Miten voi selittää sen, että Jeesuksella oli inhimillinen mieli, vaikka hän oli Jumala? Miten selitetään Jeesuksen ihmeteot?

Välttämätön lähtökohta inkarnaation selittämiselle on se, että Jeesus Nasaretilaisen henki ja mieli oli sama kuin Jumalan toisella persoonalla. Muutoin hän ei olisi ollut lihaksi tullut Jumala, vaan joku toinen henkilö.

Kun siis Jeesus sanoi "minä", hän siis viittasi samaan tietoiseen, ainutlaatuiseen, iankaikkiseen persoonaan kuin Jumalan toinen persoona sanoessaan "minä".

Välttämätön lähtökohta inkarnaatiolle on myös se, että ihminen on luotu henkiseltä olemukseltaan riittävällä tavalla "Jumalan kuvaksi" (Jumalan kaltaiseksi) niin että Jumala - täydellisen moraalinen, älykäs ja kaikkitietävä persoona - ylipäätänsä saattoi rajoittaa itsensä inhimillisiin raameihin ja edelleen olla oma itsensä ja säilyttää minuutensa.

 

Yksi vaikeimmista Jeesuksen inkarnaatiota koskevista kysymyksistä on, miten Jeesuksen sielu/mieli saattoi olla aidosti inhimillinen samalla kun hän oli Jumala. Tästä asiasta pystytään esittämään joitakin mahdollisia oletuksia.

Jeesuksen inkarnaatio ei ollut vain jumalallisen mielen siirtymistä inhimilliseen kuoreen, jota voisi havainnollistaa sillä, mitä tapahtui komediassa "Perjantai on pahin": siinä äiti ja tytär "vaihtoivat ruumiita", niin että kummankin koko persoona, tietämys ja tunne-elämä alkoivat toimia toisen ruumiissa. Lopulta he vaihtoivat paikkaa takaisin omaan ruumiiseensa. Inkarnaatiossa asia ei ollut näin yksinkertainen. Jumalan toisen persoonan henki ja mieli yhdistyivät ihmisen ruumiiseen ja kokemustapaan perusteellisemmalla ja syvemmällä tavalla. 

Miten Jeesus tiesi asioita?

Syntyessään ihmiseksi Jumalan toinen persoona alistui sille, että hänen tapansa saada ja käsitellä tietoa olivat samat kuin kaikilla ihmisillä: tietoisuus (havainto omasta itsestä), järki, aistihavainnot, muisti ja todistustieto.

 

Hänen aivoihinsa ja muistiinsa kertyi iän, havaintojen ja kokemuksen myötä tietoa samalla tavalla kuin muilla ihmisillä.

Ne Jumalan ominaisuudet, jotka kuuluvat olennaisesti hengelliseen ulottuvuuteen, eivät lähtökohtaisestikaan voi ilmetä ja toimia ihmisaivojen ja aineellisuuden rajoissa. Kaikkialla läsnä olevuus ja kaikkitietävyys ovat tällaisia ominaisuuksia.

 

Fyysisen ruumiin rajoittamana ei voi olla läsnä kaikkialla tai ei voi olla tietoinen maailmankaikkeuden jokaisesta pisteestä - se on mahdollista vain hengelliselle, aineettomalle olennolle aineettomassa ulottuvuudessa, jossa vallitsevat toisenlaiset lainalaisuudet ja jossa on mahdollista olla riippumaton tilasta, paikasta ja etäisyyksistä.

Jumalalle ominainen ja ainutlaatuinen kaikenkattava intuitio (välitön tietämys ja tietoisuus kaikesta) on samoin mahdollinen vain hengellisessä ulottuvuudessa, eikä se voi toimia ihmisaivoissa. Аivot eivät voisi edes vastaanottaa ja käsitellä Jumalan hallitsemaa tietomäärää.

Jeesuksella persoonana oli ihmisen ruumiissakin kaikki jumalalliset ominaisuudet, jotka olivat osa hänen olemustaan Jumalana. Omaan luontoon kuuluvia välttämättömiä ominaisuuksia ei voisikaan laittaa itsestään pois, ilman että luonto muuttuisi toiseksi. ("Luonto" tarkoittaa nimenomaan niiden välttämättömien ominaisuuksien kokonaisuutta, joka jollakin olennolla on oltava ollakseen juuri tämä olento.) Inhimillisen ruumiin ja aivojen rajoissa kaikki nämä Jumalalle kuuluvat ominaisuudet eivät kuitenkaan voineet realisoitua. 

Siksi Jeesuksella mitä ilmeisimmin ei ollut hallussaan tai ulottuvillaan jumalallista tietokantaa avaruuden ja solujen rakenteesta ynnä muusta tiedosta, jota ei ollut inhimillisesti saatavilla. Kun hän sanoi, ettei hän tiennyt tulemuksensa päivää, hänellä ei ilmeisesti tosiaankaan ollut tuota tietoa inhimillisen olemuksensa ulottuvilla. 

On mahdollista, että Jeesus - joka todellisesti oli myös Jumala - pystyi tietämään samarialaisen naisen elämästä ja fariseusten ajatuksista siksi, että Pyhä Henki antoi hänen mieleensä tämän tiedon samantapaisella intuitiivisella tavalla kuin tiedon sanojen armolahjassa. On myös mahdollista, että Jeesuksella oli rajoittunut pääsy omaan kaikkitietävyyteensä. 

Millard Erickson ehdottaa, että Jeesus oli kaikkitietävä, mutta hän ei ollut tietoinen kaikesta, mitä tiesi. Ihmiseksi syntynyt Jumalan toinen persoona ei hänen mukaansa menettänyt voimiaan, ainoastaan kyvyn käyttää niitä. 

 

Erickson, samoin kuin William Craig, ovat ehdottaneet, että Jeesuksen jumalalliset tiedolliset ominaisuudet olivat hänen alitajunnassaan. Tätä ajatusta on kritisoitu siksi, että alitajunnan käsite on epäselvä. - Kaikki selitysyritykset ovat jo lähtökohtaisesti puutteellisia, koska emme tiedä, mistä tarkalleen on kysymys eikä meillä ole käsitteitä sen kuvailemiseksi.

Jeesuksen itsetietoisuus

Tietoisuus omasta itsestä, itsehavainto, on erilaista tietoa kuin tieto, joka saadaan aistien välityksellä ulkopuolelta. Tietoisuus omasta itsestä ja minuudesta on mielensisäinen, välitön, omakohtainen kokemus. Meillä ei siksi ole edellytyksiä arvioida Jeesuksen itsetietoisuutta ja sen mahdollista kehittymistä hänen elämänsä aikana.

Evankeliumeista kuitenkin selvästi ilmenee, että Jeesus oli tietoinen siitä, että hän oli sekä sekä ihminen että Jumala. Jo 12-vuotiaana hän kutsui Jumalaa Isäkseen. Luukkaan kuvaus siitä, kuinka Jeesus nuorena poikana jäi kolmeksi päiväksi temppeliin osoittaa toisaalta sen, että Jeesuksella oli tietoisuus siitä, että Jumala oli hänen isänsä, ja se osoittaa toisaalta myös sen, että hänen oli kyseltävä opettajilta saadakseen tietoa. (Nämä taas ihmettelivät hänen viisauttaan ja ymmärrystään.) 

Luukas 2:46: Kolmen päivän kuluttua he löysivät Jeesuksen temppelistä, jossa hän istui opettajien keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä. 47. Kaikki, jotka kuuntelivat häntä, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja vastauksiaan. 48. Hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi: ”Poikani, miksi teit meille näin? Isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua.” 49. Jeesus vastasi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää olla Isäni huoneessa?”

On mahdollista, että Jeesuksen mieli, joka oli inhimillisten aivojen rajoittama, tuli tietoiseksi vasta asteittain siitä, kuka hän oli ja miksi hän oli syntynyt. Erickson arvelee, että osan elämästään Jeesuksella ei ehkä ollut edes tietoisuutta jumalallisista kyvyistään (Erickson, Christian Theology) 

Miten Jeesus koki tunteita?

Jeesus koki ihmiseksi syntyessään myös sen, että hänen tunteensa olivat sidoksissa inhimilliseen kokemustapaan ja ilmenivät sen ehdoilla.

Murhe ja liikutus aiheuttivat hänen aivoissaan inhimillisen reaktion, joka ilmeni kyynelinä ja vapinana (Joh. 11.33, 35). Hän koki Getsemanessa niin suurta henkistä ahdistusta, että se sai aikaan fysiologisen reaktion, hikeen sekoittui verta (Luuk. 22:44).

Jeesus koki tietämisen ja tuntemisen ihmisen olemuksen sisältä käsin, todellisesti inhimillisessä kehyksessä ja inhimillisellä tavalla - mutta hän oli silti samaan aikaan Jumala.

 

Jeesuksen kokemus ihmisyydestä, tietämisestä, muistamisesta ja tuntemisesta oli sama kuin kaikilla muilla eli kokonaan inhimillinen ja hänellä oli ihmisen mieli. Siksi "hän ei tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on" (Joh. 2:25).  

Jeesuksen moraalinen luonne

Jeesuksen persoona ja mieli oli kokonaan vapaa synnistä. Moraalinen puhtaus on ominaisuus, joka saattoi realisoitua inhimillisessä kehyksessä. Itse asiassa Jeesuksen moraalisesti puhdas ihmisyys edusti juuri sitä, millaiseksi Jumala oli ihmisyyden alun perin tarkoittanutkin. 

Jeesuksen moraalisen luonnon pohjalta voi valaista myös kysymystä, ilmenikö Jeesuksella yksi vai kaksi tahtoa.

On sanottu, että Jeesuksella oli myös oma inhimillinen tahto, joka oli eri tahto kuin Isän, koska hän rukoili Getsemanessa "tapahtukoon sinun tahtosi, ei minun": Isäni, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi" (Matt. 26:42) ja "Abba, Isä, kaikki on mahdollista sinulle; ota pois minulta tämä malja. Mutta ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä!" (Luuk 22:42.) 

 

Moraalisesti täydellisenä Jeesus ei olisi voinut tehdä epätäydellisempää tahtovalintaa kuin Isä. Jeesuksen rukous liittyi pikemminkin tiedolliseen kysymykseen: Jos Isän tiedossa ja Hänen säätämyksensä mahdollistamissa rajoissa oli jokin Jeesuksen inhimilliseen tietämykseen kuulumaton tapa, jolla tulossa oleva kärsimys olisi voitu välttää, hän ihmisenä ahdistuksensa keskellä olisi siinä tapatuksessa toivonut sen toteutumista.

Jeesuksen ihmeteot

Usein esitetty kysymys "tekikö Jeesus ihmeensä ihmisenä vai Jumalana?" on asetettu liian yksinkertaisesti siihen nähden, kuinka monitahoinen kysymys inkarnaatio on.

 

Kuten edellä on todettu, on ilmeistä, ettei kaikkitietävyys voinut sellaisenaan toteutua Jeesuksen inhimillisessä olemuksessa. Mitä tulee ihmeisiin, joissa oli kysymys kaikkivaltiudesta - luonnonilmiöiden halintaan liittyneet ihmeet, parantamiset, luomisihmeet - on esitetty erilaisia arveluja siitä, tekikö Jeesus ne suoraan Jumalan ominaisuudessa, käyttäen omaa valtaansa, vai Isän valtuuttamana Pyhän Hengen voimalla, samaan tapaan kuin esim. apostolit, joiden kautta tapahtui ihmeitä. 

 

Apt. 10:38 on yksi raamatunpaikoista, joiden perusteella on ajateltu, että Jeesus teki ihmeet Pyhän Hengen voimalla, ei omalla voimallaan: "--te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa." 

Matt. 8:2-3 taas ilmentää sitä, että Jeesus paransi oman tahtonsa ja valtansa perusteella: 

"Ja katso, tuli pitalinen mies ja kumartui maahan hänen eteensä ja sanoi: "Herra, jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa". 3. Niin hän ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: "Minä tahdon; puhdistu". Ja kohta hän puhdistui pitalistaan." 

 

Jeesus myös asetti itsensä Isän rinnalle ja sanoi, että niin Isä kuin hän ovat aktiivisia ja toimivat: "Minun Isäni on tehnyt työtä tähän asti ja tekee yhä, ja niin teen minäkin.” (Joh. 5:17)

Kumpikin vaihtoehto voi - vajaan tietämyksemme perusteella - olla teologisesti mahdollinen ja myös sen totuuden mukainen, että Jeesuksella oli täydellinen Jumalan luonto. Mutta varsinainen kysymys on se, ettemme tiedä, kuinka monta vaihtoehtoa tässä asiassa on olemassa ja mitä eri vaihtoehdot (jos niitä on) todellisuudessa pitävät sisällään.

 

Esimerkiksi siinä tapauksessa, että Jeesus teki ihmeensä "ihmisenä", emme voi tietää, erosiko hänen riippuvuutensa Isästä siitä riippuvuudesta, mikä hänen seuraajillaan on Jumalasta. Emme myöskään tiedä, oliko Jeesuksen valtuutus ja voitelu hänen ainutlaatuisen asemansa vuoksi olennaisesti erilainen kuin hänen seuraajiensa valtuutus. 

 

On ehdotettu myös sitä, että Jeesus ihmisenä oli luopunut jumalallisten ominaisuuksiensa itsenäisestä käytöstä ja alistanut sen Isälle - eli hän pystyi käyttämään jumalallista voimaansa, ja tekikin niin monessa tilanteessa tehden ihmeitä ja lukien toisten ajatuksia, mutta Isän oli näissä tilanteissa mahdollistettava ja "hyväksyttävä" se. Tässä tapauksessa tarvittiin samanaikaisesti sekä Isän että Pojan tahto. (Tätä voisi verrata pankkilokeroon, jonka avaamiseen tarvitaan sekä lokeron haltijan että pankin avain.) Toisin sanoen Jeesus ei pystynyt esim. käyttämään omaa kaikkitietävyyttään ilman Isän apua (Erickson, Christian Theology, 1990, 771).

Toisaalta taas Isän ja Pojan samansuuntainen tahto ihmeiden tekemisessä ei eroa siitä, mikä on aina ollut Jumalan kolmen eri persoonan tahdon keskinäinen suhde. Jeesuksen toimintaa ja ihmetekoja on lähestytty myös sen periaatteen pohjalta, että Jumalan kolme persoonaa ovat aina tahtoneet samaa ja toimineet yhdessä ja yhtenä. Tällöin Jeesus teki ihmeensä sillä ainoalla tavalla, jolla Jumala toimii - Isä, Poika ja Pyhä Henki yhdessä. Tästä näkökulmasta katsottuna kysymys "tekikö Jeesus ihmeensä ihmisenä vai Jumalana?" ei vastaa asioiden tilaa eikä sitä voi esittää.

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen yhteistoiminta ilmeni myös Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen seurakunnan keskellä: Kolmiyhteinen Jumala toimii täydellisessä yksimielisyydessä ja yhtenäisyydessä ilman, että yksi kolminaisuuden jäsen toimisi itsenäisesti ilman muita.

Esimerkki tästä on 1 Kor. 12:4-6:

"Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; 
ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; 
ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama." 

Lue lisää: Did Jesus have inherent power to work miracles?

Tiedämme joka tapauksessa sen, että ihmeiden oli tarkoitus olla todistuksina Jeesuksen jumaluudesta: "Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta." (Joh. 10:25). 

 

Emme pysty määrittelemään Jeesuksen persoonan kahden luonnon suhdetta tyhjentävästi

Teologisesti ja filosofisesti hyväksyttävien raamatullisten rajojen sisällä voi esittää ja koetella erilaisia näkemyksiä inkarnaation mahdollisesta toteutustavasta. Mutta koska niin ihmisen kuin Jumalan henkisen olemuksen laatu ja toimintatapa on meille tuntematon, emme pysty lopullisesti selvittämään tätä kysymystä, vaan selitykset jäävät arvailuksi. 

Jeesuksen inkarnaatio ei kuitenkaan ole "mysteeri", mitä sanaa usein käytetään inkarnaatiosta puhuttaessa. Siinä ei ole mitään itsessään salaperäistä ja järjellistä selitystä pakenevaa. Tietämyksemme ei yksinkertaisesti ulotu alueelle, jonka tunteminen olisi välttämätöntä asian selittämiseksi.

Inkarnaation totuusarvo ei heikkene sen vuoksi, ettemme pysty selittämään siihen kuuluvia yksityiskohtia.

 

Takaisin osioon "Jeesus - kysymyksiä ja vastauksia"

Takaisin kysymysten etusivulle

Jeesuksen inkarnaatio