Mutta nyt puisto on unohdettu ja hyödytön. Kukapa siitä välittäisi keskellä tätä muutenkin autioituvaa kylää, kukapa siellä kävisi...

Salainen puutarha

Samalla kertaa surullinen ja iloinen pääsiäiskertomus
Bulgarian Dobromirkasta

Kun kuljet Dobromirkan kylän pääkatua kirkolle ja Mission Possiblen toimintakeskukselle päin, voit nähdä sillan kupeessa villiviinien peittämän, keltaisen rautaportin, joka johtaa umpeenkasvaneeseen, hylättyyn puistoon.

Puisto on kesällä lähes piilossa pensaiden ja puiden takana. Mutta keväällä, kun lehdet eivät vielä ole puhjenneet, se näkyy tielle. Puistossa on pieni, kuivunut lampi, jonka yli johtaa silta.

Haluaisin mennä katsomaan puistoa lähemmin, mutta portista ei pääse kulkemaan. Kierrän puistoon takakautta pensaikon läpi. 

Ja nyt olen täällä, "salaisessa puutarhassa"!

Voin kuvitella, että joskus täällä on ollut nurmikko, kukkia ja penkkejä. Äidit ovat tulleet tänne lasten kanssa. He ovat katsoneet sillalta veteen ja istuskelleet puiden varjossa.

Kukkivien oksien välistä pilkottaa vanha ortodoksikirkko. Siellä ei pitkiin aikoihin ole ollut jumalanpalveluksia eikä pappia, ei enää elämää, toimintaa eikä iloa. Eräs jo ikääntynyt nainen käy soittamassa kelloja vain, kun jälleen yksi kyläläinen on kuollut... 

Kauempaa katsottuna rakennus on kaunis, mutta lähempää voi nähdä, kuinka se on alkanut rapistua. Mission Possiblen toimintakeskuksen kurssilaiset pesevät sen ikkunat kerran vuodessa pääsiäiseksi.

"Salaisen puutarhan" vieressä, rinteessä Mission Possiblen toimintakeskuksen alapuolella on tontti, joka sekin oli vielä pari vuotta sitten umpeenkasvanut. Mutta nyt se on raivattu ja siellä on tapahtumassa jotain!

Tontti on aidattu, ja siellä kunnostetaan parhaillaan pientä kivitaloa, jonka seinät on muurattu perinteisellä bulgarialaisella tyylillä.

Muutos entiseen on huikea. Ennen koko tämä paikka oli täynnä rikkaruohoja ja roskia. Alussa rakennusta tuskin näkyi pensaiden takaa. Sen tyhjät ikkunat olivat kuin surulliset silmät. 

Talo, joka oli joskus ollut jonkun perheen kaunis koti, oli aivan raunioina ja toivottomassa tilassa.

Mutta sitten saimme luvan kunnostaa tontin ja talon toimintakeskuksemme käyttöön! Rakennamme nyt taloa uudestaan vanhojen perustusten ja ehjien seinien pohjalle. 

Voin kuvitella, kuinka pihalla pian kasvaa nurmikko ja sinne istutetaan hedelmäpuita ja kukkia! Taloon majoitetaan keskuksen vieraita ja perheitä. Hylätty, unohdettu rauniokasa on nousemassa kuolleista, ja kohta se on hyödyllisessä käytössä!

Pikkutalon vierestä nousee portaikko Mission Possiblen keskuksen pihalle. 

Tämäkin rakennus ja koko pihapiiri on kokenut ylösnousemuksen! 

Nelikerroksinen talo oli ennen ränsistynyt, kolkko ja autioitunut.

Piha oli villiintynyt ja suureksi osaksi tiheän pensaikon vallassa.

Nyt se on kaunis, viihtyisä, hoidetun nurmikon ympäröimä, ja joka vuosi lisäämme rakennukseen jotain uutta. 

Se on täynnä ihmisiä, toimintaa, elämää ja iloa! Sadat lapset ja nuoret käyvät siellä kesäleireillä!

Sadat aikuiset tulevat sinne tapahtumiin, retriitteihin ja seminaareihin saamaan opetusta ja uutta innoitusta ja rohkaisua elämäänsä!

Neljä erilaista kuvaa...  Mikä niistä heijastaa oman elämämme tilaa?

Onko elämämme kuin tuo kaunis kirkkorakennus, jonka pikku hiljaa rapistuvien kuorien sisällä ei ole enää elämää eikä iloa ja jolla ei ole tarkoitusta eikä tulevaisuutta?

Onko elämässämme ehkä suljettuja, toivottomia nurkkia, jotka muistuttavat tuota hylättyä ja umpeenkasvanutta puutarhaa?

Vai olemmeko juuri heräämässä toivottomuudesta ja kurkottamassa kohti valoisaa tulevaisuutta kuten tuo pikku talo, joka odottaa kattoa ja seuraavia rakennusmiehiä?

Tai ehkä olemme kuin tuo aktiivinen toimintakeskus ja jo niin vakiintuneita ja tottuneita hedelmälliseen ja valoisaan elämään, ettemme enää edes muista niitä aikoja, jolloin sisällämme oli autiota, kylmää ja pimeää.

Jos olemme kuin tuo sisäisesti kuollut rakennus tai hylätty puisto, tämä on meille sopiva ja rohkaiseva pääsiäisjae: 

"Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!" (Ef. 5:14)

Jos olemme kuin se parhaillaan kuolleista nouseva pikkutalo tai elämää täynnä oleva toimintakeskus, olemme todistuskappaleita siitä, että muillakin on toivoa. Elämään palautetuille sopii tämä jae: "ja Kristus on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut." (2 Kor. 5:15)

Hyvää pääsiäistä kaikille!