"Usko Jumalaan on vain harhainen idea, toiveajattelua, mielikuvitusta, lohdullinen ajatus, emotionaalinen kainalosauva..." - Miten vastaan tällaiseen väitteeseen?

Tämä on pohjimmiltaan sama väite kuin "usko Jumalaan ei ole järkevää". Uskon järjettömyys pyritään osoittamaan siten, että esitetään psykologisia syitä, joiden vuoksi jonkun arvellaan uskovan Jumalaan - esim. lohdun etsiminen. 

Uskon psykologisella motiivilla ei kuitenkaan ole merkitystä sen kannalta, onko uskon kohde olemassa. On loogisesti virheellistä ajatella, että jos Jumalasta on jollekulle lohtua, Hän ei voi olla olemassa. 

 

Tosiasiassa psykologinen motiivi, esim. lohdun etsiminen, kertoo vain henkilöstä, jolla tämä motiivi on, ei mitään hänen uskonsa kohteesta ja siitä, onko hänen uskomuksensa totta. 

Tämäntyyppisissä kysymyksissä yritetään siis selittää uskon alkuperä psykologisilla seikoilla, ja samalla tehdään päättelyvirhe, jonka nimi on geneettinen virhepäätelmä. Ajatellaan, että ajatus tai uskomus on väärä alkuperänsä vuoksi tai siksi, kenellä se on. 


Väite, että usko Jumalaan perustuu lohdun etsimiseen, lähtee liikkeelle ajatuksesta, että Jumalasta todella on lohtua. Tästä ei tietenkään seuraa, että Jumala ei ole todellinen. On loogisesti virheellistä ajatella: "Jos Jumalasta on jollekulle lohtua, hän ei voi olla todellinen." Hänestä on todellista lohtua ja apua siksi, että Hän on todellinen.

 

Joku voi väittää että uskovat ihmiset haluavat vain isähahmon ja uskovat siksi Jumalaan. Tähän voi sanoa, "Ehkä haluavat, ehkä eivät, mutta miten se liittyy siihen, onko Jumala olemassa?" (Myös ateistilla voi olla psykologinen motiivi olla uskomatta.)

C.S. Lewis on sanonut: "Ensin on osoitettava, että joku on väärässä. Sitten vasta voi selvittää, miksi hän on väärässä." Näyttö on löydettävä muualta, ei psykologiasta.

Lewis antaa esimerkin: "Ajatellaan että joku tekee kirjanpitoa ja huomaa, että hänellä on itse asiassa isoja saatavia. Joku toinen voi sanoa. että se on toiveajattelua. Asia ei selviä henkilön psykologista tilaa tutkimalla, vaan tarkistamalla kirjanpito ja kuitit laskutoimituksilla."

 

Näin evidenssi toiveajattelun paikkansapitävyyden selvittämiseksi tulee todellisuudesta, ei psykologiasta.

Tällaiset "jokin on vain jotakin" -väitteet ovat usein itse itsensä kumoavia. Yhtä lailla ateismi voi olla vain idea, toiveajattelua, lohdullinen ajatus - ateismissahan ei ole vastuuta omista teoista Jumalan edessä eikä syntien tuomiota -  jne.

Lue lisää: Usko Jumalaan - vastauksia kysymyksiin ja väitteisiin