![]() |
![]() |
![]() |
||
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() |
![]() |
|||
![]() |
|
|||
Uudessa Testamentissa on neljän eri kirjoittajan kuvaukset Jeesuksen elämästä. Kertojat itse määrittelevät kerrontansa historiallisten tapahtumien ja silminnäkijätodistusten taltioinniksi. Tämäntyyppisellä kertovalla fiktiolla ei ollut mitään yhtymäkohtia sen ajan olemassaoleviin kirjallisuuslajeihin. Seurakunta on historialilnen fakta. On selvää, etteivät kristityt suhtautuneet evankeliumeihin viihdekirjallisuutena.
Onko evankeliumit kirjoitettu tietoisesti "historiallisena romanssina" tai "historiallisena romaanina" - kertomakirjalisuutena, joka ehkä perustuu todelliselle henkilölle, mutta ei välttämättä - ja jota siksi ei pidä ottaa todellisena historiana tai elämänkertana? Historiallinen fiktio on myöhäisempi kirjallisuuden suunta, jota esiintyy vasta myöhään Uuden Testamentin kirjoittamisen jälkeen. Lähin antiikin kirjallisuuden tyylisuunta, historialilnen romanssi, käsitteli aivan muita aiheita ja eroaa selvästi Uudesta Testamentista.
Kreikkalais-roomalaisessa kirjallisuudessa ihmeidentekjiäaihe on erittäin harvinainen eikä sillä ole mitään yhtymäkohtia Uuteen Testamenttiin. Yli 300 vuoteen ennen UT:ta ei esiintynyt tällaista aihetta. Vasta Jeesuksen ja evankeliumeiden jälkeen aihetta alkoi esiintyä - selvästi juuri evankeliumeiden vaikutuksesta - eli roomalainen kertomakirjallisuus on saanut vaikutteita evankeliumeista, ei päinvastaoin. Myös muut fiktiivisen kirjallisuuden lajit ennen ja jälkeen keisari Neron ovat kaukana evankeliumin kertomuksista. Evankeliumin kirjoittajilla ei ollut mitään ___________________
|
||||
|
|
||||