_Jeesus historian henkilönä - Raamatun ulkopuoliset lähteet
ietoisuus
Jeesuksen historiallisuutta voidaan pitää hyvin perusteluna tosiasiana eivätkä aiheeseen perehtyneet tutkijat epäile sitä, vaikka Raamatun ulkopuolisten lähteiden maininnat hänestä ovat niukkoja.
Historiallisia mainintoja Tiberiuksen hallitusajasta on yleisesti varsin vähän. Jeesuksen elämä ollut Rooman valtakunnan perspektiivistä niin merkittävä, että hänestä olisi säilynyt paljon dokumentteja. Tietoa kyseiseltä ajalta voidaan löytää vain neljästä roomalaisesta lähteestä: Suetonius, Tacitus, Velleius Paterculus ja Dio Cassious.
Tacitus mainitsi toisen vuosisadan alun kuuluisissa kirjoituksissaan Jeesuksen. (Teoksista ovat kadonneet vuosia 29-32 eli Jeesuksen kuolemantuomion ajankohtaa käsittelevät kirjoitukset.)
Teoksesta Annaalit: "Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun, hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa5.
Kirjoituksesta saa Jeesuksesta ja kristinuskosta seuraavia tietoja:
a) Kristityt saivat nimensä liikkeen perustajan, Kristuksen, mukaan.
b) Roomalainen prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan.c) Tämä tapahtui keisari Tiberiuksen hallituskaudella (14-37).
d) Hänen kuolemansa lopetti "taikauskon" hetkeksi.
e) "Taikausko" heräsi uudelleen henkiin.
f) Tämä tapahtui Juudeassa, josta liike on lähtöisin.
g) Hänen seuraajansa toivat opin mukanaan Roomaan
h) Kun Rooma tuhoutui suuressa tulipalossa keisari Neron hallituskaudella (54-68), keisari syytti tapahtumasta kristittyjä.
Juutalaisessa yhteisössä Jeesuksen merkitys oli huomattavasti suurempi, ja kristinuskon levitessä hänen merkityksensä tietysti lisääntyi myös koko Rooman valtakunnan alueella. Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt kuuluisa juutalainen historioitsija Flavius Josefus esittää mainintoja Jeesuksesta. Hänen kirjoituksistaan voi päätellä mm. seuraavaa:
1) Jeesus oli viisas ja hyveellinen ihminen, joka tunnettiin hyvästä käyttäytymisestä
2) Hänellä oli paljon opetuslapsia, sekä juutalaisia että kreikkalaisia.
3) Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan.
4) Kuolemantuomio toteutettiin ristiinnaulitsemalla.
5) Opetuslapset ilmoittivat Jeesuksen nousseen kuolleista ja ilmestyneen näille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen.
6) Opetuslapset jatkoivat hänen opetuksiensa levittämistä.
7) Jeesus oli Jaakobin veli ja jotkut kutsuivat häntä messiaaksi..
Muita kirjoittajia, jotka mainitsevat Jeesuksen:
- Syyrialainen Mara Bar-Serapion kirjoittaa pojalleen (ajankohta 73-150 jkr): "Mitä hyötyä juutalaisille oli viisaan kuninkaansa teloittamisesta? Juuri tämän jälkeen heidän valtakuntansa tuhottiin."
- Plinius kirjoittaa vuonna 112 jkr kristittyjen elämäntavasta ja jumalanpalveluksesta, jossa he laulavat Kristukselle niin kuin Jumalalle.
- Talmudissakaan ei Jeesuksen historiallisuutta pyritä kiistämään. Siinä pikemminkin yritetään luoda hänestä erilainen kuva, kuin minkä kristillinen traditio antoi. Jeesusta pidetään kyseisessä teoksessa vääränä profeettana, vaikka hänen juutalaisuutensa ja jopa ihmetekonsa tunnustetaan.
____________
Tiivistelmä kirjasta Nasaretilaisen haaste, Matti Kankaanniemi.
> Koko Kankaanniemen artikkeli
