Raamatun tarkoittaman orjuuden ja uuden ajan orjuuden erot 

1. Ero orjuusjärjestelmän perustana olevissa motiiveissa

Uuden ajan orjuus perustui siihen, että omistajat saisivat taloudellista etua ja paremman elämän. Raamatun mainitsemassa orjuudessa ensisijainen motiivi oli palvelijan taloudellinen etu. (4 Moos. 25:35-37)

2. Ero siinä, miten päädyttiin orjaksi. 

 

Uuden ajan orjuudessa ihmisiä kaapataan ja pakotetaan orjuuteen. Raamatun mainitsemaan orjan asemaan päädyttiin eri tavoin, usein vapaaehtoisesti. 

  • Vapaaehtoinen määräaikainen palvelussuhde sopimuksen perusteella taloudellisen tilanteen vuoksi ja velkojen maksamiseksi. (2 Moos. 21:2, 5 Moos. 15:12-15)

  • Vapaaehtoinen pysyvä palvelussuhde: Tämä ei ollut epätavallista. (2 Moos. 21:5-6. 5 Moos. 15:16-17). 

  • Työpalvelu rangaistuksena ja korvauksena vahingonteosta: Omaan tai muuhun kansaan kuuluva rikoksen tehnyt henkilö joutui suorittamaan työpalvelua,jos vahinkoa ei pystytty maksamaan (2 Moos. 22:1-3).

  • Pysyvät palvelijat muista kansoista: Vanhan testamentin ajan hebrealaisilla oli pysyviä orjia/palvelijoita, jotka olivat peräisin ympäröiviltä alueilta sotilaallisten valloitusten perusteella. Tällöinkään heitä ei saanut kaapata vastentahtoisesti, eikä heitä saanut myydä - tästä oli määrätty kuolemantuomio (4 Moos. 25:44-46, 2 Moos. 21:16).

  • Laki määräsi ankaran rangaistuksen omaan kansaan kuuluvan henkilön pitämisestä orjana vasten tämän tahtoa (5 Moos. 24:7).


3. Ero orjien/palvelusväen kohtelussa

 

Raamatun ajan palvelijoiden ja uuden ajan orjien kohtelussa on merkittäviä eroja.

  • Palvelijoiden hyvästä ja kunnioittavasta kohtelusta oli määräyksiä Mooseksen laissa (4 Moos. 25:43,46,53, 5 Moos. 15:18).

  • Orjat/palvelijat saivat päättää, halusivatko pysyä isäntiensä luona (2 Moos. 21:5, 5 Moos. 15:16).

  • Usein orjat vapautettiin, ja silloin he saivat mukaansa omaisuutensa. 5 Moos. 15:12

  • Palvelusväki sai levätä sapattina kuten muutkin ja viettää Jumalan palvelukseen liittyviä juhlia. 2 Moos. 20:9-10, 5 Moos. 5:13-14, 5 Moos. 12:12,18

  • Isännät olivat lain mukaan vastuussa siitä, miten kohtelivat palvelijoitaan. 2 Moos. 21:20. 5 Moos. 25:1-3

  • Orjat voitiin vapauttaa, jos isäntä kohteli heitä huonosti (2 Moos. 21:26-27).

  • Muista kansoista tulevien orjien oli Mooseksen lain mukaan mahdollista saada turvapaikka. Heitä ei tullut kohdella isännän omistamina (5 Moos. 23:15).

  • Näiden orjien oli mahdollista päästä juutalaisen kansan jäseniksi isäntiensä mukana (2 Moos. 12:43-44).

  • Palvelijoilla/orjilla oli oikeuksia isäntiensä kodissa osana perhekuntaa ja he saattoivat saada osan isännän perinnöstä (1 Moos. 24:2, Snl. 17:2).

4. Ero siinä, kuinka orjat/palvelijat voivat saada vapautuksen 

 

  • Perheenjäsen saattoi lunastaa orjan vapaaksi maksamalla velan (4 Moos. 25:47-49).

  • Orja saatoi itse maksaa velkansa ja päästä vapaaksi (4 Moos. 25:49).

  • Orjat vapautettiin joka 7 vuosi, joka oli kansallinen sapattivuosi ja jolloin velat annettiin anteeksi (2 Moos 21:2, 5 Moos. 15:12-13)

  • Orja vapautui myös, jos hänelle aiheutettiin vamma (2 Moos. 21:26)

Entä ne amerikkalaiset kristityt, jotka vastustivat orjuuden lakkauttamista vedoten Raamattuun?

 

Se, että jotkut uskovat ovat tulkinneet Raamattua sen perusopetusten vastaisesti, ei toki tarkoita, että kristinusko opettaa näin. On myös houomattava, että orjuuden lakkauttamisessa juuri uskovilla oli suuri merkitys.

Kun amerikkalaiset orjien omistajat viittasivat Raamattuun tukeakseen ja puolustaakseen käytäntöään, he eivät joko ymmärtäneet Uuden testamentin tarkoittamaa orjuuden käsitettä tai tietoisesti olivat noudattamatta sitä. Raamattuun vedotessaan he vääristivät orjuuden käsitteen ja noudattivat muita kuin raamatullisia ohjeita ja käytäntöjä. 

 

Lähde ja lisätietoa:

Four differences between New Testament servitude and New Wolrd slavery (J. Warner Wallace)

Why did some historic Christians promote slavery while others condemned it? (J. Warner Wallace)