"Kristinuskoa ja muutakaan uskontoa ei saa sekoittaa politiikkaan ja yhteiskuntaan." – Miten tähän väitteeseen voi vastata?

​

Jos sanotaan, että uskoa ei saa sekoittaa politiikkaan, vastaavasti voisi sanoa, että ateismia ei saa sekoittaa politiikkaan.

​

Yhteiskunnallinen toiminta ja lainsäädäntö perustuvat väistämättä joillekin arvoille ja maailmankatsomuksille.

Kysymys on vain siitä, kenen arvoille ja maailmankatsomukselle ne perustuvat.

​

Jotkut ajattelevat, että kristillisten arvojen tuomisesta politiikkaan seuraa "teokratia" (yhteiskuntajärjestys, jossa kirkko ja papisto käyttävät valtaa). He pelkäävät, että kirkko rajoittaisi ihmisten vapauksia ja pakottaisi heitä omaksumaan tiettyjä ajattelumalleja, noudattamaan tiettyjä lakisääteisiä käytäntöjä ja maksamaan erilaisia maksuja että se itse saavuttaisi omat ideologiset tarkoitusperänsä ja valta edelleen pysyisi sen käsissä. 

​

Mutta juuri tätä samaa tapahtuu myös uskonnottomassa vallankäytössä: valtaa käyttävät ei-uskonnolliset puolueet tai ryhmät eri puolilla maailmaa ja eri yhteiskuntajärjestelmissä rajoittavat ihmisten vapauksia ja pakottavat heitä omaksumaan tiettyjä ajattelumalleja, noudattamaan tiettyjä lakisääteisiä käytäntöjä ja maksamaan erilaisia maksuja, että ne itse saavuttaisivat omat ideologiset tarkoitusperänsä ja valta edelleen pysyisi niiden käsissä. 

 

Uusi testamentti ei aseta tavoitteeksi seurakunnan maallista valtaa.

Syntiin langennen ihmiskunnan keskellä mihinkään järjestelmään tai malliin pakottaminen ei voi synnyttää Jumalan valtakuntaa. Jeesuksen seuraaminen, Jumalan puoleen kääntyminen ja Raamatun opetusten noudattaminen perustuvat ihmisen vapaaehtoisuuteen.

 

Koska Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon ja ottaa sen huomioon, kristinusko ei tue mitään maallista pakkovaltaa - ei uskonnotonta eikä uskonnollista. 

​

Samasta syystä kristityt antavat tilaa ja vapautta myös ei-kristillisille uskonnoille ja ateismille. Raamatun Jumalan tunnustamisella muuten kuin omasta vapaasta tahdosta ei ole mitään hengellistä arvoa.

​

Jumalan valtakunta on hengellinen ja sijaitsee sisäisesti Jeesuksen seuraajissa.

Jumala ei rakenna valtakuntaansa maan päälle näkyvästi aseiden ja hallitusten voimalla, vaan näkymättömästi ja hengellisesti uskon kautta.

 

Jeesus sanoi Pontius Pilatukselle, kun hänet oli vangittu: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä". (Joh. 18:36). 

Kun Jeesukselta kysyttiin, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: "ei voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tai: 'Tuolla'; sillä Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä". (Luuk. 17:21)

​​

Vanhan testamentin teokratia (hallitusmuoto, jossa hengellinen ja maallinen johtajuus yhdistyvät), oli tarkoitettu yhtä kansaa varten tiettynä ajanjaksona. Sen tarkoituksena oli säilyttää Jumalan palveleminen ja tieto Jumalasta Jeesuksen syntymän ja toiminnan aikaan asti.

​

Uusi testamentti ei aseta tavoitteeksi
seurakunnan maallista valtaa.

Jumalan valtakunta sijaitsee sisäisesti

Jeesuksen seuraajissa.

Vanhan testamentin teokratia oli tarkoitettu
yhtä kansaa varten tiettynä ajanjaksona.

​

Lue lisää: Kristinusko - vastauksia väitteisiin

​