"Uskot Raamatun Jumalaan, koska olet syntynyt kristittyyn perheeseen ja kristittyyn maahan."

Tämä on yksi kristinuskon kriitikkojen usein esittämistä väitteistä. Siinä tehdään geneettinen päättelyvirhe: Arvioidaan jotain asiaa tai uskomusta sen alkuperän, ei totuusarvon perusteella. 

On toki selvää, että maassa, yhteisössä tai suvussa, jossa on paljon kristittyjä, on tarjolla enemmän tietoa kristillisyydestä kuin esim. hinduenemmistöisessä maassa tai suvussa. Mutta sillä, ovatko uskovan henkilön vanhemmat kristittyjä ja onko hän kasvanut kristityssä maassa, ei ole merkitystä kristinuskon totuusarvon kannalta. Uskon perusteet arvioidaan yleisesti saatavilla olevan näytön ja todistusaineiston perusteella.

Vastaavasti ei ole merkitystä, keneltä joku on oppinut matemaattiset totuudet. Olennaista on, onko hänen tietonsa niistä oikeaa. 

Monet, jotka väittävät uskon perustuvan vanhempien tai oman kansan uskomuksiin, ovat itse ateisteja siitä huolimatta, että ovat kasvaneet kristityssä perheessä tai maassa. 

Jos ateistilla on itsellään kristityt vanhemmat, hän on elävä todiste siitä, että kukin sukupolvi voi tehdä omat ratkaisunsa - eihän hänkään ole omaksunut vanhempiensa uskoa. Jos ateistilla itsellään on ateistivanhemmat, hänestä itsestään voidaan sanoa, että hän on omaksunut ateismin ympäristöstään tai psykogologisten syiden, ei asiaperusteiden vuoksi. 

Usko Raamatun Jumalaan perustuu sille,
että Raamatun ilmoittamat asiat ovat totta.

 

Väitteisiin, että usko on peräisin vanhemmilta,
kulttuurista, evoluutiosta, 
psykologisista tekijöistä, jumalageenistä tai 
muista tällaisista syistä, on olemassa lyhyt,
yhteinen vastaus:

"Se, mihin uskon, on totta. Siksi uskon siihen."

Lue lisää: Usko Jumalaan - Kysymyksiä ja vastauksia