Mitä tarkoittaa, kun Jeesus sanoo: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi” (Luuk. 10:27). ​Erityisesti, mitä tarkoittavat sanat ”kaikesta mielestäsi”, jotka tuntuvat viittaavan ihmisen järjelliseen, älylliseen puoleen?

Seuraavassa käsitellään Jumalan palvontaa ja rakastamista eri näkökulmista ja lopuksi tätä taustaa vasten tarkastellaan Jumalan rakastamista järjellä, kaikesta mielestä.

Jumalaa palvova asenne  - Jumalan rakastamista koko olemuksella

Jumala loi maailmankaikkeuden ja ihmisen omaksi kunniakseen, ja siksi hmisen elämän päätarkoitus on tuoda Jumalalle kunniaa ja iloita Hänestä iankaikkisesti. Näin tehdessämme koemme samalla itse sanoinkuvaamatonta onnea, iloa ja mielekkyyttä.

Kun kunnioitamme Jumalaa, meillä on Häntä palvova asenne. Palvonta on uskovan ihmisen asenne, joka läpäisee koko elämän. Palvova asenne on koko elämän linjausta Jumalan tarkoitusten ja säätämyksen mukaisesti. Mitä syvemmin ymmärrämme Jumalaa ja Kristuksen työtä, sitä kokonaisvaltaisemmin haluamme osoittaa Häntä kohtaan täydellistä lojaalisuutta ja maksimoida elämässämme kunnian tuomisen Jumalalle..

Palvonta ei siksi ole vain jonkin tunteen ilmaisua. Jumalan palvonnassa ja Hänen rakastamisessaan on kysymys korkeimman kunnioituksen ja kunnian antamista Jumalalle koko olemuksella: ymmärryksellä, tunteella, hengellä, toiminnalla. Rakastamme ja palvomme Jumalaa koko olemuksellamme – juuri kuten Jeesus sanoo Luuk. 10:27:ssa.

Olemuksemme eri elementit tässä jakeessa ovat:
Mieli – ymmärrys 
Sielu – tunne 
Voima – toiminta 
Sydän – sisin, henki

”Rakasta Jumalaa kaikesta sielustasi”

”Kaikesta sielustasi” viittaa tunne-elämäämme. Jumalan luonne ja Hänen Hänen luonteensa ja tekonsa koskettavat tunteitamme, ja meillä on alituinen valmius ja herkkyys palvella Jumalaa ja tuoda Hänelle ylistystä ja kiitosta.

 

Jumalan luonteen ihailu

Mitä enemmän tunnemme Jumalaa, sitä enemmän ihailemme ja arvostamme Hänen luottaan, tahtoansa, ajatuksiaan ja tekojaan. Jumalan viisaudesta ja suunnitelmista kirjoittaminen johti Paavalin ylistämään Häntä Roomalaiskirjeen 11. luvun lopussa:

Room.11:33. Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!
-- 36. Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen.

Henkilökohtainen suhde ja rakastava luottamus

Paavali sanoi tuntevansa Hänet, johon uskoi. (2 Tim. 1:12). Suhtaudumme Jumalaan sillä spontaanilla rakastavalla luottamuksella, minkä Pyhä Henki saa aikaan meissä, joista on tullut Jumalan lapsia.

Room. 8:15 Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"

 

Gal. 4:6 Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"

Jumalan tekojen arvostus ja vastarakkaus:

Vastaamme Jumalan rakkauteen omalla rakkaudellamme. Mitä suurempana koemme Jumalan rakkauden meitä kohtaan, sitä suurempi on meidän rakkautemme Häntä kohtaan.

Luuk. 7:47 "Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän."

 

”Rakasta Jumalaa kaikesta sydämestäsi”

Tämä viittaa henkeemme – sisimpäämme, mielenlaatuumme. Se tarkoittaa, että meillä on kaikessa Jumalan tahdon ja kunnian mukaan linjautuva mielenlaatu. Meillä on Jumalan pelko - oikea, Jumalaa kunnioittava asenne.

 

Tällainen Jumalan pelko näkyy pienissäkin asioissa, ja juuri tällaisesta Jumalan kunnioituksesta on kysymys, kun Jeesus sanoo:

Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä. Luuk. 16:10

Jeesus sanoo myös:

”Joka ei ole minun puolellani, se on minua vastaan. Joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.” Matt. 12:30

Virrassa on vain kaksi suuntaa: myötävirtaan tai vastavirtaan. Toimintamme ja elämämme joko kulkee Jumalan tahdon mukaisesti ja edistää Hänen kunniaansa, tai sitten se häiritsee ja hajottaa Hänen suunnitelmiaan ja etsii enemmän omaa kuin Jumalan kunniaa.

Paavali kirjoittaa joistakin työntekijöistä ja epäpuhtaista motiiveista, joille on juuri tyypillistä kunnian antaminen ihmiselle:

"Kaikki he etsivät omaansa eikä sitä, mitä Kristuksen Jeesuksen on”  Fil. 2:21

 

Kunnian kieltäminen Jumalalta on toimimista ja kapinoimista koko luomisjärjestystä ja maailmankaikkeuden ja hengen maailman totuutta vastaan.
 

”Rakasta Jumalaa kaikesta voimastasi”

Jumalan rakastaminen kaikesta voimasta liittyy toimintaan. Kukin meistä voi omalta osaltaan toimia siinä tarkoituksessa, mitä varten Jumala on luonut koko maailmankaikkeuden ja ihmisen. Jeesuksen seuraajat kirkastavat Jumalaa Hänen valtakuntansa työn jatkajina

Joh. 15:8 Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni.

Miten toimimme ilmentäessämme rakkautta Jumalaa kohtaan?

1. Tottelevasti

Jumalan totteleminen kuuluu Hänen palvomiseensa. 

Joh. 14:23 Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.

2. Kaikkemme antaen 

Paavali opastaa Timoteusta toimimaan ja näkemään palvelutyössään vaivaa. 

2 Tim. 2:3 Kärsi vaivaa niinkuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies.
15 Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa.                    
 

 

3. Kestävästi ja kärsivällisesti

Kirkastamme Jumalaa, kun olemme kestäviä kärsimyksissä. Valitsemme Jumalan oman etumme edelle ja vapaasta tahdostamme korotamme Jumalan elämässämme korkeimmalle. Näin toimiessamme tiedostamme, että kaiken perimmäinen tarkoitus on Jumalan kunnia, ja siksi toimintamme on todistus maan ja taivaan edessä Jumalan kunnioituksesta.

1 Piet. 4:13-14 vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.

Jumalan palveluksen tulee olla meille siis elämäntapa, jota ylläpidämme kestävästi kaikissa tilanteissa päämääränämme iankaikkisuus Jumalan luona. Paavalille Jumalan palvelus oli elämäntapa. Hän kirjoittaa julistajantehtävänsä vaivoista seuiraavasti: 

2 Kor 4:16-18 Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.

Mitä toimintaamme kuuluu tuodessamme sen kautta Jumalalle kunniaa?

1. Kirkastamme Jumalaa julistamalla evankeliumia. 

Näin siellä, missä ei ennen ole kunnioitettu Jumalaa, aletaan kunnioittaa Häntä.

 

2 Kor 4:5 Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.
6 Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.

 

2. Kirkastamme Jumalaa rukoilemalla. 

 

Rukouksemme osaltaan johtaa siihen, että Hänen tahtonsa tapahtuu maan päällä niin kuin taivaassa.

 

Joh. 14:13: ”ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.” 

 

3. Kirkastamme Jumalaa, kun elämme arkemmekin tehtävämmekin Jumalan kunniaksi.

1 Kor. 10:31 "teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi".
Jumalan kuva meissä kirkastuu, kun  teemme tehtävämme ja elämme Jumalan kunniaksi.

Jumalan kunnioitus ja kirkastaminen näkyy meistä monin tavoin: 


- puheesta (kannustava, nälvivä),
- käytöksestä  (ystävällinen, lempeä, kohtelias),
- toimintatavoista   (huolimaton, huolellinen, epäluotettava) 
- ulkoasusta (huolimaton, epäsiisti, huoliteltu), 
- jne. 

 

Kyseessä on elämänasenne, elämäntapa, jossa eletään Kristukselle ja kaikki, minkä teet, heijastaa rakkauttasi Herraa kohtaan.

 

”Rakasta Herraa kaikesta mielestäsi”

Jumalan kunnian tunteminen ja reagointi siihen

Jumalan rakastaminen kaikesta mielestä viittaa siis ymmärrykseen. Miten voimme rakastaa ja palvoa Jumalaa ymmärryksellä? Miten voimme kunnioittaa Jumalaa älyllisellä mielellämme?

Paavali puhuu seuraavassa raamatunkohdassa”tietämisestä”, ”ymmärtämisestä” (kreikaksi gnosis) ja siitä, miten se on vaikuttanut hänen ja hänen työtovereidensa palvelutyöhön, julistukseen ja tavoitteisiin:

2 Kor .4:5 Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.
6. Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, (gnosis) sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.

 

Koska he siis olivat tulleet tuntemaan ja tietämään Jumalan kirkkauden Kristuksessa, heidän tavoitteekseen oli tullut tämän kirkkauden levittäminen Kristus-keskeisellä julistuksella ja seurakuntia palvelevalla asenteella.

Kun siis palvomme ja rakastamme Jumalaa ymmärryksellämme, ymmärrämme kuka Jumala on ja kuinka suuri on Hänen kunniansa  - mutta emme ainoastaan ymmärrä vaan myös reagoimme siihen, kuten Paavali ja hänen työtoverinsa olivat tehneet.

Miten reagoimme, kun ymmärrämme Jumalan kunnian?

Ensinnäkin reagoimme antamalla ylistyksen ja tunnustuksen vain Jumalalle, ei toiselle.

Seuraavissa jakeissa puhutaan selvästi Jumalan järkiperäisestä ilmoituksesta ja sen torjumisesta järjellä: Ymmärtämättömyydessään ihmiset eivät ole antaneet Jumalalle kunniaa. Heidän ”ymmärtämätön sydän pimentynyt”. (Sanat ja ilmaisut, jotka viittaavat tietämiseen ja ymmärtämiseen on seuraavassa lihavoitu)

 

Room. 1:18 Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
19 sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
20 Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
21 koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
22 Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet

Toiseksi, reagoimme luottamalla Jumalan sanaan.

Luottamalla siihen, mitä Jumala on puhunut, tunnustamme älyllisesti Hänen sanojensa arvovallan ja totuudellisuuden.

Usko ei ole toiveajattelua, vaan se perustuu tietämiselle, ymmärrykselle ja todistusaineistolle. Olemme vakuuttuneita Jumalasta ja hänen sanastaan.

Kun Paavali kuvasi Aabrahamin uskosta, tähän uskoon liittyi juuri tällainen luottamuksen ja Jumalan älyllisen kunnioituksen elementti:

Room. 4:18 Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi -- eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut-sillä hän oli jo noin satavuotias-ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;
20 mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle,
21 ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.

Uskonpuhdistajat määrittelivät, että uskoon sisältyy 1. kohde, 2. sisältö ja 3. luottamus. Tämä ilmeni Aabrahamin uskossa seuraavasti: 


1. Kohde: Hänen uskonsa kohdistui kaikkivaltiaaseen Jumalaan.
2. Sisältö: Hän ymmärsi järjellään, että Jumala on luotettava.
3. Luottamus: Hän asetti tämän ymmärryksen perusteella henkilökohtaisen luottamuksensa Jumalan sanaan.

Paavali sanoo, että kun Aabraham teki näin, hän antoi kunnian Jumalalle. Hän siis kunnioitti Jumalaa olemalla epäilemättä. Tämä on Jumalan palvomista mielellä!

 

Miten Jumalan palvominen ja kokonaisvaltainen rakastaminen vaikuttaa elämäämme?

Kun näemme ja ymmärrämme Jumalan kunnian ja se on elämämme perusperiaate, meitä ei tarvitse kehottaa ylistämään Häntä. Keskittyessämme Hänen suuruuteensa ja kirkkauteensa ja kunnian tuomiseen Hänelle kaikin tavoin myös itse muutumme, ja  elämämme muuttuu.

"Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki."
2 Kor. 3:18.


< Takaisin

”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta mielestäsi!”