"Miksi minun, nykyajassa elävän ihmisen, pitäisi uskoa Jeesukseen? Mitä merkitystä hänellä voisi olla minun elämässäni?" 

Paras ja aukoton selitys kaikelle sille tiedolle, mitä meillä on Jeesuksesta, on se, että hän todella on se, joka hän sanoi olevansa, ja että se, mitä Raamattu hänestä opettaa, on totta: Hän on ihmiseksi syntynyt Jumala - kolminaisen Jumalan yksi persoona - ja hän on ainoa välittäjä ihmiskunnan ja Jumalan välillä. 

Jos ja kun Jeesus on se, joka hän sanoi olevansa, minun suhtautumiseni häneen on ratkaisevan tärkeää iankaikkisen kohtaloni kannalta.

Vain Jeesus voi antaa syntini anteeksi ja auttaa minua välttämään niiden rangaistus. Oman sielun joutuminen ikuisesti eroon Jumalasta, hyvyyden ja toivon lähteestä, on suurin koettavissa oleva henkilökohtainen menetys.

Jeesus on persoona, jonka henkilökohtainen tunteminen tuo elämään uuden ulottuvuuden: yhteyden ikuiseen, muuttumattomaan rakkauteen, hyvyyteen, totuuteen ja viisauteen, jollaista ei löydy mistään inhimillisestä lähteestä.

Ilman yhteyttä Jumalaan ihminen ei koskaan saa kokea, mitä on hengellisesti ehyt, Jumalan tarkoituksen mukainen ihmisyys. 

Jeesus on luvannut seuraajilleen yltäkylläisen elämän - eli mielekkään, tarkoituksellisen, eheän ja siunauksellisen elämän Jumalan yhteydessä ja johdatuksessa.

Vaikka Jeesuksen seuraaminen toisi mukanaan vaikeuksia siinä ympäristössä, jossa uskova elää, hänen itsensä mukanaolo seuraajiensa elämässä on tärkeämpää ja arvokkaampaa kuin se, mitä he menettävät.

JEESUKSEN HISTORIALLISUUS
 
"Jeesus ei ole historian henkilö, hän ei ole koskaan elänyt."

 

Kukaan vakavasti otettava tutkija ei nykyään esitä väitettä Jeesuksen historiallisuutta vastaan. Sitä on käytetty aikanaan kommunistisen maailmankatsomuksen propagoimisen yhteydessä.

Ainoa syy Jeesuksen historiallisuuden kiistämiselle on poikkeuksellisen jyrkkä ja faktoista piittaamaton ideologinen ennakkoasenne.

Jos kiistetään Jeesuksen historiallisuus, samaa mittapuuta noudattaen pitäisi kiistää suurin osa muista antiikin henkilöistä. 

Näkemykselle myyttisestä hahmosta on kuitenkin nykyään tullut jälleen kannattajia (joskaan ei varteenotettavien tutkijoiden joukossa). Tällaisen näkemyksen yleistyminen vastoin kaikkea faktatietoa heijastaa länsimaisen kulttuurin kasvavaa epäilevää asennetta. Myös Mooseksen, Buddhan ja Muhammedin historiallisuutta epäillään.) Skeptisyys on osittain noussut uusateismista.

Tunnettu ateisti, entinen evankelinen kristitty John Loftus edustaa tätä näkemystä. Hän on sanonut: "Kaikki ateistit ovat yhtä mieltä siitä, että se ihmeitätekevä Jeesus, josta evankeliumit kertovat, ei koskaan ole ollut olemassa. Oma arveluni on, että agnostisismista Jeesuksen suhteen tulee ateismissa vallitseva näkemys.”
Lähde ja lisätietoa: 
"The strange case of the missing Jesus." Stephen J. Bedard, Christian Week, 2016

 

Jeesuksen historiallisuuden tueksi on seuraavia perusteita:

1. Kristinusko syntyi dokumentoidulla tavalla tiettynä historian hetkenä keskellä sivistynyttä maailmaa tietty henkilö keskipisteenään.

Ajanlaskumme on perustettu historiallisen henkilön syntymälle - ei sellaisen, jota ei ole ollut edes olemassa. 

2. Jeesuksen elämästä ja opetuksista on luettavissa neljän eri aikalaisen laatima laaja kuvaus. Hänen elämänsä on dokumentoitu poikkeuksellisen vahvalla tavalla.

Evankeliumit ovat päteviä historiallisia lähteitä. Niistä käy ilmi, että ne koostuvat silminnäkijätodistuksista tai rakentuvat silminnäkijöiltä saadulle tiedolle, mikä on historiankirjoituksessa paras mahdollinen lähde.

Johanneksen evankeliumissa sanotaan, että sen on kirjoittanut opetuslapsi, joka oli itse mukana esim. viimeisellä ehtoollisella. (Johanneksen opetuslapsi Ireneus ja tämän opetuslapsi Polykarpos vielä vahvistavat tämän.)

 

Laaja varhaisten kirkkoisien todistus osoittaa, että Markuksen evankeliumin kirjoittaja oli Pietarin opetuslapsi, minkä vuoksi tämä evankeliumi sisältää Pietarin silminnäkijätodistuksia. 

 

Evankeliumit selvästi käsittelevät historiallista henkilöä. Luukas ja Matteus ovat dokumentoineet Jeesuksen sukuluettelot. Luuk. 3:23 toteaa, että Jeesus oli noin kolmekymmentävuotias aloittaessaan toimintansa. Apt. 10:37 ja muut kohdat toteavat, että Jeesuksen toimintaa edelsi Johannes Kastajan toiminta, joka alkoi keisari Tiberiuksen 15. hallintavuonna (vuonna 28 tai 29). 

 

3. Jeesuksen henkilökuvan "keksiminen" on poissuljettu vaihtoehto.

  • Jos Jeesus ei ollut historian henkilö, hänen henkilökuvansa ja elämänsä ovat keksittyjä. Jeesuksen ominaisuudet - moraalinen esimerkillisyys, opetustaito, viisaus, hengellinen ymmärrys, samoin kuin hänen puheidensa ja persoonansa yllättävyys ja samalla johdonmukaisuus, ovat kuitenkin niin poikkeuksellisia, että tällaisen hahmon "keksiminen" on poissuljettu vaihtoehto. 
    Jeesuksen puheista todettiin: "ei koskaan ole kukaan puhunut niin kuin se mies puhuu." ja "hän puhuu niin kuin se, jolla valta on, ei kuten fariseukset."

 

Voidakseen luoda Jeesuksen kaltaisen hahmon

 "keksijän" tulisi itse olla

ainakin yhtä korkealla tasolla kuin hän,

myös moraalisesti

- mutta esitellessään kuviteltua hahmoa todellisena

keksijä ei enää ilmentäisi

moraalista esimerkillisyyttä

vaan olisi ristiriidassa kirjoituksensa kanssa. 

  • Näitä kirjoittajia ei myöskään ollut yksi, vaan neljä, ja kaikkien henkilökuvat Jeesuksesta ovat yhteensopivia. Samoin muista olemassaolevista lähteistä voi päätellä samantapaisia piirteitä Jeesuksesta.

  • Ei ole mitään uskottavaa motiivia tällaisen hahmon keksimiselle. 

4. Jeesuksen persoonan, kuoleman ja ylösnousemuksen teologisen merkityksen keksiminen on samoin poissuljettu vaihtoehto.

Ajatus ristiinnaulitusta Messiaasta, samoin kuin Jumalan kolminaisuus siten kuin Jeesus sen ilmoitti, sopivat huonosti juutalaisuuteen. Jumalan toisen persoonan ihmiseksi tulemisen, elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen "keksiminen" tuon ajan teologisista lähtökohdista käsin on poissuljettu selitys.

5. Paavali oli historian henkilö, jonka elämän tapahtumat ja usko olivat sidoksissa historialliseen Jeesukseen

Paavalin kirjeet, jotka ovat kiistatta aitoja, historiallisiin tilanteisiin liittyviä kirjoituksia, on kirjoitettu kristinuskon ensimmäisen kolmen vuosikymmenen aikana, ja niissä kaikissa viitataan Jeesukseen todellisena historian henkilönä. Paavali viittaa Jeesukseen todellisissa tilanteissa (leivänmurto, ristiinnaulitseminen, ylösnousemus, jolla oli todistajia.) 

On mahdotonta selittää ja ymmärtää Paavalin henkilöhistoriaa ilman historiallista Jeesusta. Paavalin elämä oli osa Jeesuksesta todistavaa historiallista näyttöä. On erittäin outoa väittää, että Paavali oli historian henkilö, mutta hänen aikalaisensa Jeesus myyttinen hahmo. 

6. Uusi testamentti ja varhaiset seurakunnan kirjoitukset mainitsevat useaan kertaan Jeesuksen velipuolen Jaakobin.

Paavali mainitsee tavanneensa hänet ja mainitsee myös hänen teloituksestaan (1 Tess. 2:15-16). On vaikeaa ajatella, että myyttisellä hahmolla olisi todellinen veli. 

7.  Varhaiset juutalaiset ja ei-juutalaiset lähteet mainitsevat, että Kristukseksi kutsutti mies eli ja kuoli Palestiinassa Pontius Pilatuksen aikana.

 

Kristinuskon vastustajatkin vahvistivat, että Jeesus oli todellinen henkilö, joka teki ihmetekoja. Hänestä on mainintoja kirjoituksissa, joissa suhtauduttiin erittäin negatiivisesti kristinuskoon. (Lue lisää lähteistä tästä)

8. Historiallinen Jeesus on paras selitys seurakunnan synnylle.

On erittäin vaikeaa uskottavasti selittää, kuinka seurakunta olisi käytännössä syntynyt ilman historiallista Jeesusta ja hänen kuolemaansa ja ylösnousemustaan.

9. Varhainen seurakunta yksimielisesti piti Jeesusta historiallisena henkilönä.

Myös kirkkoisä Origenes (n. 185–254), joka harrasti allegorista tulkintaa, piti evankeliumeja kuvauksina todellisesta historiallisesta Jeesuksesta. 

10. Jos varhainen seurakunta olisi uskonut myyttiseen Jeesukseen, olisi mahdotonta selittää, miksi se olisi alkanut sen jälkeen julistaa historiallista Jeesusta.

Ajatus uskonnollisesta salaliitosta ei tule kysymykseen. Jos Jeesus oli alunperinkin myyttinen hahmo eikä hän ollut koskaan elänyt eikä tullut ristiinnaulituksi Pontius Pilatuksen aikana, keksitty oppi historiallisesta hahmosta olisi ollut erittäin helppo osoittaa vääräksi. Kukaan ei olisi alkanut uskoa historialliseen Jeesukseen. 

 

Kanadalainen kirjoittaja Earl Doherty esittää 1999 ilmestyneessä kirjassaan "The Jesus Puzzle: Did Christianity Begin With a Mythical Christ" väitteen, että alkuseurakunta piti Jeesusta vain hengellisenä olentona hengellisessä ulottuvuudessa, ja vasta seuraavan sukupolven uskovat erehtyivät pitämään häntä historiallisena.
 

Toinen kanadalainen, Tom Harpur, väittää kirjassaan "The Pagan Christ" (2003), että Jeesus ei koskaan elänyt vaan evankeliumit perustuvat pakanallisiin myytteihin. (Lue lisää: "The strange case of the missing Jesus", Christianweek.org)

11. Jos Jeesus ei koskaan elänyt, kristinuskoa vastustavat roomalaiset ja juutalaiset johtajat, joilla oli pääsy sen ajan dokumentteihin, olisivat helposti voineet osoittaa, ettei Jeesusta näy missään kirjoituksissa.

Kristinuskon kasvu olisi pysähtynyt siihen.

 

Varhaisen seurakunnan ei koskaan tarvinnut

puolustaa uskoa sellaista väitettä vastaan,

ettei Jeesusta koskaan ollutkaan. 

Mikään ei viittaa siihen,

että olisi edes ollut liikkeellä sellainen huhu tai väite,

ettеi Jeesus olisi ollutkaan todellinen henkilö.

- Lue lisää tältä sivustolta: Artikkeli "Jeesus historian henkilönä - Raamatun ulkopuoliset lähteet"

- Richard Bauckham, "Jesus and the Eyewitnesses: The Gospels as Eyewitness Testimony"

Mistä tiedetään, että Jeesus todella kuoli ristillä? 

Jeesuksen ristinkuolemaa pidetään yleisesti niin hyvin vahvistettuna historiallisena tosiasiana, että kukaan vakavasti otettava tutkija ei kiellä sitä.

 

1. Jeesuksen ristinkuolemasta on useita toisistaan riippumattomia todistuksia ja yksityiskohtaisia silminnäkijätodistuksia. Siihen viittaavat niin monet Uuden testamentin kirjoittajat kuin useat ulkopuoliset lähteet. 

Näihin lähteisiin kuuluvat mm. juutalainen historioitsija Flavius Josefus, roomalainen historioitsija Tacitus, kreikkalainen filosofi ja satiirikko Lukianos sekä juutalainen Talmud.

Josefus kirjoitti: "Pilatus, johtavien miesten ehdotuksesta.... tuomitsi hänet ristiinnaulittavaksi…" 

2. Kuolema ristiinnaulittuna oli niin häpeällinen asia, että sitä ei olisi koskaan voitu sepittää juutalaisesta taustasta käsin.

Mitkä ovat Jeesuksen ylösnousemuksen historialliset todisteet?

Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuutta perustellaan usein nk. minimaalisilla tosiasioilla (Gary Habermasin käyttöönottama lähestymistapa) - seikoilla, joiden puolesta on niin vahva näyttö, että valtaosa tutkijoista (myös kristinuskon kriitikot) pitävät niitä historiallisina tosiasioina. Nämä yleisesti tunnustetut seikat ovat seuraavat:

1. Jeesus kuoli ristiinnaulittuna.

2. Hänet haudattiin.

3. Hänen kuolemansa vuoksi opetuslapset olivat toivottomia.

4. Jeesuksen hauta löydettiin tyhjänä.

5. Opetuslapsilla oli kokemuksia, joiden he uskoivat olevan todellisen, kuolleista ylösnousseen Jeesuksen ilmestymisiä. 

6. Opetuslasten asenne ja käytös muuttui, ja epäilijöistä tuli rohkeita julistajia.

7. Jeesuksen ylösnousemus oli heidän sanomansa keskeinen sisältö.

8. He julistivat Jeesuksen  ylösnousemuksesta Jerusalemissa.

9. Seurakunta syntyi ja alkoi kasvaa.

10. Juutalaiset, jotka alkoivat uskoa Jeesuksen, muuttivat jumalanpalveluspäivän lauantaista sunnuntaiksi. 

11. Jaakob (Jeesuksen perheen jäsen ja entinen epäilijä) alkoi myös uskoa Jeesukseen, joka ilmestyi myös hänelle.

12. Paavali (opetuslasten joukkoon kuulumaton juutalainen skeptikko ja seurakunnan vainoaja) alkoi myös uskoa Jeesukseen ja julistaa hänestä.

 

Usein käytetään vain neljää seuraavaa tosiseikkaa: 

1. Hautaaminen Joosef Arimatialaisen avulla: Hautapaikka oli tunnettu.

 

Varhaisin teksti, jossa mainitaan Jeesuksen hautaaminen, on uskontunnustus, jota Paavalin siteeraa 1 Kor. 15:3-4:ssa. Se ajoittuu seurakunnan erittäin varhaiseen aikaan. Kaikki neljä evankeliumia mainitsevat Jeesuksen hautaamisen. 
Joosef Arimatialainen, jonka hautaan Jeesus haudattiin, oli jäsenenä oikeuselimessä, joka tuomitsi Jeesuksen. Olisi ollut erittäin epätodennäköistä, että hänen nimeään olisi käytetty ja hänestä kerrottu totuudenvastaisesti. Sekä juutalaiset että Jeesuksen seuraajat tiesivät haudan sijainnin.

Jeesuksen hautaamiselle on yritetty ehdottaa muita vaihtoehtoja, mutta näiden teorioiden tueksi ei ole mitään näyttöä. 

2. Hauta löydettiin tyhjänä, ja naiset todistivat siitä ensimmäisinä

 

Evankeliumien mukaan Jeesuksen kuolemaa seuraavana sunnuntaiaamuna naiset, jotka menivät haudalle tarkoituksenaan voidella ruumis, löysivät sen tyhjänä. Naistodistajiin vetoaminen oli tuon ajan kulttuurissa niin epätavallista, että keksityssä tai legendaarisessa kertomuksessa todistajina kaiken todennäköisyyden mukaan olisivat olleet miehet. Historioitsija Josefuksen mukaan naisten todistusta pidettiin ensimmäisellä vuosisadalla niin arvottomana, ettei se ollut pätevä juutalaisessa oikeudenkäytössä.

Julistukselle Jeesuksen ylösnousemuksesta oli olennaista, että siitä oli todistuskappaleena tyhjä hauta. Vastustajatkaan eivät kiistäneet sitä, että hauta oli tyhjä - he sitä vastoin yrittivät keksiä asialle selityksiä - esim. että opetuslapset olivat varastaneet ruumiin.

3. Jeesuksen kuolemanjälkeiset ilmestymiset

 

Jeesuksen ilmestymiset opetuslapsille ylösnousemusta seuraavina 40 päivänä taivaaseenastumiseen asti on kuvattu tarkasti. (Luettelo niistä tässä.) Niistä käy ilmi, että useat henkilöt kerralla näkivät hänet ruumiillisesti. 

Tieto ja sanoma Jeesuksen ilmestymisistä vakiintui erittäin aikaisessa vaiheessa, mikä näkyy Apostolien teoissa olevista saarnatiivistelmistä ja Paavalia ennen muodostuneesta uskontunnustuksesta, johon hän viittaa 1 Korinttolaiskirjeen 15 luvun alussa. 

4. Opetuslapsille syntynyt usko, että Jumala oli herättänyt Jeesuksen kuolleista. 

Jeesuksen seuraajien ylösnousemususko on julkista historiallista tietoa. Riippumatta siitä, miten historian tutkijat itse suhtautuvat Jeesuksen ylösnousemukseen, he ovat yksimielisiä siitä, että opetuslapset uskoivat Jeesuksen nousseen kuolleista ja että tämän uskon perustana oli jokin todellinen kokemus, joka vakuutti heidät siitä, että he olivat kohdanneet ylösnousseen Jeesuksen. He olivat niin vakuuttuneita siitä, mitä kertoivat muille, että olivat valmiit kuolemaan sen vuoksi.

Paras selitys näille yleisesti tunnustetuille seikoille (tyhjälle haudalle, Jeesuksen kuolemanjälkeisille ilmestymisille ja opetuslasten uskon syntymiselle) on se, että hän todella nousi kuolleista. 

Lue lisää:

- Tällä sivustolla: Perusteita sille, että Jeesuksen ylösnousemus on totta

- 12 historical facts that most critical scholars believe. Gary Habermas. 
- Gary R. Habermas, Evidence for the Historical Jesus. Is the Jesus of History the Christ of Faith?
- Reasonable Faith, runsaasti aineistoa tästä aiheesta, esim. The Resurrection of Jesus 

- The Minimal Facts of the Resurrection. Aaron Brake.

"Miksi Jeesuksesta on niin vähän tietoa maallisissa lähteissä?"

 

Jeesuksesta ei ole vähän tietoa ottaen huomioon tuonaikaisten kirjallisten lähteiden vähyyden.

  • Jeesuksesta on mainittu niissä vähissä lähteissä, joita ylipäätänsä tuolta ajalta on olemassa. Siihen nähden tieto ei ole vähäinen. Näistä lähteistä voi saada selville samat pääasiat Jeesuksesta kuin evankeliumeistakin.

  • Jeesus ei ollut poliittisesti merkittävä henkilö. Kun kristinusko alkoi levitä, dokumenteissa alkaa olla enemmän mainintoja.

  • Evankeliumit ja Apostolien teot ovat "maallisia" lähteitä, historiallisia silminnäkijäraportteja. Niitä ei tee epäpäteviksi se, että seurakunta pitää niitä arvovaltaisina dokumentteina. Niitä ei kirjoitettu olemaan osa Raamattua, vaan seurakunta tunnisti niiden arvon ja arvovallan.

"Millaisia ovat Jeesuksesta ja Julius Caesarista kertovat historialliset lähteet verrattuna toisiinsa?"

Jos uskomme, mitä parhaat lähteet sanovat Julius Caesarista, meidän pitäisi uskoa myös se, mitä parhaat lähteet sanovat Jeesuksesta Kristuksesta. 

Evankeliumien kuvaus Jeesuksesta on osa antiikin ajan historiankirjoitusta. Jeesuksesta annettu tieto on yhtä hyvin todennettavissa kuin se, mitä tiedetään Julius Caesarista. Kukaan ei voi perustellusti väittää, ettei Jeesuksesta ole tietoa. Jos Caesarista kertovat lähteet ovat riittävän hyviä, että klassisten tekstien tutkijat hyväksyvät ne, yhtä lailla Jeesuksen elämän silminnäkijöiden kirjoituksen hänestä ovat päteviä lähteitä. 

LUE KOKO VASTAUS.

"Millainen on 'oikea' historiallinen Jeesus?"

Perinteinen kristillinen käsitys on, että "historiallinen Jeesus" ja "Jeesus uskon kohteena" ovat yksi ja sama persoona - eivät kaksi eri hahmoa. Perinteisen Uuden testamentin tulkinnan mukaan Jeesus sanoi olevansa Jumala, ja tämä oli myös hänen seuraajiensa kiistaton opetus. 

Mutta kun puhutaan "historiallisen Jeesuksen tutkimuksesta", tällä termillä yleensä viitataan sellaiseen Raamatun tulkintaan, jossa Jeesuksen persoonasta, puheista ja opetuksista on riisuttu kaikki yliluonnollinen. Termi toisin sanoen tarkoittaa vaihtoehtoista, perinteisestä kristinuskosta huomattavasti poikkeavaa käsitystä Jeesuksesta. 

Tällaisen tutkimuksen lähtökohta on se, että yliluonnollisia asioita ei tapahdu, Uuden testamentin yksityiskohtaiset kuvaukset Jeesuksesta eivät ole historiallisia ja oikeita ja että tämän päivän ihmiset tietävät asiat Jeesuksen aikalaisia silminnäkijöitä paremmin.

Modernin historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen juuret ovat filosofi Benedict Spinozan (1632-1677) raamatuntutkimusmenetelmässä, jossa sivuutettiin tekstin teologinen ja moraalinen merkitys ja keskityttiin sen historiaan. Spinozan näkemykset osaltaan vaikuttivat valistusajan (1700-luvun jälkipuoliskon johtavan, järkeä korostaneen aatesuuntauksen) taustalla. 

Valistusaikana 1700-luvun lopulla Friedrich Schleiermacherin myötä tai alkunsa liberaaliteologia, jolle on ollut tyypillistä "historiallisen Jeesuksen" etsiminen. 1770-luvun lopulta vuoteen 1906 oli tämän tutkimuksen ensimmäinen vaihe, jolle oli ominaista joko-tai -ajattelu: Oliko Jeesus historiallinen vai yliluonnollinen?

Vuosina 1906-1953 vallitsi näkemys, että Jeesuksen historiallisuus ei ollut olennainen tai edes mahdollinen tutkimuskohde. Tähän näkemykseen vaikutti Rudolf Bultmannin edustama muotokritiikki, jonka mukaan evankeliumit perustuvat muuttuvalle, historiallisesti kyseenalaiselle suulliselle perinteelle. (Muotokritiikkiä pidetään nykyään vanhentuneena lähestymistapana.)

1950-luvulla palattiin jälleen ajatteluun, että historiallisesti Jeesuksesta voidaan rakentaa jonkinlainen kuva. Ernst Käsemann esitti näkemyksen, että evankeliumeissa on joitakin katkelmia, joilla on historiallista totuusarvoa. Tutkimuksen toiselle vaiheelle on ominaista Jeesus-kuvan pirstaleisuus: kukin tutkija on muodostanut "historiallisesta Jeesuksesta" ennakkokäsitystensä mukaisen kuvan - eikä mikään niistä ei ole vastannut evankeliumien antamaa kuvaa.

 

Eri tutkijoille Jeesuksen merkitys on ollut erilainen: lopunajan profeetta, galilealainen pyhä mies, okkultisti ja taikuri, innovatiivinen rabbi, hypnoosia käyttävä psykoterapeutti, juutalainen viisas mies, poliittinen kapinallinen, essealainen salaliittolainen, kiertävä henkienmanaaja, historiallistettu myytti, vapautusteologian edelläkävijä, Tooraa noudattava fariseus, kyynisen filosofian edustaja, jne.

Pitkäaikaisin ja tunnetuin tutkimusprojekti on ollut Robert Funkin v. 1985 perustama "Jeesus-seminaari" - noin 200 tutkijan ryhmä, jonka kokoontumisissa on keskusteltu ja äänestetty siitä, mitkä ovat todellisia Jeesuksen sanoja ja tekoja. Ryhmä on ollut taipuvainen pitämään apokryfistä Tuomaan evankeliumia uskottavampana kuin Uuden testamentin neljä evankeliumia.

1900-luvun lopussa alkanut nk. kolmannen vaiheen tutkimus ei ole olennaisesti eronnut aiemmista siinä, että yliluonnolliset ilmiöt ovat ongelmallisia tällekin tutkimukselle. 

Merkittävimmät erot aiempaan verrattuna ovat, että Jeesusta on tarkastettu enemmän ensimmäisen vuosisadan juutalaisuuden taustaa vasten ja Uuden testamentin evankeliumien historiallisen luotettavuuden suhteen on oltu hieman optimistisempia.

Toisin kuin aiemmin, kolmannen vaiheen tutkimuksen yhteydessä evankelisten tutkijoiden keskuudessa on ollut keskustelua siitä, pitäisikö evankelisten seurakuntien teologien osallistua tähän tutkimukseen ja miltä pohjalta siihen voisi osallistua.

William Craig on sanonut, että evankelisen seurakunnan ei tulisi olla hiljaa ja sallia Jeesus-seminaarin karikatyyristen Jeesus-käsitysten levittämistä haastamatta niitä. Oikean Jeesus-kuvan puolustaminen edesauttaisi sellaista älyllistä ympäristöä, jossa suurin osa ihmisistä pitää uskoa Uuden testamentin Jeesukseen järkevänä.

Lähteet ja lisätietoa

- F. David Farnell: "Three searches for the “Historical Jesus” but no Biblical Christ"

- William Craig, "Presuppositions and Pretensions of the Jesus Seminar"

- Darrell Bock, Robert Webb: Key Events in the Life of the Historical Jesus

- Michael Bird, “Shouldn’t Evangelicals Participate in the ‘Third Quest for the Historical Jesus’?” Themelios, Spring 2004

 -‘Resurrection and the Real Jesus’, in "Will the Real Jesus Please Stand Up: A Debate between William Lane Craig and John Dominic Crossan", ed. Paul Copan (1999)

JEESUKSEN JUMALUUS
"Miksi Jeesuksen jumaluus on niin tärkeä asia kristinuskossa?"

Koko kristinuskon perusajatus on "Jeesus on Herra".

Jeesus on  ihmiseksi syntynyt Jumala (yksi Jumalan kolmesta persoonasta). Jos hän olisi ollut pelkkä hyvä ihminen, hänen ristinkuolemansa ei pystyisi sovittamaan syntejä.

Jeesuksen ristinkuolema oli pätevä ihmiskunnan syntien sovitukseksi juuri siksi, että hän oli sekä Jumala että ihminen. Vain Jumala itse pystyi avaamaan ihmisille pääsyn Jumalan luo.

Jeesus oli ihmisenä synnitön.

Siksi hänellä ei itsellään ollut rikkomuksia,

joista olisi pitänyt kärsiä

henkilökohtainen rangaistus.

Koska Jeesus oli myös Jumala,

hän saattoi iankaikkisen,

moraalisesti täydellisen Luojan ominaisuudessa

kärsiä luotujensa puolesta rangaistuksen

tavalla, joka oli ainutkertainen, 
täydellinen, 
kaikenkattava ja 

Hänelle itselleen kelpaava. 

Rangaistuksen kärsijä ei ollut rajallinen ja vajavainen ihminen, vaan ääretön ja täydellinen Jumala. 

 

Jumala, jolla on elämä itsessään ja joka on elämän antaja ja ylläpitäjä ja joka ei itseolevana henkiolentona voi kuolla, tuli ihmiseksi ruumiilliseen muotoon, niin että hän saattoi kuolla.

Jeesuksessa - ihmiseksi syntyneessä Jumalassa - Jumala ja ihmiskunta pääsivät jälleen yhteen - ne kaksi osapuolta, jotka olivat ihmisen syntiinlankeemukseen vuoksi joutuneet erilleen. Jeesus edusti samalla kertaa sekä ihmiskuntaa että Jumalaa.

Jumala, joka itse oli moraalilain säätäjä ja ihmiskunnan tuomari, asettui syyllisen asemaan ja kärsi syntien rangaistuksen. Jumala "sovitti maailman itsensä kanssa", kuten Paavali sanoo (2 Kor. 5:19, Kol. 1:19-22.)

 

"Mitä näyttöä on Jeesuksen jumaluudesta?"

Seuraavat todisteet vahvistivat Jeesuksen jumaluuden - sen, mikä oli hänen tietoisuutensa ja opetuksensa omasta persoonastaan ja minkä ihmiset havaitsivat hänen ennenäkemättömässä arvovallassaan.

  • Ylösnousemus: Ylösnousemus oli tärkein näyttö Jeesuksen jumaluudesta. Se, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista, vahvisti sen, mitä ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika (toinen persoona) oli sanonut itsestään. 

  • Raamatun kirjoitukset (Vanha testamentti: Mitä ennustettiin -  Uusi testamentti: Mitä tapahtui) Vanhassa testamentissa on kymmeniä ennustuksia tulevasta Messiaasta. Uudessa testamentissa Jeesuksen persoonassa ne täyttyivät.

- Lue Vanhan testamentin joidenkin ennustusten täyttymisen todennäköisyydestä tästä

- 40 Vanhan testamentin ennustusta, jotka täyttyivät Uudessa testamentissa /Jews for Jesus)

  • Ihmeet: Jeesus teki ihmeitä, jotka osoittivat hänen pystyvän tekemään luomistyötä, hallitsemaan luontoa ja ylittämään ja ohittamaan luonnolliset toiminnot

"Sanoiko Jeesus olevansa Jumala?"

Kyllä. Jeesus käytti itsestään Jumalan nimityksiä, sanoi olevansa yhtä Jumalan kanssa ja asetti itsensä Jumalan kanssa samalle tasolle. 

Mitä nimityksiä Jeesus käytti itsestään?
 

  • Jeesus itsestään Jumalan nimeä "Minä olen". Sanaliittoa "Minä olen", jota Jumala käytti itsestään 2 Mooseksen kirjan 3:14:ssa ( "Minä olen se, joka minä olen") kunnioitettiin juutalaisuudessa yksin Jumalalle kuuluvana. Jeesus kuitenkin käytti sitä itsestään (Suomalaisesta tekstistä tämä ei ilmene selvästi.) Tämä sai monet hänen kuulijansa raivon valtaan, koska he pitivät sitä jumalanpilkkana. Jakeessa Joh. 8:58 Jeesus sanoo eläneensä jo ennen Aabrahamia, siis olevansa ajaton kuten Jumala, ja samalla hän sanoi sanat, jotka tarkoittivat "minä olen Jumala".

  • Hän käytti myös Messiaaseen ja Jumalaan liittyviä nimityksiä Vanhan testamentin nimityksiä "Ihmisen Poika" (Danielin kirjasta) ja "Hyvä paimen" (Hesekiel 34:1-16)

  • Pappien kuulustelussa hän vastasi myöntävästi, että on Jumalan Poika.

  • Keskustelussa samarialaisen naisen kanssa hän sanoi olevansa Messias.   

 

Mitä Jeesus sanoi suhteestaan Isään Jumalaan:
 

  • Jeesus asetti itsensä Jumalan kanssa samalle tasolle: Isä tekee työtä, minä teen alati työtä

  • Jeesus sanoi olevansa yhtä Jumalan kanssa,

  • Hän sanoi tulleensa maailmaan sen ulkopuolelta ja olleensa Isän kanssa ennen kuin syntyi maailmaan, ja myös palaavansa sinne.  

Mitä Jeesus sanoi suhteestaan ihmisiin?
 

  • Jeesus sanoi, että suhtautuminen häneen on ratkaisevaa kaikkien ihmisten taivaaseen pääsyn suhteen.

  • Hän sanoi tulevansa kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen takaisin taivaan pilvissä enkelien kanssa ja olevansa ihmiskunnan tuomari.

    

Mitä Jeesus sanoi voivansa tehdä?
 

  • Jeesus sanoi voivansa antaa anteeksi ihmisten syntejä Jumalaa vastaan.

  • Hän sanoi voivansa herättää kuolleet maailmanajan lopussa.    

Kaikki nämä väitteet, joita Jeesus esitti itsestään, liittyvät asioihin, jotka ovat ominaisia ja mahdollisia vain Jumalalle.

Lue lisää.

"Uskoiko alkuseurakunta Jeesuksen jumaluuteen?" 

Kyllä, alkuseurakunta uskoi Jeesuksen jumaluuteen. Uuden testamentin tekstit, joilla oli seurakunnalle apostolinen arvovalta, osoittavat sen. Uuden testamentin kirjoittajien käsitys Jeesuksen jumaluudesta oli sama kuin Jeesuksen oma käsitys itsestään. 

 

Esimerkkejä:

  • Uudessa testamentissa käytettiin Jeesuksesta kreikkalaista Jahve-nimen vastinetta ("Kyrios" - Herra). "Joka ikinä huutaa Herran nimeä" (Room. 10:13) - "Herra" tarkoittaa samaa kuin Vanhan Testamentin Jahve. Jae on Jumalasta, Herrasta puhuva lainaus Vanhasta testamentista, ja Paavali siis yhdistää sen Jeesukseen. Paavali sanoo myös esim. 1 Kor. 8:6:ssa: "meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki, ja me olemme häntä varten. Ja yksi on Herra, Jeesus Kristus, hänen kauttaan on kaikki, niin myös me."

  • Esim. Kolossalaiskirjeessä ja Heprealaiskirjeessä Jeesuksesta puhutaan Jumalana selkein ja voimakkain ilmaisuin.
    - Paavali sanoo mm., (Kol. 1:15,19; 2:9-10) että Jeesus on näkymättömän Jumalan kuva ja että "hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti", ja että hän on "kaiken hallituksen ja vallan pää". Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo, että Jeesus on "Jumalan kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa kuva" ja "kantaa kaikki voimansa sanalla". 

    - Paavali siteeraa runollisesti muotoillussa Fil. 2:5-11:ssä todennäköisesti joko erittäin varhaista seurakunnan laulua tai uskontunnustusta, jossa sanotaan, että Jeesuksella "oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen." Jakeessa 10 siteerataan Jesajan kirjan kohtaa (45:23), jossa Jumala puhuu itsestään, ja käytetään sitä Jeesuksesta: "10. niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, 11. ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra."

  • Yksi esimerkki Jeesukselle osoitetusta seurakunnan palvonnasta on hänelle suunnattu rukous 1 Korinttolaiskirjeen lopussa - "Maranatha", "Herramme, tule".

  • Johanneksen evankeliumi alkaa kuuluisilla sanoilla, jotka kuvaavat Jeesusta, "Jumalan Sanaa" Jumalana.

Myös Raamatun ulkopuoliset lähteet antavat tietoa siitä, että kristityt palvelivat Jeesusta Jumalana.

Varhaisin tunnettu piirros ristiinnaulitusta on pilkkakuva, joka esittää aasinpäistä ristiinnaulittua ja häntä palvovasta miestä. Sen alla lukee kreikaksi: "Aleksamenos palvomassa Jumalaansa." 

- Kahdesta ossuaarista (luuarkusta) on löydetty n. vuodelle 50 ajoittuvat tekstikaiverrukset, joiden sisältö on Jeesukselle osoitettu rukous.

"Jeesuksen jumaluus keksittiin Nikean kirkolliskokouksessa."

Nikean kirkolliskokouksesta v. 325 esitetään usein virheellisiä väitteitä. Paikkaansapitämättömät käsitykset siitä, mitä tuossa kokouksessa päätettiin, ovat laajalle levinneitä. Osaltaan näitä käsityksiä on vahvistanut Dan Brownin suosittu romaani "Da Vinci -koodi".

Virheellisiin oletuksiin Nikean kirkolliskokouksesta kuuluvat erityisesti se, että Nikeassa olisi säädetty Uuden testamentin kirjat ja määrätty muut tuhottaviksi, ja että siellä olisi keisari Konstaninuksen kehotuksesta keksitty tai päätetty, että Jeesus on Jumala tai että siellä oli suuria erimielisyyksiä ja Jeesuksen jumaluudesta jouduttiin äänestämään.

 

Uuden testamentin kaanonia (kirjakokoelmaa) ei Nikeassa käsitelty lainkaan. Väite joidenkin kirjojen poistamisesta on virheellinen senkin vuoksi, että Uuden testamentin arvovaltaiseksi tunnustettu sisältö oli vakiintunut jo kauan ennen sitä. 

Kokouksen tärkein asia oli se, että areiolaisuus (oppi, jonka mukaan Jeesus oli vain luotu olento) tuomittiin harhaopiksi. Koolla olleet piispat lähes yksimielisesti vahvistivat sen, mihin kristillinen seurakunta oli uskonut n. kolme sataa vuotta. 

Areiolaisuus (arianismi) oli syntynyt 300-luvun alussa, kun aleksandrialainen presbyteeri Areios alkoi levittää uusplatonilaisuuteen sopivaa opetusta, että Jumala on absoluuttisesti yksi ja tuonpuoleinen, minkä vuoksi Jeesus ei voinut olla jumalallinen eikä ollut aina ollut olemassa. Areiolaisuuden käsitystä Jeesuksesta kannattavat nykyään Jehovan todistajat.)

Keisari Konstantinus oli vuonna 313 säätänyt Milanon ediktin, joka oli lopettanut kristittyjen vainot ja kristinuskosta oli tullut hyväksytty uskonto. (Monet Nikean kokouksen osallistujista olivat itse kärsineet vainoja.) Kristillistä uskoa sai nyt harjoittaa avoimesti, ja se mahdollisti myös opilliset keskustelut. Tämä johti vastakkainasetteluun areiolaisuuden kanssa. Tuli välttämättömäksi, että sen edustamaan näkemykseen otettaisiin teologisesti ja julkisesti kantaa. (Areios ei itse ollut piispa eikä siksi ollut kokouksessa.)

Konstantinus kutsui kokoon Nikean kirkolliskokouksen ensisijaisena tavoitteenaan valtakunnan yhtenäisyys, ei niinkään teologinen oikeellisuus. Hän toivoi kokoukselta päätöstä, jota tukisivat mahdollisimman monet piispat - riippumatta siitä, mikä tuo julkilausuma olisi.

Lähteet ja lisätietoa:
Myths about the Council of Nicea

What really happened at Nicea?

The Council of Nicea (325 AD)

"Kuinka Jeesus voi olla sekä Jumala että ihminen?

Raamattu opettaa, että Jeesus on ihmiseksi syntynyt Jumala - täysin Jumala ja täysin ihminen. (Mm. 1 Tim. 3:16 ja Gal. 4:4. Johannes kirjoittaa tästä evankeliuminsa 1 luvussa jakeissa 1-14: "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala  -- ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskuudessamme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä.") 

Jumalan toisen persoonan ihmiseksi syntymisestä käytetään termiä inkarnaatio

Osoituksia Jeesuksen todellisesta ihmisyydestä

 

Jeesuksella oli paitsi todellinen Jumalan luonto, sen lisäksi myös todellinen ihmisen luonto. Hän ei tullut ihmiseksi esim. laskeutumalla taivaasta ja materialisoitumalla, vaan hän syntyi ihmiseksi. Vaikka Jeesuksella ei ollut inhimillistä isää vaan hänen äitinsä oli neitsyt, hän kasvoi äitinsä kohdussa ja syntyi kuten kaikki ihmiset. Raamattu kuvaa hänen syntymäänsä luonnollisin termein. Jeesuksella oli siis inhimillisiä esivanhempia, joilta hän peri geenejä.   

 

Jeesuksen aikalaisilla oli aito käsitys hänen ruumiillisuudestaan: Jeesus kasvoi lapsesta aikuiseksi ja varttui viisaudessa ja iässä ihmisten nähden (Luuk. 2:52). Ihmiset näkivät hänet omin silmin ja koskettivat käsin (1 Joh 1:1). Jeesuksen ruumiilliset voimat olivat inhimillisellä tavalla rajalliset, hän koki väsymystä, nälkää ja janoa (Joh. 4:6, Matt. 4:2, Joh. 19:28). Myös hänen henkiset toimintonsa olivat inhimillisiä: hän ajatteli, järkeili, liikuttui, sääli, murehti, iloitsi, ihmetteli, vihastui, oli ahdistunut. (Matt. 26:36, Matt. 9:36, Joh. 11:3,33, Joh. 15:11, Luuk. 7:9) Mark. 3:5, Mark. 10:14, Luuk 12:50).

Pystymme määrittelemään inkarnaation pääperiaatteet, mutta emme sitä, miten se tapahtui "teknisesti".

Tiedämme erittäin vähän siitä, mitä on "henki" (millaista "ainesta" se on - jos tätä sanaa voisi käyttää aineettomasta) ja miten henki ja fyysinen aine ovat yhteydessä keskenään. Jumala on henki. Ihmiselläkin on hengellinen ja sielullinen, aineeton olemus, mutta meillä ei ole riittävästi tietoa omasta olemuksestammekaan ja siitä, miten henki ja ruumis liittyvät toisiinsa inhimillisessä luonnossamme.

Vaikka emme pysty selittämään Jeesuksen inkarnaatiota tarkemmin, pystymme Raamatun pohjalta määrittelemään, mitä inkarnaatio Jumalan ja ihmisen luonnon yhteenliittymänä tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita: "Jeesus on yksi persoona, jolla oli kaksi luontoa - Jumalan ja ihmisen - näitä luontoja sekoittamatta, muuttamatta, erottamatta ja jakamatta." (Tämä sanamuoto on v. 451 Khalkedonin kirkolliskokouksen vahvistamasta kaavasta, jolla raamatullinen käsitys erotettiin virheellisistä opeista.)

Inkarnaatiosta on ollut mm. seuraavia virheelllisiä käsityksiä:


- Kahden luonnon rinnakkaisuus (dyofysitismi): Tämän mukaan Jeesuksessa oli kaksi eri luontoa - Jumala oli "läsnä" Jeesuksessa. Sillä hetkellä kun Marian kohdussa tapahtui sikiäminen, Jumalan läsnäolo meni häneen. Vaikka näkemystä edustanut Theodorus oli siltä mieltä, että Jeesuksessa oli vain yksi persoona, sen heikkoutena oli se, että persoonia väistämättä täytyi olla kaksi. Jumalan ominaisuudet kuuluivat persoonalle, ei ollut persoonatonta "läsnäoloa".

 

Varsinaista "kaksipersoonaisuutta" edusti nestorialaisuus (nestorianismi), joka syntyi vastustamaan sitä, että Mariaa oli alettu kutsua "Jumalan äidiksi". Nestorius, Konstantinopolin patriarkka, alkoi opettaa 420-luvulla, että Maria synnytti vain inhimillisen Jeesuksen eikä inkarnaatiossa ollut todellista Jumalan ja ihmisen luonnon yhdistymistä. Nestorialaisuus hylättiin vääränä oppina Efesoksen kirkollis­kokouksessa v. 431, mutta se levisi silti kristinuskon itäisille alueille.

- Jeesuksella oli yksi luonto, joka on jumalallisen ja inhimillisen sekoitus (monofysitismi). Tämän näkemyksen mukaan Jeesuksella oli ihmisen ruumis ja sielu, mutta älyllinen mieli oli Jumalan. Tämä oli alexandrialaisen Apollonariuksen ehdottama näkemys. Se osoitettiin vääräksi sen vuoksi, että inkarnaatio ei olisi voinut tällä tavalla olla kokonainen ja todellinen(Koptikirkko Egyptissä edustaa tämäntapaista käsitystä edelleen.) 

 

LUE VASTAUKSEN LOPPUOSA:

Miten voi selittää sen, että Jeesuksella oli  inhimillinen mieli, vaikka hän oli Jumala? 
Miten selitetään Jeesuksen ihmeteot? 

 

Mitä tarkoittaa, että Jeesus on Jumalan Poika?"

Jeesus oli ihmisenä asemaltaan "Jumalan Poika", hänellä ei ollut inhimillistä isää. ja hän oli ihmisenä myös riippuvainen Isästä. Hän rukoili säännöllisesti, pitkään ja voimakkaasti.

Jeesus asetti itsensä ihmisen asemaan vastatessaan Saatanalle: "Ei ihminen elä pelkästään leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta" Matt. 4:4 - eli hän sovelsi 5 Mooseksen kirjan sanoja (8:3) itseensä.

"Miksei ylösnoussut Jeesus ilmestynyt useammille ihmisille - esim. julkisesti vastustajilleen?"

1. Tämä on pohjimmiltaan sama kysymys kuin "Miksi Jumala ei tee jotain järisyttävää ihmettä kaikkien ihmisten edessä, niin että kaikki uskoisivat?"

Kumpaankin kysymykseen on sama vastaus: Jumala on antanut riittävästi todisteita sekä olemassaolostaan että Jeesuksen ylösnousemuksesta. Jumalan tarkoituksena ei ole, että näihin asioihin uskotaan vain faktoina, vaan että ihmiset myös seuraavat, rakastavat ja palvelevat Häntä omasta vapaasta tahdostaan. Niillä, jotka haluavat näin tehdä, on riittävästi todisteita. Niille, jotka eivät halua, eivät mitkään ilmestymiset riitä muuttamaan heidän mieltään.

2. Tähän voi esittää käytännöllisen vastakysymyksen: Kuinka monelle hänen olisi pitänyt ilmestyä ja miten? Kaikki eivät olleet nähneet häntä ennen hänen kuolemaansakaan. - Ilmestyminen kaikille ihmisille ei lähtökohtaisestikaan olisi ollut todistusvoimainen. 

3. Jeesus ilmestyi vain niille henkilöille, jotka hän lähetti ja valtuutti julistamaan evankeliumia. 

Oliko Jeesus Jumala, valehtelija, mielipuoli vai legenda?

Vaihtoehtoja 'huijari tai mielisairas' tai "legenda" ei voi perustella uskottavasti.

Jää jäljelle vain vaihtoehto, että Jeesus on Jumala, kuten hän sanoikin.

Jos hän oli valehtelija:

Tietäen, ettei ole jumalallinen, hän esitti tarkoituksellisesti perättömiä väitteitä huijaten ihmisiä seuraamaan ja palvomaan itseään tavalla, joka juutalaisen uskon mukaan toisi heille ikuisen kirouksen. Tällaista henkilöä ei mitenkään voisi pitää Jumalan lähettämä opettajana tai profeettana vaan huijarina ja moraalisesti paheksuttavana. Tämä on täysin ristiriidassa Jeesuksesta syntyvän kuvan kanssa.

 

Jos hän oli mielisairas:

Jeesuksen väitteet ovat niin korkealentoisia ja mielikuvituksellisia, että sellaisia esittävän henkilön on oltava todella sairas. Tänäkin päivänä on psyykkisesti sairaita, jotka väittävät olevansa jumalallisia tai jotain muuta kuin ovat. - Hänen elämänsä oli käännekohta historiassa. Hänen syntymänsä on ajanlaskumme alku. Hänestä ei saanut valehtelijan tai mielipuolen vaikutelmaa. 

 

Jotta legendahypoteesi olisi totta, on löydettävä selitys näiden "legendojen" eli evankeliumien ja muiden Uuden testamentin kirjoitusten synnylle.

Pitäisihän olla jokin syy, miksi nämä erilaisia taustoja ja ammattikuntaa edustavat henkilöt olisivat kukin kirjoittaneet tällaiset kertomukset, jotka poikkesivat sen ajan juutalaisesta uskosta ja ajattelusta.

Legendahypoteesi ei ole uskottava siitäkään syystä, että evankeliumit perustuvat silminnäkijätodistuksiin, ne on kirjoitettu pian tapahtumien jälkeen, tapahtumien aika ja paikka on tarkoin määritelty ja teksteissä mainitaan nimeltä tunnettuja henkilöitä. Pyhimystarujen yhteys historiaan on löyhä tai sitä ei voi osoittaa.


Lue lisää: Lord, Liar, Lunatic... or Legend?​

Käsittivätkö Jeesuksen seuraajat väärin hänen sanomansa ja vain luulivat puhuvansa totta?

 

Jeesuksen sanoma siitä, että hänen ristinkuolemansa tapahtui syntien sovitukseksi ja että hän nousisi ylös kuolleista kolmen päivän kuluttua olivat täysin epäjuutalaisia ajatuksia.

 

Juutalaiset odottivat Messiasta, joka asettaisi ennalleen Daavidin valtaistuimen. Jeesus kuoli häpeällisesti ristillä, ja juutalaisen uskomuksen mukaan ristiinnaulittu oli kirottu. Juutalaisessa uskossa ylösnousemus ei voinut tapahtua yhden ihmisen kohdalla, vaan maailman lopussa kaikille  ihmisille. 

 

N.T. Wright, toteaa, että ensimmäisellä vuosisadalla oli ollut muitakin messiaanisia kandidaatteja, ja heidät surmattiin ristiinnaulitsemalla ja liike hajosi. Tarvittiin jotakin aivan erityistä, että opetuslapsille syntyi ylösnousemususko - eli Jeesus nousi kuolleista. 

 

 

Keksivätkö opetuslapset Jeesuksen ylösnousemuksen? 

Tällainen ylösnousemus ei kuulunut juutalaisuuteen. Opetuslapsilla ei olisi myöskään ollut mitään syytä levittää keksittyä tarinaa, joka altisti heidät väkivallalle ja kuolemalle.

Messiaan kuolema ja ylösnousemus, kuten yllä on mainittu, ja ylipäätänsä ruumiillinen ylösnousemus ennen maailmanajan loppua ei kuulunut juutalaiseen uskoon, eikä siksi myöskään pystytty ymmärtämään niitä viittauksia, joita Vanhassa testamentissa oli siihen. Ajatus ei ollut opetuslapsille tuttu, mikä ilmenee esim. siitä, että ylösnousemusajatus selvisi Emmauksen tien opetuslapsille vasta, kun heille ilmestynyt Jeesus selitti tapahtuman kirjoituksista (Luuk. 24). 

Opetuslapsilla ei myöskään olisi ollut mitään järjellistä syytä keksiä tällaista tarinaa ja näin altistaa itseään kritiikille, halveksunnalle, kidutukselle ja marttyyrikuolemille. He eivät olisi saaneet mitään hyötyä valheistaan, päinvastoin.


Opetuslasten usko syntyi vasta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Ylösnousemus johti uskoon - usko ei johtanut ylösnousemukseen.

Opetuslapset olivat hajaantuneet ja peloissaan Jeesuksen kuoleman jälkeen. On epäuskottavaa, että he olisivat keksineet ylösnousemuksen ilman mitään todisteita ja kuolleet tämän uskon puolesta. 

"Tarvitaan erityisiä todisteita, että erityinen tapaus voidaan todistaa, esim. Jeesuksen ylösnousemus."

Ei tarvita erityisiä todisteita, että voi todeta omin silmin ja omasta kokemuksesta, että joku läheinen ja hyvin tunnettu henkilö on elossa. 

Opetuslapset todistivat, että he olivat saaneet juuri tällaisen omakohtaisen todistuksen siitä, että Jeesus oli noussut kuolleista ja oli elossa

Takaisin kysymysten etusivulle

Jeesus

- Vastauksia kysymyksiin ja väitteisiin