettaisiin ajatusta, että hyvää ja pahaa ei ole.

 

Niin kutsutut moraalittomatkaan ihmiset ja paatuneet pahantekijät eivät ole tyystin vailla moraalia, vaan se on heillä osittain suhteellista ja valikoivaa.
 

Ajatus maailmankaikkeudesta ilman Jumalaa ja absoluuttisia hyvän ja pahan arvoja onkin niin selvässä ristiriidassa ihmisenä olemisen todellisuuden kanssa, etteivät Jumalaan uskomattomatkaan henkilöt voi noudattaa sen seurauksia käytännössä.
 

Moraalinen tietoisuus hyvästä ja pahasta,

oikeasta ja väärästä on erottamaton osa

ihmisenä olemisen todellisuutta.

Tätä tietoisuutta ei voi selittää ilman

ihmisen ulkopuolelta tulevaa
absoluuttisen moraalin lähdettä.

Maailmankatsomus ilman Jumalaa on ristiriidassa

ihmisenä olemisen todellisuuden kanssa 
ja siksi virheellinen.

 

Lähteet:
Stand to Reason
Vox Day, Irrational Atheist
C.S. Lewis, Mere Christianity
> God and Science


< Takaisin