Hengen valo ja järjen valo 

Kuinka on mahdollista, että oppineilla, älykkäillä ihmisillä on terveen järjen ja tosiasioiden vastaisia mielipiteitä asioista, jotka ovat tieteellisesti, filosofisesti, matemaattisesti, loogisesti, tilastollisesti ja historiallisesti, kokemuksellisesti ja silminnähtävästi todennettavissa ja osoitettavissa yksiselitteisesti ?

Mistä johtuu irrationaalinen ajattelu ja toiminta, jonka vuoksi jopa saatetaan sivuuttaa itsesuojelu ja terve oman edun ja hyvinvoinnin puolustaminen? 

Mikä sumentaa terveen järjen?

Vastaus tähän on – kuvannollisesti ja yksinkertaistetusti sanottuna:  


Hengen valo ja järjen valo kulkevat käsi kädessä.

Jos ihminen torjuu jollain alueella Hengen valon, se hämärtää järjen valon samalla alueella.

Mitä on "Hengen valo"?

On olemassa totuuksia, jotka ovat riippumattomia ihmisen ajallisesta ja aineellisesta olemuksesta ja ovat sen yläpuolella (transsendenttejä totuuksia). Nämä ovat faktatotuuksia olemisesta, elämästä ja todellisuudesta ympärillämme sekä moraalisia totuuksia oikeasta ja väärästä.

Nämä totuudet ovat nähtävissä luomakunnassa ja ne voi ymmärtää loogisesti tai tunnistaa omantunnon, synnynnäisen "moraalisen aistin" avulla. Tämä tieto on Jumalan yleistä ilmoitusta, yleistä tiedollista ja moraalista valoa.

Jumalan ilmoitus Raamatussa sisältää täsmennettyä tietoa Hänestä, ihmisestä ja maailmasta sekä yleispäteviä, henkilöön katsomattomia moraalinormeja ja -periaatteita. Tämä tieto on Jumalan erityistä ilmoitusta.

Jumalan ilmoituksen valaisemassa mielessä tiedolliset uskomukset ja moraaliset periaatteet on linjattu ihmiskunnan ulkopuolisen auktoriteetin ja todellisuuden mukaisesti. Nämä vakaumukset ja periaatteet ovat sopusoinnussa Jumalan mielen kanssa ja vastaavat aineellista ja hengellistä todellisuutta, jossa elämme.

Jumalan ilmoituksen valaisema ajattelu noudattaa totuuksia, arvoja ja asenteita, joiden lähde on muuttumaton Jumala.

Avoin, rehellinen ja nöyrä henkilö tunnustaa ja hyväksyy perustavaa laatua olevat tiedolliset, loogiset ja moraaliset faktat, oli hän uskova tai ei.

 

Tiedollisesti ja moraalisesti rehellisen henkilön ajattelu ja periaatteet vastaavat todellisuutta ja sen lainalaisuuksia.

 

Moraaliset ja tiedolliset hyveet ja paheet

Hengen valaisema mieli on tiedollisesti ja moraalisesti rehellinen ja hyveellinen. Moraalinen ja tiedollinen hyveellisyys ja rehellisyys kulkevat käsi kädessä.

Morallisen paheellisuuden lisäksi ohella on olemassa myös tiedollista paheellisuuta.

 

Samalla tavalla kun on olemassa moraalista epärehellisyyttä (valehtelua, asioiden kaunistelua), on myös tiedollista epärehellisyyttä (itsepetosta, epäkriittisyyttä, tiedollista laiskuutta).

Kumpikin, niin totuus kuin moraali, perustuvat Jumalan totuudelliseen ja täydellisen hyvään mieleen. Jumalasta erossa oleva, syntiin langennut ihmiskunta on vääristynyt niin moraalisessa kuin tiedollisessa suhteessa.

 

Hengen valon puute - pimeys - estää ihmisiä muuttumasta

Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa, että valo on tullut maailmaan, mutta ihmiset rakastavat pimeyttä enemmän kuin valoa eivätkä halua tulla valoon, ettei heidän tekojaan nuhdeltaisi. (Joh. 3:19-21)

Ihmiset torjuvat omasta tahdostaan tietoa ja ilmoitusta, joka on heille tiedollisesti tai moraalisesti epämukavaa.

He torjuvat moraalisia totuuksia, ettei heidän tarvitsisi kokea syyllisyyttä elämäntavastaan ja teoistaan.

He torjuvat moraalisia totuuksia, koska niiden tunnustaminen vaikuttaisi heidän asemaansa, talouteensa, suosioonsa tai rakkauselämäänsä.

Totuuksien tunnustamista seuraa looginen vaatimus tehdä parannus epärehellisyydestä ja ahneudesta, seksuaalisista paheista, päihteiden käytöstä jne.

He torjuvat faktoja, jotka horjuttaisivat ideologiaa, jonka he toivovat olevan totta, ja torjuvat uutisia, jotka eivät sovi heidän narratiiviinsa.

He torjuvat yhteiskunnallisia ja historiallisia totuuksia, ettei heidän tarvitsisi kaikkien edessä muuttaa kantaansa tai etteivät he menettäisi etuja.

He eivät halua menettää kasvojaan, suosiotaan, valtaansa, asemaansa – tapahtui tämä kaikki pienessä piirissä tai julkisuudessa.

Moraalisesta ja tiedollisesta epärehellisyydestä seuraa kaksinaismoraalia, joijdenkin asioiden katsomista sormien läpi ja ideologisen toiveajattelun ylläpitoa terveeseen järkeen pohjautuvien näkemysten kustannuksella.

Kristallinkirkas jollain alueella, hämärä toisella

Mutta onhan myös henkisesti erittäin kirkkaita ajattelijoita, joilla on moraalisia heikkouksia? Onhan myös erittäin järkeviä ateisteja?

Mistä johtuu, että jollakin henkilöllä on kristillinkirkkaita ajatuksia joillain alueella, mutta ei jollain toisella  alueella?

Näillä ”hämärillä” alueilla hän mitä todennäköisimmin on omasta valinnastaan moraalisesti ja/tai tiedollisesti paheellinen: hän toimii moraalisesti väärin ja on tiedollisesti epärehellinen. Tällainen henkilö tahtoo uskoa ja elää tietyllä tavalla, koska, kuten edellä todettiin, tosiasioiden tunnustaminen toisi hänelle epämukavan ja sosiaalisesti vaikean muutospaineen. Hän toivoo maailman ja moraalin olevan tällä alueella oman mielensä mukainen.

Moni ihminen toivoo Jumalaa, ihmistä, elämää, yhteiskuntaa, taloutta ja filosofiaa koskevien totuuksien olevan tietynlaisia.

 

Hän saattaa takertua mitä epäuskottavimpiin selityksiin saadakseen tukea näkökannalle, jonka toivoo olevan oikea. Moni ihminen ei halua Jumalan olevan olemassa.

Mitkään argumentit eivät vaikuta tällaiseen henkilöön.

Jotkut ihmiset eivät voi enää muuttua moraalisesti tai tiedollisesti. He ovat edenneet liian pitkälle moraalisessa ja tiedollisessa epärehellisyydessään.

 

Mitkään faktat eivät muuta sellaisen ihmisen mieltä, joka haluaa nähdä asiat toisella tavalla. Mikään kristillinen rakkaus ja hyvyys ei sulata ja muuta moraalisesti turmeltunutta henkilöä, jonka elämä ja toiminta hänen vapaasta valinnastaan perustuu toisten hyväksikäytölle.

Viime kädessä on siis kysymys ihmisen omasta tahdosta.

Lue lisää tästä aihepiiristä:

W. Jay Wood, Epistemology: Becoming Intellectually Virtuous (Contours of Christian Philosophy)