top of page
Oliko Jeesus todellinen historian henkilö?​
​

Kukaan vakavasti otettava tutkija ei nykyään esitä väitettä Jeesuksen historiallisuutta vastaan. Sitä on käytetty aikanaan kommunistisen maailmankatsomuksen propagoimisen yhteydessä.

​

Ainoa syy Jeesuksen historiallisuuden kiistämiselle on poikkeuksellisen jyrkkä ja faktoista piittaamaton ideologinen ennakkoasenne.

​

Jos kiistetään Jeesuksen historiallisuus, samaa mittapuuta noudattaen pitäisi kiistää suurin osa muista antiikin henkilöistä. 

​

Näkemykselle myyttisestä hahmosta on kuitenkin nykyään tullut jälleen kannattajia (joskaan ei varteenotettavien tutkijoiden joukossa). Tällaisen näkemyksen yleistyminen vastoin kaikkea faktatietoa heijastaa länsimaisen kulttuurin kasvavaa epäilevää asennetta. Myös Mooseksen, Buddhan ja Muhammedin historiallisuutta epäillään.) Skeptisyys on osittain noussut uusateismista.

​

Tunnettu ateisti, entinen evankelinen kristitty John Loftus edustaa tätä näkemystä. Hän on sanonut: "Kaikki ateistit ovat yhtä mieltä siitä, että se ihmeitätekevä Jeesus, josta evankeliumit kertovat, ei koskaan ole ollut olemassa. Oma arveluni on, että agnostisismista Jeesuksen suhteen tulee ateismissa vallitseva näkemys.”

​

 

Jeesuksen historiallisuuden tueksi on seuraavia perusteita:

​

1. Kristinusko syntyi dokumentoidulla tavalla tiettynä historian hetkenä keskellä sivistynyttä maailmaa tietty henkilö keskipisteenään.

 

Ajanlaskumme on perustettu historiallisen henkilön syntymälle - ei sellaisen, jota ei ole ollut edes olemassa. 

​

2. Jeesuksen elämästä ja opetuksista on luettavissa neljän eri aikalaisen laatima laaja kuvaus. Hänen elämänsä on dokumentoitu poikkeuksellisen vahvalla tavalla.

 

Evankeliumit ovat päteviä historiallisia lähteitä. Niistä käy ilmi, että ne koostuvat silminnäkijätodistuksista tai rakentuvat silminnäkijöiltä saadulle tiedolle, mikä on historiankirjoituksessa paras mahdollinen lähde.

​

Johanneksen evankeliumissa sanotaan, että sen on kirjoittanut opetuslapsi, joka oli itse mukana esim. viimeisellä ehtoollisella. (Johanneksen opetuslapsi Ireneus ja tämän opetuslapsi Polykarpos vielä vahvistavat tämän.)

 

Laaja varhaisten kirkkoisien todistus osoittaa, että Markuksen evankeliumin kirjoittaja oli Pietarin opetuslapsi, minkä vuoksi tämä evankeliumi sisältää Pietarin silminnäkijätodistuksia. 

 

Evankeliumit selvästi käsittelevät historiallista henkilöä. Luukas ja Matteus ovat dokumentoineet Jeesuksen sukuluettelot. Luuk. 3:23:ssa sanotaan, että Jeesus oli noin kolmekymmentävuotias aloittaessaan toimintansa. Apt. 10:37 ja muut kohdat toteavat, että Jeesuksen toimintaa edelsi Johannes Kastajan toiminta, joka alkoi keisari Tiberiuksen 15. hallintavuonna (vuonna 28 tai 29).

 

 

3. Jeesuksen henkilökuvan "keksiminen" on poissuljettu vaihtoehto.

​

Jos Jeesus ei ollut historian henkilö, hänen henkilökuvansa ja elämänsä ovat keksittyjä. Jeesuksen ominaisuudet - moraalinen esimerkillisyys, opetustaito, viisaus, hengellinen ymmärrys, samoin kuin hänen puheidensa ja persoonansa yllättävyys ja samalla johdonmukaisuus, ovat kuitenkin niin poikkeuksellisia, että tällaisen hahmon "keksiminen" on poissuljettu vaihtoehto. 

 

Jeesuksen puheista todettiin: "ei koskaan ole kukaan puhunut niin kuin se mies puhuu." ja "hän puhuu niin kuin se, jolla valta on, ei kuten fariseukset."

 

Voidakseen luoda Jeesuksen kaltaisen hahmon

 "keksijän" tulisi itse olla ainakin yhtä korkealla tasolla kuin hän, myös moraalisesti

- mutta esitellessään kuviteltua hahmoa todellisena

keksijä ei enää ilmentäisi moraalista esimerkillisyyttä

vaan olisi ristiriidassa kirjoituksensa kanssa. 

​

Näitä kirjoittajia ei myöskään ollut yksi, vaan neljä, ja kaikkien henkilökuvat Jeesuksesta ovat yhteensopivia. Samoin muista olemassaolevista lähteistä voi päätellä samantapaisia piirteitä Jeesuksesta.

​

Ei ole mitään uskottavaa motiivia tällaisen hahmon keksimiselle. 

​

 

4. Jeesuksen persoonan, kuoleman ja ylösnousemuksen teologisen merkityksen keksiminen on samoin poissuljettu vaihtoehto.

​

Ajatus ristiinnaulitusta Messiaasta, samoin kuin Jumalan kolminaisuus siten kuin Jeesus sen ilmoitti, sopivat huonosti juutalaisuuteen. Jumalan toisen persoonan ihmiseksi tulemisen, elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen "keksiminen" tuon ajan teologisista lähtökohdista käsin on poissuljettu selitys.

​

 

5. Paavali oli historian henkilö, jonka elämän tapahtumat ja usko olivat sidoksissa historialliseen Jeesukseen

 

Paavalin kirjeet, jotka ovat kiistatta aitoja, historiallisiin tilanteisiin liittyviä kirjoituksia, on kirjoitettu kristinuskon ensimmäisen kolmen vuosikymmenen aikana, ja niissä kaikissa viitataan Jeesukseen todellisena historian henkilönä. Paavali viittaa Jeesukseen todellisissa tilanteissa (leivänmurto, ristiinnaulitseminen, ylösnousemus, jolla oli todistajia.) 

​

On mahdotonta selittää ja ymmärtää Paavalin henkilöhistoriaa ilman historiallista Jeesusta. Paavalin elämä oli osa Jeesuksesta todistavaa historiallista näyttöä. On erittäin outoa väittää, että Paavali oli historian henkilö, mutta hänen aikalaisensa Jeesus myyttinen hahmo. 

​

6. Uusi testamentti ja varhaiset seurakunnan kirjoitukset mainitsevat useaan kertaan Jeesuksen velipuolen Jaakobin.

 

Paavali mainitsee tavanneensa hänet ja mainitsee myös hänen teloituksestaan (1 Tess. 2:15-16). On vaikeaa ajatella, että myyttisellä hahmolla olisi todellinen veli. 

​

 

7.  Varhaiset juutalaiset ja ei-juutalaiset lähteet mainitsevat, että Kristukseksi kutsutti mies eli ja kuoli Palestiinassa Pontius Pilatuksen aikana.

 

Kristinuskon vastustajatkin vahvistivat, että Jeesus oli todellinen henkilö, joka teki ihmetekoja. Hänestä on mainintoja kirjoituksissa, joissa suhtauduttiin erittäin negatiivisesti kristinuskoon. (Lue lisää lähteistä tästä)

​

 

8. Historiallinen Jeesus on paras selitys seurakunnan synnylle.

 

On erittäin vaikeaa uskottavasti selittää, kuinka seurakunta olisi käytännössä syntynyt ilman historiallista Jeesusta ja hänen kuolemaansa ja ylösnousemustaan.

​

 

9. Varhainen seurakunta yksimielisesti piti Jeesusta historiallisena henkilönä.

 

Myös kirkkoisä Origenes (n. 185–254), joka harrasti allegorista tulkintaa, piti evankeliumeja kuvauksina todellisesta historiallisesta Jeesuksesta. 

​

 

10. Jos varhainen seurakunta olisi uskonut myyttiseen Jeesukseen, olisi mahdotonta selittää, miksi se olisi alkanut sen jälkeen julistaa historiallista Jeesusta.

 

Ajatus uskonnollisesta salaliitosta ei tule kysymykseen. Jos Jeesus oli alunperinkin myyttinen hahmo eikä hän ollut koskaan elänyt eikä tullut ristiinnaulituksi Pontius Pilatuksen aikana, keksitty oppi historiallisesta hahmosta olisi ollut erittäin helppo osoittaa vääräksi. Kukaan ei olisi alkanut uskoa historialliseen Jeesukseen. 

​

​

11. Jos Jeesus ei koskaan elänyt, kristinuskoa vastustavat roomalaiset ja juutalaiset johtajat, joilla oli pääsy sen ajan dokumentteihin, olisivat helposti voineet osoittaa, ettei Jeesusta näy missään kirjoituksissa.

 

Kristinuskon kasvu olisi pysähtynyt siihen.

 

Varhaisen seurakunnan ei koskaan tarvinnut

puolustaa uskoa sellaista väitettä vastaan,

ettei Jeesusta koskaan ollutkaan. 

Mikään ei viittaa siihen,

että olisi edes ollut liikkeellä sellainen huhu tai väite,

ettеi Jeesus olisi ollutkaan todellinen henkilö.

​

Lisää aihteesta:

- Tällä sivustolla: Artikkeli "Jeesus historian henkilönä - Raamatun ulkopuoliset lähteet"

- Richard Bauckham, "Jesus and the Eyewitnesses: The Gospels as Eyewitness Testimony"

​

​

bottom of page