"Raamattu on satukirja!"

Tämä on yksi useimmin kuulluista Raamattua vastaan esitetyistä väitteistä ja samalla yksi epäpätevimmistä.

 

Raamatun nimittäminen satukirjaksi osoittaa, että näin sanova henkilö ei tunne kirjallisuudenlajeja.

 

"Satu" on kertomakirjallisuuden laji, joka on tarkoitettu ennen kaikkea lapsille ja sisältää kuvitteellisia kertomuksia mielikuvitusolennoista: kuninkaallisista, keijuista, jättiläisistä, kääpiöistä, peikoista, noidista jne. Satuja on niin kansanperinteessä (esim. hölmöläistarinat) kuin nimeltä tunnettujen kirjailijoiden tuotannossa (esim. Grimmin veljekset). Sadut eroavat legendoista siten, että legendat yleensä perustuvat todellisen henkilön elämään. 

 

Raamatun kirjoitukset on laadittu erilaisia historiallisen tilanteen tarpeita varten. On selvää, että Raamattu ei tekstilajina vastaa "sadun" määritelmää.

 

Raamattua satukirjana pitävä henkilö myös suhtautuu vähättelevästi käsitykseen, että todellisuus ei ole pelkästään aineellinen vaan siihen kuuluu on myös niin kutsuttuja yliluonnollisia asioita. 

​

Vastaavaan johtopäätökseen kuin mitä Raamattu opettaa maailmankaikkeuden yliluonnollisesta alkuperästä, voi tulla myös tieteellisen tiedon ja filosofian pohjalta. Maailmankaikkeudella on alkupiste eikä se ole voinut olla oma alkusyynsä, joten sen olemassaololle on oltava aiheuttaja, joka on aineen, tilan ja ajan ulkopuolella. Luonnollisen, aineellisen maailman ulkopuolinen tekijä on "yliluonnollinen", mikä ei tietenkään tarkoita, että kysymys olisi sadusta tai fantasiasta. 

​

"Saduksi" voivat Raamattua nimittää vain henkilöt, jotka eivät usko minkään aineellisen luonnon ulkopuolisen olemassaoloon ja joille kaikki viittaukset jumaluuteen ja yliluonnolliseen ovat oman maailmankuvan vastaisia.